Millaisia käytöstapoja odotatte 7-vuotiaalta? Onko kyse aina käytöksestä vai lapsen luonteesta?

Jopa meidän 4v. osaaa käyttäytyä paremmin :)

Todellakin täytyy tervehtiä, katsoa silmiin ja vastattava kun kysytään.

Itse menisin väliin, sanoisin ystävällisesti ettei kädestä saa ottaa ja kaikkien kanssa on leikittävä.

Tuskin edes menisin tuollaiseen kyläpaikkaan, saati kutsuisin heitä meille ;)

että leikeistä tulisi mitään. Toki ekaluokkalaisen pitäisi osata pitää mölyt mahassaan ja vaikka itse vetäytyä omaan tai muuhun huoneeseen, jos haluaa olla rauhassa. Pienelle vieraalle on kohteliasta antaa muutama lelu, mutta kaikkeen hänenkään ei tarvitse koskea. Sama toisin päin omassa kodissa vierailijoille. Meillä on yleiset lelut vierailijoita varten olkkarissa, lasten huoneessa sitten isommille lapsille lapsen "valvonnassa". Eli jos jotain lelua ei halua antaa kaverille, sillä ei sitten itsekään leiki kaverin läsnäollessa.

Sivuutan aina hänen huonon käytöksen ja tervehdin normaalisti ja huomioin häntä henkilökohtaisesti. Tuon toisinaan pienen tuliaisen ja juhliin tietenkin lahjan (johon yleisin kommentti on että mullon jo tämmönen tai että ihan tyhmä). No kiittää ei osaa ainakaan.



Pienemmän tönimisestä sanon, että "voit nätisti neuvoa X:ää, jos hän aikoo ottaa jonkun tavaran, johon ei saa koskea". Kehun aina paljon, jos hän joskus on jollain tapaa ystävällinen muille pienille lapsille. Mutta ei tällä ole ollut juuri mitään vaikutusta. Rumaan puheeseen ei ole minun asiani puuttua, vaikka sillä rajalla on että haluaisin puolustaa omaa ja muita pikkulapsia tilanteessa. Surullista, kun pienet haluaisivat kiivetä samalla sohvalle katsomaan ohjelmaa ja toinen puoliväkisin työntää takaisin lattialle.



ap

voisin kuvitella, että ainoastaan tervehtiminen on joskus vaikeaa. Sekin johtuu ujoudesta. Mutta kehottaessa kyllä tervehtii asiallisesti. Tuollainen käytös ei kerro luonteesta vaan kasvatuksesta.

saattaisi yrittää mitä tahansa mainitsemaasi asiaa jostain mielenoikusta (ei kuitenkaan ihan tavallista meillä), mutta emme sallisi minkään menevän kuin huomaamatta ohi. Vaatisimme häneltä vieraanvaraisuutta, pienemmän huomioimista, omien tarpeiden lykkäämistä jne. Ja uskoisin, että sujuisi ihan hyvin. Valitettavasti en tiedä, mitä voit tehdä, jotta vanhemmat kasvattaisivat lastaan. Vähän nolompi juttu mennä siitä huomauttelemaan. :/

tai sitten palautuksen maanpinnalle, jos vaadin 7-vuotiaalta liikaa.

alkeelliset käytöstavat pitää opettaa!



Kaikki tuo on kasvattamattomuutta, ei todellakaan luonnetta!

miksi kukaan ei puutu lapsen huonoon käytökseen? Aivan käsittämätöntä! Itse kyllä jättäisin kyläreissut ko. paikassa väliin!

En kai voi pakottaa tai edes neuvoa toisen lasta puhumaan kauniisti, jos oma vanhempi on tilanteessa läsnä. Jos tilanne menee vaaralliseksi, kuten lelun riuhtaisu kädestä, sanon siitä.



Miten voisin sanoa 7-vuotiaalle, että huomaatko mikä epäsuhta on kun sinä et antaisi ainoatakaan lelua omassa kodissasi ja toisen kodissa omit taas kaikki lelut itsellesi? Eikö tuo ole vanhemman asia. Kun jossain vaiheessa alkaa pienille ikävä puhe "lähde meneen", haen sanaakaan sanomatta lapseni pois. Kaiken lisäksi pienet ihailevat tätä isompaa ja pyrkivät tämän seuraan oli vastaanotto mikä oli.



ap

Tai kuulostaa, ettei ole kasvatettu lainkaan :(.



Mä sanoisin suoraan vanhemmille ja heti, kun tuo tapahtuu, että tuo ei ole ok, voitko ojentaa lastasi. Tuollaista käytöksen puutetta mä en hyväksy.

tuollainen lapsi, joka on voimakastahtoinen ja reviiritietoinen eikä välitä seurasta?

paitsi siitä, että ymmärrän taaperoikäisen häiritsevän isompien lasten leikkejä. Tosin meidän kyläpaikoissamme tämä on myös automaattisesti ymmärretty ja huomioitu niin, että isommilla lapsilla on leikkirauha pienemmiltä.



