Mulla on unelma: haluan "omavaraistaloudelliseksi"

Vilkaise tällaiselle sivulle: www.kaarinadavis.com

Davisin kirja on mainio opas omavaraisuuteen ja siihen kuinka yksinkertaisesti asiat voi toteuttaa.

Maaperä köyhtyy, jos sitä ei lannoita. Mistä saada lantaa, jos ei ole eläimiä? Pari kanaa ei riitä.

Miten arvelet, että luonnossa kaikki kasvaa? Ei siellä kukaan lannoita ;)

Kestävä ja luonnonmukainen kotiviljely perustuu pitkälti kompostiin ja kiertoviljelyyn.

Komposti on erittäin tärkeä, sitä kautta saadaan palautettua ravinteet takaisin maahan.

Kiertoviljely tarkoitta sitä, että maan annetaan aina välillä levätä. Itse olen jakanut kasvimaani kolmeen osaan: paljon ravinteita vaativat, vähemmällä pärjäävät ja "kesanto". Kesanto ei tarkoita maan jättämistä kasvamaan voikukkaa, vaan viljelen siinä mm. palko- ja apilakasveja, jotka tuottavat typpeä.

Luonnosta saa helposti kotitekoisia lannoitteita, esimerkiksi nokkoskeitettä ja ruohosilppua katteeksi. Puhdasn puuntuhka korvaa teollisen kalkin.

Lantaa ei välttämättä tarvi. Ja jos sitä tarvii, sitä kyllä yleensä löytyy. Nykyään joka niemi ja notkelma on täynnä hevostiloja.

ihminen on onnellisimmillaan fyysisessä työssä, itselleen tehden.

Ihanasti sanottu!

talon voi lämmittää puilla, joita keräilee lähitienoilta? Meillä on kaksi uunia, joita lämmitetään suurin osa vuodesta joka päivä ja puuta menee kyllä paljon. Ei onnistuisi ellei olisi omalla tontilla puita tai ostaisi. Lapset kantavat joskus pihaan löytämiään puunpätkiä, mutta ei niitä nyt paikat väärällään ole. En millään pahalla, kysyn vaan.

Asumme mekin pienellä tilalla, n. satavuotiaassa talossa jossa on kaikissa huoneissa toimivat uunit. Talvella lämpiää puilla joita keräillään pitkin lähitienoota.

Että mitä ihmettä kirjoittaja tarkoittaa puiden keräilemisellä pitkin lähitienoota. Toivottavasti tarkoittaa, että kesää omasta metsästä, vaikka kylläkin sanoo tilan olevan pieni.

Varmuuden vuoksi sanon kuitenkin, että puiden keräily toisen maalta ei kuulu jokamiehen oikeuksiin. On siis laitonta, ellei asiasta ole sovittu maanomistajan kanssa.

Terveydentilaani sopii hyvin hidas sitkeä työnteko, mutta rasittavimmat työt joutuisin ulkoistamaan. Siksi olisi kiva olla paljon tekemisissä muiden kyläläisten kanssa, ehkä saisin palkattua apua vaikkapa nuorisosta.

Maalla väestö on jossain määrin ikääntyvää, lapsiperheitä on koko ajan harvemmassa.

Jos on tarkoitus löytää mökki sellaiselta paikalta missä on nuorisoa niin paljon, että niitä riittää naapureidenkin töihin, niin aika tarkkaan pitää valita muuttovoittokunta, missä vieläpä panosetaan kyliin ja niiden asukkaisiin.

Suomessa politiikka on tällä hetkellä sitä, että kaikki keskitetään Helsinkiin ja suuriin kaupunkeihin. Maalta lakkautetaan kyläkoulut. Monessa kunnassa ei helpolla myönnetä edes rakennuslupia haja-asutusalueelle.

Tästä seurauksena melko suuressakin kylässä saattaa olla yksi lapsiperhe ja toinen perhe, jossa on nuorisoikäisiä lapsia. Loput asukkaat ovat vanhuksia tai lapsettomia aikuisia. Jos jostain talosta löytyy se yksi nuori, joka on sen ikäinen, että pystyy jotain oikeasti hyödyllistä jo tekemään, niin sille riittää töitä aivan varmasti omassa kodissa tai tutummissa naapureissa.

Näin vain kokemuksesta huomiona, ettet odota liikoja tuosta naapureilta liikenevästä työvoimasta ja nuorison runsaudesta.

Olen eläkkeellä lonkkavammastani ja kaupunkiasuminen ei oikein kiehdo. Olen nuori, vasta 45-vuotias ja ikää olisi jäljellä sekä tarmoa ja halua tehdä muutakin kuin kököttää kerrostaloasunnossani. Maalla asumisesta ei kokemusta ole, siis en osaa ottaa kaikkea huomioon. Asumisessa tarvitsisin apua ainakin esim. rännien puhdistukseen ja muihin kiipeilyä vaativiin töihin. Lumien auraus mahdollisimman lähelle ovea olisi myös aika tärkeää.



