Miten kukaan voi vapaaehtoisesti asua kerrostalossa???

-ei hinkua pihaan ja pihatöihin

-ei ahdistusta siitä jos naapureille sanotaan rapussa hei ja jos välillä kuulee että yläkerran naapurilla on kisastudio kotona

-sattunut hyvä taloyhtiö ja kivat naapurit, eli ei juoroilua ja kyräilyä, eikä kenenkään kotoa kuulu kuin normaaleja elämisen ääniä ja niitäkin kohtuudella

Mielestäni kerrostaloasuminen on ihan hyvä vaihtoehto vanhoille, sairaille tai jotenkin muuten rajoittuneille ihmisille. Etenkin jos asuu vuokralla ei tarvitse huolehtia yhtään mistään muusta kuin siitä, että maksaa sen vuokran. Vajaa kahdeksankymppinen tätini asuu Helsingin keskustassa kerrostalossa ja hänelle se on oikein sopiva asumismuoto.



Sen sijaan itseä kyllä säälittävät lapsiperheet, joiden täytyy kerrostalossa asua. :/ ei kerrostalo tai kaupunkikaan oikein ole lapselle sopiva kasvuympäristö. Toki lapset sopeutuvat ja istuvat sitten päivät pitkät levenevillä pehvoillaan tietokoneen tai pleikkarin ääressä, äippä kehuu lasten urheilullisuutta kun kuskaa nämä kerran viikossa autolla johonkin harrastukseen, viime vuosien trendi on lisäksi kärrätä esikouluikäisiä rattaissa ympäriinsä, kun silloin pääsee bussissa ilmaiseksi... Näin niistä lapsista kasvaa sekä fyysisesti että usein näköjään henkisestikin sairaita nuoria ja aikuisia. En ole kaupungeissa tavannut kuin äärettömän huonosti käyttäytyviä ja kamalia lapsia ja teinejä, enkä usko että vanhempien kyvyttömyys kasvattajina mitenkään liittyy asuinympäristöön.

Mä olen niin kerrostaloasuja kuin olla voi. Asuin lapsuudenperheen kanssa omakotitalossa, ja sitä työleiriä en halua. En halua pihaa, en halua kukkapenkkejä, en halua olla koko ajan korjaamassa ja huoltamassa.



Mun kokemuksen mukaan omakotitalossa on paljon enemmän naapureidensa silmien alla kuin kerrostalossa. Täällä kunnioitetaan toisen yksityisyyttä, omakotialueella ei niinkään.

Sen sijaan itseä kyllä säälittävät lapsiperheet, joiden täytyy kerrostalossa asua. :/ ei kerrostalo tai kaupunkikaan oikein ole lapselle sopiva kasvuympäristö. Toki lapset sopeutuvat ja istuvat sitten päivät pitkät levenevillä pehvoillaan tietokoneen tai pleikkarin ääressä, äippä kehuu lasten urheilullisuutta kun kuskaa nämä kerran viikossa autolla johonkin harrastukseen, viime vuosien trendi on lisäksi kärrätä esikouluikäisiä rattaissa ympäriinsä, kun silloin pääsee bussissa ilmaiseksi... Näin niistä lapsista kasvaa sekä fyysisesti että usein näköjään henkisestikin sairaita nuoria ja aikuisia. En ole kaupungeissa tavannut kuin äärettömän huonosti käyttäytyviä ja kamalia lapsia ja teinejä, enkä usko että vanhempien kyvyttömyys kasvattajina mitenkään liittyy asuinympäristöön.