Kyllä toisten lapsia saa nätisti kasvattaa ja ojentaa. Ja voisit toki hänen vanhemmilleen kertoa, millaista käyttäytyminen kylässä on.

jos vanhemmat ovat kuulolla eivätkä siltikään reagoi? Eikö se tarkoita, ettei heillä ole tiedonpuutetta vaan puuttumishalun puutetta?

kylässä ollessa voi kyllä lasta ohjata kevyesti, vaikka vanhemmat läsnä. Mielestäni isommille lapsille voisi järjestää leikkitilan erikseen.

Pienet sotkevat isompien lasten leikit herkästi ja erimielisyyksiä tulee puolin ja toisin. Taaperot tuppaavat sotkemaan leikkejä, eikä seitsemän vuotiaalta voi olettaa, että hän pystyisi sen ymmärtämään(ainakaan ilman, että vanhemmat selittävät hänelle)



Pieneltä ei tietenkään saa viedä käsistä, mutta myös toisin päin. Pieni ei saa sotkea isomman lapsen leikkejä. Eikö isommalle ole leikkiseuraa ikäistään, kun hän on teillä kylässä?

Tai kuulostaa, ettei ole kasvatettu lainkaan :(. Mä sanoisin suoraan vanhemmille ja heti, kun tuo tapahtuu, että tuo ei ole ok, voitko ojentaa lastasi. Tuollaista käytöksen puutetta mä en hyväksy.

Turha vedota siihen etta lapsi tai aikuinen on ujo. Se ujous on vaan kaytostapojen puuttumista. Kun ei ei ole hajuakaan miten missakin tilanteessa pitaisi kayttaytya, vetaydytaan taakse.

Tapakasvatus pitaa aloittaa leikin varjolla jo parivuotiaasta. Oppiihan se lapsi syomaan lusikalla, miksei sitten tervehtimaan jos opetetaan.

ap:n mainitsemista asioista. Meidän 3-vuotiaskin osaa käyttäytyä (uhmasta huolimatta) paremmin. Minua ylipäätään risoo kovasti se, että lapset eivät tervehdi eivätkä muutenkaan puhu muille ihmisille mitään ja vanhemmilleen puhuvat kyläpaikassakin aivan mitä sylki suuhun tuo! Kammottavaa, meillä ei onnistuisi ikinä! Näissä asioissa olemme mieheni kanssa tiukkoja.

huono kasvatus, asperger vai mikä? Kukaan täällä ei osaa vastata, vaan sinun on kysyttävä lapsen vanhemmilta, jos käytös häiritsee. Paitsi jos et oikeasti halua tietää tai ole luottamuksen arvoinen siten, että sinulle kerrottaisiin.



Erityislapsen äiti

että koululainen turhautuu, kun kyläilyissä on vaan "pikkuipanoita" kaikki muut lapset. Silti tuntuu vaikealta ymmärtää hänen totaalista vihamielisyyttään, joka alkaa jo ulko-ovelta. Jopa silloin kun tullaan hänen omiin juhliinsa. Ja toisaalta, jos pikkuipanat hetken pysyvät poissa, hän tavalla tai toisella kuitenkin haluaa houkutella ne kimppuunsa (alkaa pitää jotain outoa ääntä, käy syömässä näyttävästi karkkia pienten edessä, taantuu vauvaksi vanhempiensa syliin ja häiritsee aikuisten keskustelua mahdollisimman paljon).



Heillä kotona asetelma on se, että hänen aluettaan on olohuone ja oma huone ja vieraat istuvat keittiössä ja osittain eteisessä yrittäen pitää pikkunaperot viihtymässä siellä.



Joskus meille tullessa olen varannut jonkun ikätasoisen puuhakirjan tms. ja sillä on mennyt hetken aikaa oikein hyvin.



Tuo kommentti sai mut tosiaan miettimään, että vaikka tosi hyviä ja pitkäaikaisia tuttuja ollaankin, ehkä lapsella on joku syy käyttäytyä noin, mutta sitä ei vaan haluta ymmärrettävästi kaikkien tietoon leimautumisen pelossa.



ap

Tai kuulostaa, ettei ole kasvatettu lainkaan :(. Mä sanoisin suoraan vanhemmille ja heti, kun tuo tapahtuu, että tuo ei ole ok, voitko ojentaa lastasi. Tuollaista käytöksen puutetta mä en hyväksy.

Turha vedota siihen etta lapsi tai aikuinen on ujo. Se ujous on vaan kaytostapojen puuttumista. Kun ei ei ole hajuakaan miten missakin tilanteessa pitaisi kayttaytya, vetaydytaan taakse.

Tapakasvatus pitaa aloittaa leikin varjolla jo parivuotiaasta. Oppiihan se lapsi syomaan lusikalla, miksei sitten tervehtimaan jos opetetaan.

Tai kuulostaa, ettei ole kasvatettu lainkaan :(. Mä sanoisin suoraan vanhemmille ja heti, kun tuo tapahtuu, että tuo ei ole ok, voitko ojentaa lastasi. Tuollaista käytöksen puutetta mä en hyväksy.

Turha vedota siihen etta lapsi tai aikuinen on ujo. Se ujous on vaan kaytostapojen puuttumista. Kun ei ei ole hajuakaan miten missakin tilanteessa pitaisi kayttaytya, vetaydytaan taakse. Tapakasvatus pitaa aloittaa leikin varjolla jo parivuotiaasta. Oppiihan se lapsi syomaan lusikalla, miksei sitten tervehtimaan jos opetetaan.