Jokapäiväistä apua en tarvitse, lähinnä eräänlaista talonmiespalvelua. jos kylällä asuu vanhuksia, miten he selviävät? Omien sukulaistenko avulla?

Meillä on maatila ja meillä on lehmiä, joista saadaan maito ja liha.

Marjat ym keräämme metsästä ja säilömme ne marjana tai mehua tehden.

Viinimarjoja meillä on omassa pihassa, sekä omenapuita.

kasvatamme tomaatteja, kurkkua, sipulia, porkkanaa, tilliä, persiljaa, punajuurta, pinaattia, salaattia. Lokakuun lopussa, jos tomaatteja on vielä paljon, teen tomaattisosetta ja laitan sitäkin pakastimeen koko loppuvuodeksi.

Kanoja meillä ei ole, mutta niitä ostamme suoraan kanojen pitäjiltä.

Ruoat valmistan alusta alkaen kaikki itse ja leivonnaiset tietenkin myös.

Eineksiä emme osta ollenkaan.

Ilman sähköä meidän talous ei tulisi toimeen millään. Lähdekaivo meillä on, josta vesi tulee meille ja navettaan.

Kasvatamme itse heinää, rehua ja viljaa ja korjaamme sadon itse. Mies käy puimassa myös muille ja tekee muille myös paljon muutakin työtä, joista saa rahaa.

Työtä meillä on tosi paljon ja lomaa ei "juuri koskaan"

Eläimiä pitää hoitaa aina, olipahan arki tai pyhä.

Mutta olen iloinen siitä, että meillä syödään erittäin hyvää ruokaa, joka on eritääin tuoretta kaiken lisäksi.

Voisitko kuvitella ostavasi munia, maitoa ja lihaa suoraan joltain tiloilta? SIlloin ei tarvitsisi itse hoitaa eläimiä, se kun on varsin raskasta ja todella sitovaa.

haaveet sinulla. Mietin, että kannattaisiko kuitenkin ostaa tontti ja rakentaa sille pieni mökki. Vanhat talot saattaa olla huonossa kunnossa. Ei tulisi yllätyksiä asumisen suhteen.



Itse asun maalla. Perunat ja sipulit kasvatetaan itse koko vuodeksi. Lisäksi kaikkea ihanaa niin pitkään kun riittää syötäväksi. Marjoja kerään niin paljon kun löydän ja lapset juo viinimarjamehua jotka on omista pensaista. Maakellari valmistui syksyllä. Nyt haaveilen suuresta mansikkamaasta. Lisäksi pensas-mustikoista- ja vadelmista. Muutaman vuoden sisällä on tarkoitus laittaa katolle aurinkokeräimet. Eläimiä ei lemmikkien lisäksi kyllä ole.



Onnea haaveellesi

Jokapäiväistä apua en tarvitse, lähinnä eräänlaista talonmiespalvelua. jos kylällä asuu vanhuksia, miten he selviävät? Omien sukulaistenko avulla?

Asioillahan on usein tapana kyllä järjestyä. Maalaiskylissä asuvat vanhukset pärjäävät nimenomaan omian sukulaisten auttamana. Ja kun näin sanon, niin oletan, että nyt puhutaan ihan maaseudusta missä on maatiloja, ei mistään kirkonkylistä. Aloituksessa kai lähdettiin liikkelle ihan maaseutumaisesta ympäristöstä.

Ja nämä maaseudulla asuvat vanhukset ovat eläkkeellä olevia maanviljelijöitä, joiden lapset ovat jatkaneet tilanpitoa ja vanhukset asuvat samassa pihapiirissä tai samalla kylällä omassa eläketalossaan. Lähin sukulainen asuu siis ihan lähellä ja käy auraamassa traktorillaan, käy niittämässä nurmikon samalla kun niittää omansa, ja niin edelleen.

Silti ei ole ollenkaan mahdotonta löytää tuollaista tarkoittamaasi talonmiespalvelua. Yksi naapuri voi olla liian kiireinen omien töidensä kanssa, ettei ehdi auttamaan. Toisella ei saata olla oikeanlaisia välineitä, jotta pystyisi auttamaan. Kolmas ei ole muuten vain auttamishaluinen. Mutta neljäs voi ehkä ihan hyvin käydä auttamassa. Ja yhden avun voi saada yhdeltä ja toisen avun toiselta. Ja se apu tietenkin maksaa. Ja mitä enemmän tarjoat rahaa sitä helpommin avun tietenkin löydät.

Niin, tilanteeni on hieman eri kuin ap:n. Mutta läheltä menee. Todellisuudessa taitaa olla fiksuinta etsiä rivitaloasunto pienestä rantakaupungista tai kylästä. Ei ihan lähellä enää unelmaani, mutta kerrostalon ja suurkaupungin voittaa varmasti.

