Millaisia käytöstapoja odotatte 7-vuotiaalta? Onko kyse aina käytöksestä vai lapsen luonteesta?

Miten voisin sanoa 7-vuotiaalle, että huomaatko mikä epäsuhta on kun sinä et antaisi ainoatakaan lelua omassa kodissasi ja toisen kodissa omit taas kaikki lelut itsellesi?



ap

[/quote]

Totta kai se on vanhempien asia ensisijaisesti, mutta kyllä minä ainakin sanoisin.

Omat lapseni eivät käyttäydy noin kylläkään, mutta edelleen olen sitä mieltä, että jotkut lapset saattavat sitä varten käyttäytyä häiritsevästi tuossa iässä, ettei ole seuraa tai tekemistä riittävän pitkäksi ajaksi. Ei hänen ikäinen jaksa taaperoita, eikä sitä häneltä voida edellyttää sinänsä, että vielä jaksaisi. Silti hän tekee väärin ja tarvitsee ohjausta oppiakseen sosiaalisen käyttäytymisen taitoja.



Vanhemmatkin voisivat huomioida, että hänellä olisi ikätasoista seuraa pienempien vierailun ajan. Seitsemän vuotia on yllättävän pieni vielä monen asian suhteen ja kuitenkin vielä lapsi. Sekin täytyy muistaa.

Tai kuulostaa, ettei ole kasvatettu lainkaan :(. Mä sanoisin suoraan vanhemmille ja heti, kun tuo tapahtuu, että tuo ei ole ok, voitko ojentaa lastasi. Tuollaista käytöksen puutetta mä en hyväksy.

Turha vedota siihen etta lapsi tai aikuinen on ujo. Se ujous on vaan kaytostapojen puuttumista. Kun ei ei ole hajuakaan miten missakin tilanteessa pitaisi kayttaytya, vetaydytaan taakse. Tapakasvatus pitaa aloittaa leikin varjolla jo parivuotiaasta. Oppiihan se lapsi syomaan lusikalla, miksei sitten tervehtimaan jos opetetaan.

Eikö vain? t. eräs jonka lapsi ei aina uskalla tervehtiä, mutta on kyllä saanut hyvästä käytöksestä ja toisten huomioimisesta stipendin koulussa.

juhlissa ja todennäköisesti kodissaki loppuisivat.



Itse olen 7-vuotiaan ja 5-vuotiaan äiti. Lapseni ovat melko tavallisia, mutta riehaantuvat joskus lasten leikeissä. Olemme ottaneet miehen kanssa tavaksi puhutella lapset ennen kyläilyjä, muistutetaan hyvistä tavoista, suhtautumisesta tarjoiluihin, tervehtimisestä yms. Useimmiten kyläilyt sujuvat ok. Sellaisiin paikkoihin, joissa lapsilla ei ole yhtään mitään hommaa, emme ota heitä edes mukaan, vaikka olisivatkin tervetulleita. Siitä on riesaa kaikille :(



Moukka käyttäytyy omissa juhlissaan noin. Ilmoittaisin lapsen vanhemmille, miksi emme enää kyläile heillä.



Saatan olla ehdoton, mutta eikö tämä ole jo nähty teidän osaltanne?

Tai kuulostaa, ettei ole kasvatettu lainkaan :(. Mä sanoisin suoraan vanhemmille ja heti, kun tuo tapahtuu, että tuo ei ole ok, voitko ojentaa lastasi. Tuollaista käytöksen puutetta mä en hyväksy.

Turha vedota siihen etta lapsi tai aikuinen on ujo. Se ujous on vaan kaytostapojen puuttumista. Kun ei ei ole hajuakaan miten missakin tilanteessa pitaisi kayttaytya, vetaydytaan taakse. Tapakasvatus pitaa aloittaa leikin varjolla jo parivuotiaasta. Oppiihan se lapsi syomaan lusikalla, miksei sitten tervehtimaan jos opetetaan.

Eikö vain? t. eräs jonka lapsi ei aina uskalla tervehtiä, mutta on kyllä saanut hyvästä käytöksestä ja toisten huomioimisesta stipendin koulussa.