Sen sijaan itseä kyllä säälittävät lapsiperheet, joiden täytyy kerrostalossa asua. :/ ei kerrostalo tai kaupunkikaan oikein ole lapselle sopiva kasvuympäristö. Toki lapset sopeutuvat ja istuvat sitten päivät pitkät levenevillä pehvoillaan tietokoneen tai pleikkarin ääressä, äippä kehuu lasten urheilullisuutta kun kuskaa nämä kerran viikossa autolla johonkin harrastukseen, viime vuosien trendi on lisäksi kärrätä esikouluikäisiä rattaissa ympäriinsä, kun silloin pääsee bussissa ilmaiseksi... Näin niistä lapsista kasvaa sekä fyysisesti että usein näköjään henkisestikin sairaita nuoria ja aikuisia. En ole kaupungeissa tavannut kuin äärettömän huonosti käyttäytyviä ja kamalia lapsia ja teinejä, enkä usko että vanhempien kyvyttömyys kasvattajina mitenkään liittyy asuinympäristöön.

Sen sijaan itseä kyllä säälittävät lapsiperheet, joiden täytyy kerrostalossa asua. :/ ei kerrostalo tai kaupunkikaan oikein ole lapselle sopiva kasvuympäristö. Toki lapset sopeutuvat ja istuvat sitten päivät pitkät levenevillä pehvoillaan tietokoneen tai pleikkarin ääressä, äippä kehuu lasten urheilullisuutta kun kuskaa nämä kerran viikossa autolla johonkin harrastukseen, viime vuosien trendi on lisäksi kärrätä esikouluikäisiä rattaissa ympäriinsä, kun silloin pääsee bussissa ilmaiseksi... Näin niistä lapsista kasvaa sekä fyysisesti että usein näköjään henkisestikin sairaita nuoria ja aikuisia. En ole kaupungeissa tavannut kuin äärettömän huonosti käyttäytyviä ja kamalia lapsia ja teinejä, enkä usko että vanhempien kyvyttömyys kasvattajina mitenkään liittyy asuinympäristöön.

ja en pitänyt yhtään ulkoilusta, kun ei ollut kävelyteitä! Joutui maantien/ajotien reunassa vaunuttelemaan; autot ajoivat lähes aina ylinopeutta joten kammosin sitä ulkoilua siellä ajokaistan vieressä. Esim. räntätalvina, kiva kun autot ei yhtään väistäneet, ja saatiin sitten kaikki rapa päälle! Samoin talvella oli pilkkosen pimeää, mitään ei nähnyt kun X kunnanrajalla harvenivat selkeästi ne valot!



Täälä Helsingissä asun meren äärellä (Itä-Helsinki) ja täälä on ihanat ulkoilumaastot! Pääsee lenkkipolulle ihan meren viereen ja valot on talvella kattavat! On leikkipuistoja lapsille ja hyvät yhteydet kaikkialle. Esim. oman asuntoni vieressä ulkoilureitti. Ja uimarannalle n. 500 m. Bussi menee (sadanmetrin päässä pysäkki) ruuhka-aikoina 10 minuutin välein, muutoin 20 minuutin välein. Yö-bussi kulkee myös aamuyöhön saakka.

Toki lapset sopeutuvat ja istuvat sitten päivät pitkät levenevillä pehvoillaan tietokoneen tai pleikkarin ääressä.

Eiköhän tuo ole enemmän maalaisten ongelma kun ei siellä muutakaan tekemistä ole.

JOS ajatellaan esim. tuota lasten liikkumista. Pleikkaria voi pelata ihan missä talossa tahansa, tai olla pelaamatta.



Yleensä omakotitalot ovat vähän "syrjässä" ja kerrostalot taas "keskustassa". Tarkoittaa sitä, että liikuntamahdollisuudet ovat paremmin kt-asuntojen läheisyydessä. Toki riippuu missä asuu, mutta pääsääntöisesti on noin. Meillä esim. (iso kaupunki) menee näin:



-Valaistut (metsässä menevät) ladut alkavat n. 500m päästä, kesäisin nuo ovat ns. hölkkäpolkuina missä hyvä juosta/ajaa pyörällä.



-Uimarantaan on vajaa kilometri.



-Uimahalliin matkaa n. 1,5km, hallissa myös hyvä kuntosali.



-Ihan kivenheiton päässä on talvisin luistinkenttä, kesäisin kentällä jalkapallomaalit sekä koripallokori. Lisäksi n. 500m päässä on toinen isompi jalkapallokenttä, missä pelataan myös pesäpalloa.



-Jäähalliin on muutama kilometri matkaa, ja urheiluhalleille (sählyä, seinäkiipeilyä, telinevoimistelua, judoa ym.) samoin muutama kilometri.



Moni varmaan näkee vain sen mitä autonikkunasta näkyy, jos ns. jalkautuu kt-alueille, niin näkee paljon enemmän mitä autotieltä käsin. Metsikkö voi kätkeä sisäänsä esim. hiihtolatuja jne.



Meillä hyvä se, että lapset voivat harrastaa kavereiden kanssa oma-aloitteisesti (joka päivä jalkapallo/jääkiekkopelit menossa ULKONA, ei pleikkarilla) ja "oikeisiin" harrastuksiin pääsevät myös kulkemaan itsenäisesti, kun lyhyet matkat (kävellen/pyörällä) ja huonoilla keleillä bussitkin kulkevat koko ajan, ei kerta tuntiin tahdilla. Ja tosiaan, kentillä koko ajan porukkaa, kaiken ikäisiä pelaamassa.

Päinvastoin. Kerrostalossa ihmiset ei edes tervehdi rappussa, saati tule oville kolkuttelemaan tai pihalla juttelemaan.



Juuri tuo helppous on itsellä pääsyy. Yksi kerros alas, ovesta ulos ja on Stockmann, leipomo, mäkkäri ja Lidl samalla kadulla. Kauppareissuun menee tuskin varttiakaan. Ala-aste on 130 metrin ja yläaste sekä lukio 80 metrin päässä.



Mikään ei saisi mua muuttamaan jonnekin metsään, josta lasten pitäisi lähteä bussilla kouluun ja itse pitäisi kulkea autolla kauppaan ja töihin.

- uima-allas on talon kellarissa. Jos isompaa uimahallia haluaa, niin sinne on 1 km



- uimaranta 200 m



- leikkipuisto kiipeilytelineineen 300 m



- luistelukenttä 400-500 m



- urheiluhalli, jossa voi harrastaa ihan mitä tahansa yleisurhielusta telinevoimisteluun ja painiin ja sählyyn ja itämaisiin lajeihin ja...

3 km



- tennishalli 2 km



- sählyhalli 3 km



- jäähalli 2 km



- viisi futiskenttää 2 km



- skeittihalli 3 km, skeittipuisto 5 km



- venekerho, jossa saa jollailla 1,5 km





Mitenköhän tämä kaikki on pois lastemme liikunnasta?

Sen sijaan itseä kyllä säälittävät lapsiperheet, joiden täytyy kerrostalossa asua. :/ ei kerrostalo tai kaupunkikaan oikein ole lapselle sopiva kasvuympäristö. Toki lapset sopeutuvat ja istuvat sitten päivät pitkät levenevillä pehvoillaan tietokoneen tai pleikkarin ääressä, äippä kehuu lasten urheilullisuutta kun kuskaa nämä kerran viikossa autolla johonkin harrastukseen, viime vuosien trendi on lisäksi kärrätä esikouluikäisiä rattaissa ympäriinsä, kun silloin pääsee bussissa ilmaiseksi... Näin niistä lapsista kasvaa sekä fyysisesti että usein näköjään henkisestikin sairaita nuoria ja aikuisia. .

Ja minusta tuli läski plösö. Ja ajattele: 70-luvulla ei ollut edes tietokoneita tai muita härpäkkeitä.

kaikilla ei vaan ole varaa muuttaa omakotitaloon.

Käypä katsomassa asuntojen hintoja esim. Helsingissä.

Ja aika moni haluaa asua kerrostalossa.

Et voi olla noin yksinkertainen...

Inhoan tätä ok-taloa, ei ole yhtään mun juttu.