Mita ihmeen ikaverukkeita te ajatte takaa? Alkaako lastenne koulutus vasta seitseman vuotiaana? Silloin on juna jo mennyt.

on varmaan aika hämmennyksissä, kun ei ilmeisesti tiedä paljoakaan sosiaalisesta koodistosta, millä milloinkin pelataan. Ehkä hän haluaisi olla lapsellisempi ja leikkiä taaperoiden kanssa tai ainakin leikittää näitä, mutta ei kehtaa kun on jo iso. Tai sitten on mustasukkainen jos pienet pallerot saavat huomiota varsinkin hänen vanhemmiltaan. Tai sitten hänelle ei olekukaan koskaan sanonut että "näin ei saa käyttäytyä", ja hän kokeilee ja kokeilee ja yllättyy joka kerta siitä miten vapaata elämä onkaan.

ja hermostuneeksi kiherrykseksi.



Noi muut pitäs olla itsestäänselvyksiä jo paljon aikaisemmin kuin 7-vuotiaana. 3-vuotiasta ehkä joutuu moisista vielä ojentamaan, muttei pitäisi enää sen vanhempana.



Jos meille moinen riiviö tulisi kylään, niin todellakin ojentaisin ihan siinä missä omianikin, ihan sama onko ne vanhemmat paikalla vai ei. Kotonaan ei lasten tulisi joutua minkäänlaisen terrorin kohteeksi. Jos nyt ei muuallakaan, mutta ei VARSINKAAN omassa kodissaan.

tuollaista kauhukakaraa ole kasvatettu ollenkaan. Mitään ei ole vaadittu vaan kaiken haluamansa on aina saanut.

Nyt pitää alkaa vaatia ja todella laittaa kakara kuriin, sopi se hänelle eli ei.

huono kasvatus, asperger vai mikä? Kukaan täällä ei osaa vastata, vaan sinun on kysyttävä lapsen vanhemmilta, jos käytös häiritsee. Paitsi jos et oikeasti halua tietää tai ole luottamuksen arvoinen siten, että sinulle kerrottaisiin.

Erityislapsen äiti

EI mihinkään diagnoosin kuulu tämän kaltainen HUONO käytös, ei mihinkään! Toivottavasti kukaan aikuinen, haastavan lapsen vanhempi ei tuudittaudu näihin "diagnoosiselityksiin", kun kyse on vain ja ainoastaan siitä, että lasta ei ole selvästikään kasvatettu!

Jos lapsi saa mellestää tuolla tavalla, eikä kukaan aikuinen puutu, onhan se aivan käsittämätöntä!!?? Mä en miettisi hetkeäkään, onko sopivaa puuttua vai ei. Pidän lapsista ja siksi puutun heidän huonoon käytökseensä. En pelkää vanhempien reaktiota asiassa!

Aikuinen jaksaa olla ystävällinen rättiväsyneenäkin (vai jaksaako?), mutta lapselle se on vielä vaikeaa. Minusta ap:n kuvaama lapsi hakee huomiota ja rakkautta. Sisarkateus kukoistaa eikä lapsi haluaisi jakaa vanhempiaan vieraidenkaan kanssa. Meillä on useampi lapsi, joista yksi juuri tuollainen "riiviö". Kahdestaan kun olemme, hän on todella kiltti ja hyvätapainen. Lapsille tulee erilaisia kausia käytöksessään. Toki käyttäytymistä voi ja pitää ohjata, mutta kaikille lapsille se ei aina ole yhtä helppoa.

ja saa olla vanhempiensa kanssa todella paljon. Hoidosta on tullut vain hyvää palautetta ryhmässä toimimisesta. Vanhemmat kannustavat paljon ja iloitsevat tämän taidoista ja monista jutuista. Puutteet näkyvät kai vain tympeänä käytöksenä vieraita (hyvin tuttuja sellaisia) kohtaan.



ap

Jos kylään tulee pieniä lapsia, niin innoissaan on heidän kanssa.



Mutta tuo tervehtiminen on hänellekin välillä vaikeaa. Todella hiljaisella äänellä saattaa sanoa ja katsella alaspäin. Olen huomannut, että se on lapsille usein vaikeaa.

huono kasvatus, asperger vai mikä? Kukaan täällä ei osaa vastata, vaan sinun on kysyttävä lapsen vanhemmilta, jos käytös häiritsee. Paitsi jos et oikeasti halua tietää tai ole luottamuksen arvoinen siten, että sinulle kerrottaisiin.