Mielestäni kerrostaloasuminen on ihan hyvä vaihtoehto vanhoille, sairaille tai jotenkin muuten rajoittuneille ihmisille. Etenkin jos asuu vuokralla ei tarvitse huolehtia yhtään mistään muusta kuin siitä, että maksaa sen vuokran. Vajaa kahdeksankymppinen tätini asuu Helsingin keskustassa kerrostalossa ja hänelle se on oikein sopiva asumismuoto.

Sen sijaan itseä kyllä säälittävät lapsiperheet, joiden täytyy kerrostalossa asua. :/ ei kerrostalo tai kaupunkikaan oikein ole lapselle sopiva kasvuympäristö. Toki lapset sopeutuvat ja istuvat sitten päivät pitkät levenevillä pehvoillaan tietokoneen tai pleikkarin ääressä, äippä kehuu lasten urheilullisuutta kun kuskaa nämä kerran viikossa autolla johonkin harrastukseen, viime vuosien trendi on lisäksi kärrätä esikouluikäisiä rattaissa ympäriinsä, kun silloin pääsee bussissa ilmaiseksi... Näin niistä lapsista kasvaa sekä fyysisesti että usein näköjään henkisestikin sairaita nuoria ja aikuisia. En ole kaupungeissa tavannut kuin äärettömän huonosti käyttäytyviä ja kamalia lapsia ja teinejä, enkä usko että vanhempien kyvyttömyys kasvattajina mitenkään liittyy asuinympäristöön.

Juuri tästä oli tutkimustuloskin, jossa kerrottiin ja verrattiin, kuinka kaupungissa asuvat lapset ovat hoikempia ja terveempiä kaikkea muuta paitsi allergioita lukuunottamatta verrattuna maalla asuviin. Mikä on yllättävää.

Kaupungissa on ohjattuja harrastuksia ja liikuntaa kyllä mahdollisuus aivan kaikilla. Enpä kyllä omasta ystäväpiiristämme tunne ketään, jonka lapsi ei kuuluisi voimisteluseuraan, jalkapallokerhoon tai muuhun vastaavaan ja harrastuskertoja voi olla useita viikossa. Lisäksi kerrostaloissa on kyllä pihat ja leikkipuistot ja metsääkin lähettyvillä, jossa pääsee ulkoilemaan, leikkimään ja juoksemaan.

Hyviä kouluja on enemmän, kuin maaseudulla. Samoin opiskelumahdollisuuksia.

Kaupungissa on varaa asua vain koulutetuilla, joiden lapset eivät kyllä ole niitä kaikista huonoiten käyttäytyviä.

En ymmärrä, kuinka huonon yleissivistyksen itse omaat, vai oliko tämä pelkästään provokatiivinen kirjoitus.

Mielestäni kerrostaloasuminen on ihan hyvä vaihtoehto vanhoille, sairaille tai jotenkin muuten rajoittuneille ihmisille. Etenkin jos asuu vuokralla ei tarvitse huolehtia yhtään mistään muusta kuin siitä, että maksaa sen vuokran. Vajaa kahdeksankymppinen tätini asuu Helsingin keskustassa kerrostalossa ja hänelle se on oikein sopiva asumismuoto.

Sen sijaan itseä kyllä säälittävät lapsiperheet, joiden täytyy kerrostalossa asua. :/ ei kerrostalo tai kaupunkikaan oikein ole lapselle sopiva kasvuympäristö. Toki lapset sopeutuvat ja istuvat sitten päivät pitkät levenevillä pehvoillaan tietokoneen tai pleikkarin ääressä, äippä kehuu lasten urheilullisuutta kun kuskaa nämä kerran viikossa autolla johonkin harrastukseen, viime vuosien trendi on lisäksi kärrätä esikouluikäisiä rattaissa ympäriinsä, kun silloin pääsee bussissa ilmaiseksi... Näin niistä lapsista kasvaa sekä fyysisesti että usein näköjään henkisestikin sairaita nuoria ja aikuisia. En ole kaupungeissa tavannut kuin äärettömän huonosti käyttäytyviä ja kamalia lapsia ja teinejä, enkä usko että vanhempien kyvyttömyys kasvattajina mitenkään liittyy asuinympäristöön.

Juuri tästä oli tutkimustuloskin, jossa kerrottiin ja verrattiin, kuinka kaupungissa asuvat lapset ovat hoikempia ja terveempiä kaikkea muuta paitsi allergioita lukuunottamatta verrattuna maalla asuviin. Mikä on yllättävää.

Kaupungissa on ohjattuja harrastuksia ja liikuntaa kyllä mahdollisuus aivan kaikilla. Enpä kyllä omasta ystäväpiiristämme tunne ketään, jonka lapsi ei kuuluisi voimisteluseuraan, jalkapallokerhoon tai muuhun vastaavaan ja harrastuskertoja voi olla useita viikossa. Lisäksi kerrostaloissa on kyllä pihat ja leikkipuistot ja metsääkin lähettyvillä, jossa pääsee ulkoilemaan, leikkimään ja juoksemaan.

Hyviä kouluja on enemmän, kuin maaseudulla. Samoin opiskelumahdollisuuksia.

Kaupungissa on varaa asua vain koulutetuilla, joiden lapset eivät kyllä ole niitä kaikista huonoiten käyttäytyviä.

En ymmärrä, kuinka huonon yleissivistyksen itse omaat, vai oliko tämä pelkästään provokatiivinen kirjoitus.

-Uimarannalle merenrantaan n.2km

-lenkkipolut alkavat ikkunan alta, metsää, valaistua latua talvisin hiihtoa varten auratut ladut

-jääkenttä pienempi 300m päässä, parempi aurattu kenttä n.1.5km:n päässä

-tenniskentälle 1km

-kisahallille jossa pääsee voimistelemaan n.5km

-lähimmät uimahallit n.3-5km

-Vaikka asumme kerrostalossa, meillä on iso vihreä piha, jossa mahtuu leikkimään, juoksemaan.

-Leikkipuistoja 4 kpl parin km:n etäisyydellä, lähinnä alle 1km:n päässä

-Koulut järjestävät myös iltaisin jumppaa/liikuntakerhoja pienemmille lapsille.

KYLLÄ näitä ulkoilun mahdollisuuksia löytyy mielestäni aivan riittämiin.

Mites teillä itsellänne?

Helsingistä kotoisin, nyt asun toisessa suuressa kaupungissa. En tiedä kauhistuttavampaa ajatusta kuin omakotitalo. Tykkään, että on ihmisvilinää ja naapureita seinän takana. Tykkään urbaanista elämästä.



Näkeehän se jo, että useissa kauhuleffoissa hiiviskellään omakotitalon ikkunoiden takana. Hurrr.. Aina on pelottanut tuollainen normikaksikerroksinen tönö, kun kaikenmaailman hiipparit ja ryöstäjät voi pimeellä hiippailla!

Jugendasunnon Helsingin kantakaupungista tai upean merenranta-asunnon uudesta kerrostalosta esim. Lauttasaaresta kuin omakotitalon jostain kaupungin liepeiltä. Ei siis taloudellista mahdollisuutta kumpaankaan. Ja lapsiakin löytyy.

naapurit ovat ihania ja tämä asumisen helppous sopii meille niin loistavasti: olemme kesällä paljon mökillä ja matkustamme useamman kerran vuodessa. Omakotitalossa olisi rasittavaa.

En jaksaisi kaikkea sitä oheisraatamista/kuluja mitä siinä tulisi.

Sen sijaankin asummekin omassa pienkerrostalokodissamme, uutena ostimme ja on meillä oma pihakin, pienehkö mutta oma ja aidattu kuitenkin:) Plus 20m2 lasitettu terassi josta käynti tuolle pihallemme.

En vaihtaisi muuhun.

monta kertaa kerrostalossa asunut, nyt on onneksi rivitalo, toivottavasti tekin jossain vaiheessa pääsette pois.