Erityislapsen äiti

EI mihinkään diagnoosin kuulu tämän kaltainen HUONO käytös, ei mihinkään! Toivottavasti kukaan aikuinen, haastavan lapsen vanhempi ei tuudittaudu näihin "diagnoosiselityksiin", kun kyse on vain ja ainoastaan siitä, että lasta ei ole selvästikään kasvatettu!

Jos lapsi saa mellestää tuolla tavalla, eikä kukaan aikuinen puutu, onhan se aivan käsittämätöntä!!?? Mä en miettisi hetkeäkään, onko sopivaa puuttua vai ei. Pidän lapsista ja siksi puutun heidän huonoon käytökseensä. En pelkää vanhempien reaktiota asiassa!

Et selvästikään ole juurikaan ollut tekemisissä ns. erityislasten kanssa. En ole ko. äiti, joka aikaisemmin kirjoitti. Mutta sen tiedän, että lapsilla voi olla ihan samalla tavalla oppimisvaikeuksia käytöstapojen suhteen kuin muunkin (esim. matematiikan tai äidinkielen) suhteen. On todella törkeää väittää ns. erityislapsia huonosti kasvatetuksi, jos hänen kasvattamisensa on todella haastavaa ja vanhemmille vaikeaa. Tähän törmää aika usein. Esimerkkinä mainittakoon, että näillä erityisillä on usein kapea lyhytkestoinen muisti. Kun kieltää jostain, kielto katoaa muistista sen saman tien. Siinä ei auta uhkailut, ei lahjonta, eikä muiden halveksivat katseet tai kommentit huonosta kyvystä kasvattaa lasta. Kasvattaa pitää heitäkin, mutta niiden käytöstapojen oppiminen tapahtuu usein selkeästi myöhemmin ja hitaammin kuin ilman diagnoosia elävillä lapsilla.

Mitä voi tehdä yhteistyön parantamiseksi. Minä kerron vieraileville lapsille, mitä MEIDÄN kodissa saa tehdä ja mitä ei. Meillä käyt paljon lapsia kylässä ilman vanhempiaan, eli naapureiden lapsia. Eivät he osaa käyttäytyä kovinkaan asiallisesti. Kerron heille, että meidän kodissa keittiön kaappeja ei saa availla ilman lupaa, pöydiltä ei napsita keksejä ilman lupaa, ovia ei paukutella, tavaroita ei oteta toisen kädestä jne. Sanon, vaikka vanhemmat olisivat paikalla. Jskus tulee vastaan kommentti, että et sinä voi minua kieltää kun et ole äitini. :) Jälleen totean, että minun kodissani eletään minun säännöilläni. Toivottavasti naapuritkin komentavat omaa lastani, jos alkaa meno olemaan liian levotonta.

Yhden kerran kun tapahtuu, voi olla yllätys vanhemmillekin. Meillä ainakin puhutaan jälkeenpäin ja varaudutaan seuraavalla kerralla toimimaan toisin. Mutta toisaalta tuon ikäiset ovat vielä lapsia ja voivat olla yllättävän itsekkäita. Olisi vaan aikuisten eli vanhempien paikka puuttua käytökseen.. Onko vanhemmat sitten vaan hiljaa? Onko ainut lapsi, kun on noin vaikea ottaa toisia huomiooon?

Meidän 7-vuotias poika on innoissaan kun vierailulle tulee pienempiä lapsia, hän leikkii niiden kanssa ja antaa itse tavaroita käsiin ja dvd-levyjä lainaksi jne. Meillä on käynyt ystävieni pienempiä lapsia, tyttöja ja poikia ja poikani on aina innolla odottanut leikkikavereita ja on saattanut kommentoida taaperoikäisiä suloiseksi.

Samoin jos kyläillään tuttavaperheiden luona, poikani osaa kyllä käyttäytyä, tervehtii ja menee leikkimään pienempiensä kanssa. On pyydetty uudelleenkin leikkimään kun on mennyt niin mukavasti.

Ja olen nimenomaan poikien kuullut sanovan vieraiden läsnäollessa tuollaisia juttuja.



Nyt ne pojat, joiden (todella) huonoa käytöstä olen joskus paheksunut, ovat jo 15-25v vanhoja. Ihan OK tapauksia.



Itse en voisi olla huomauttamatta omalle lapselle ja olisi vaikea antaa noin ison lapsen sorsia ja kohdella säännönmukaisesti huonosti pienempää.

Ja vielä mustasukkaisuus pikkusisaresta vahvistaa sitä.



Menee ohi, älä huoli.



(en lukenut muiden vastauksia)

ja saa olla vanhempiensa kanssa todella paljon. Hoidosta on tullut vain hyvää palautetta ryhmässä toimimisesta. Vanhemmat kannustavat paljon ja iloitsevat tämän taidoista ja monista jutuista. Puutteet näkyvät kai vain tympeänä käytöksenä vieraita (hyvin tuttuja sellaisia) kohtaan.

ap

Vanhemmat ihailevat lastaan, eivätkä halua huomata hänen huonoa käytöstään, koska "ymmärtävät" lasta - siis että onpa tylsää, kun koti on vallattu.

Pojat myös saattavat todella kukkoilla ja olla kunkkuina tuossa iässä, kuin pieniä diktaattoreita, jos kokevat tulevansa uhatuksi. Sitähän tuo on. Hän on tottunut omistamaan vanhempansa, eikä hänen ole tarvinnut heitä jakaa. Hän on saanut sitä huomiota mahan täydeltä ja enemmänkin. Kun te tulette kylään, hänen itsestäänselvä huomionsa saanti on koetuksella. Hän protestoi sitä vastaan kaikilla niillä tavoilla, jotka osaa.

Eikä vanhemmat uskalla vaatia. Jos lapsi on ainoa, he voivat mennä vaikka 500 mutkalle. Jos lapsella olisi sisaruksia, he olisivat joutuneet huomaamaan, ettei kultaprinssi olekaan aina niin ihana.

kokee ehkä semmoisia tunteita sinun lapsiasi kohtaan, joita lapset tuntevat, kun tulee pienempiä sisaruksia. Hämmentäviä tunteita (mustasukkaisuutta, kateutta, omistamishalua (ei saa ottaa minun tavaroita (jotkut on tässä tarkempia kuin toiset, vaikka olisi sisaruksia, mutta 7v. pitäisi jo pystyä antamaan omastaan lainaan, vaan eikö ole oppinut) ja näistä johtuu tuo ikävä käytös. Olisi syytä vanhempien puuttua asiaa. Kummallista, jos eivät mitenkään ohjaa lastaan. Ovat ehkä siinä kuplassa, että oma ainokainen on niin erinomainen, että pienet (tai isotkin) virheet painetaan villasella.



Voit joko hienovaraisesti yrittää saada vanhempia tajuamaan tilannetta tai itse puuttua, sillä mitä väliä,jos vanhemmat suuttuvat, sillä parempihan melkein olisi lopettaa nuo vierailut, jos käytös ei muutu. Katsos omasi ottavat mallia ja saattavat toistaa käytöstä, kun et ole paikalla.



Jos hyvin käy, hän pääsee noitten tunteitten yli ja omasi kun kasvavat yli 3-vuotiaiksi ja heistä on jo leikkikaveriksi, niin ehkä yhteistäkin puuhaa löytyy, mutta siinä pitää olla aktiivinen aikuisen keksiä sitä yhteistä ja ehkä ohjatakin.

Olettaen, että kyseessä on vieraampi tuttavaperhe eikä esim. lähisukulaiset niin kylässä ollessa puuttuisin tiukasti vain tilanteisiin, jotka on selvästi ongelmallisia taaperolle. Eli leluja ei viedä kädestä, taaperoa ei tönitä jne.



Sen sijaan 7-vuotiaan ollessa meillä kylässä komentaisin ihan kunnolla, jos vanhemmat eivät tilanteeseen puuttuisi. Samoin myös kylässäm, jos kyseessä olisi vaikka siskon tai veljen lapsi.