Meillä tulee omasta takaa tai keräten lihaa, mustikat, puolukat, raparperit, perunat, juureksia. Omista tuotteista teen myös omenahillot, kurpitsahillot, säilykekurkut, herkukka-, omena- ja raparperimehut. Toisinaan on tuttujen antamia suurimoita, hiutaleita, jauhoja. Satunnaisesti teen myös karviaishilloa, lakkahilloa, tms, mitä ei ole joka vuosi.



Silti kauppaan menee satanen viikossa tällaisella lapsiperheellä. Että aika älyttömän paljon saisi tehdä hommia, että omavaraiseksi pääsisi.

Että esim. myrskyjen kaatamat puut saadaan hakea, yhden tilallisen kanssa on diili että tehdään rankasavottaa (harvennetaan nuoret"roskapuut" pois koivikoista ja saadaan viedä rangat mennessämme. maanviljelijät perkaavat peltojensa reunoilta pois pusikkoa -> sovittiin että haemme pois. nämä nyt esimerkkeinä. toisen turha on todellakin toisen aarre :)



Kannattaa lyöttäytyä juttusille ja tarjota myös itse apua niin homma sujuu mainiosti.



tokihan tuo työtä teettää mutta kuten todettua, itselle tehdään.



t:55

minusta ensimmäinen kestävä ekoteko on lopettaa lihansyönti kokonaan

suuri osa muista asioista on kompromisseja jotka vaan täytyy miettiä tilanteen kannalta eikä olla prikulleen mustavalkoinen

mutta tosiaan, maitotuotteet ja lihatuotteet kun jää pois on jo aika lähellä sitä mitä luonnon kannalta kestävästi ajateltuna voi syödä

sitten suuren osan voi hankkia itse kasvattamalla ja keräämällä ja pakastamalla, säilömällä ja kuivaamalla

ja sitten vaikuttamaan taloyhtiöön tai oman talon ratkaisuihin/hankintoihin

ja juuri kulutustottumusten miettimistä, kestäviä hankintoja, onko pakko ostaa vai voiko lainata tai hankkia yhdessä

ja samanhenkisten ystävien löytäminen, montaa ilman ihminen kyllä elää mutta mukavia ihmisiä ilman on aika yksinäistä!

Lihansyönti vs kasvissyönti on ikuinen kiistakapula, mutta oma ajatukseni on, että globaalilla tasolla kestävämpää on syödä oman tilan lihaa, vaikkapa kanaa, jota on ruokittu oman tilan ravinnolla, kuin vedellä esim. soijaa joka kasvatetaan ties missä ja miten, ja rahdataan sitten puolen maailman halki suomalaisen kuluttajan ruokapöytään. Tai mites kala, itse paikallisesta järvestä ongittuna, vs. banaanit? tietysti jos rahkeet riittää fennoveganismiin niin nostan kyllä hattua:)

et unelmat on jotain muuta kuin kaikkimullehetinyt. Olen samaa mieltä monen kirjoittajan kanssa et luomu-arki omavaraistaloudessa on erittäin työlästä ja tosiaan sitä rahaa tarvitsee moneen asiaan eläinten kanssa. Ennen eläimet tuli kovilla pakkasilla samaan tupaan ihmisten kanssa, nyt jo joku eu taitaa sen kieltää. Taitoja tarvitaan paljon, luonnon armoilla olo on vähän eri kuin pakkaskeli työmatkalla, ja jokaisen eläimen hoidossa tarvitaan asiantuntemusta. Eläimet ja viljely myös sitovat, ihan totaalisesti. Tosi vaikea yhtälö, kannattaisi ehkä kokeilla, tutustua, opsikella käytännössä mitä unelmasi käytännön tasolla on. ja hei, jos ostat pienen mökin, otat ne kanat ja viljelet vihannekset, keität pannukahvit ja sitten ostat lähituottajilta ja lähikaupasta loput? Silloin voit nauttia unelmastasi, olla ekologinen, etkä näänny käytännön vaikeuksiin? Siis joku keskitie...?

Lonkkavamman takia en aja pyörää, enkä mielelläni kävele pitkiä matkoja yhdellä kertaa. Mitä lähempänä marjat ja sienet, sitä enemmän saalista. Toki voisin kyllä harkita pyörää, jossa on perässävedettävät kärryt tms. joka pitää pyörän tasapainossa vaikka polkisin hitaastikin. Kai se olisi pakollinen hankinta, enhän edes pysty kantamaan kovin suuria määriä kerralla.



Mitä ostamiseen tulee, niin "omalta" kylältä ostaminen olisi samalla sosiaalista toimintaa, sen varjolla voisi ainakin tutustua naapureihin. Ja eiköhän maalla 4 km päässä asuvatkin ole "lähinaapureita" :)



Kalastamisen lisäksi nautin myös uimisesta, olisi kiva uida kesällä päivittäin. Ja yleinen viihtyminen paranisi veden äärellä.



Terveydentilaani sopii hyvin hidas sitkeä työnteko, mutta rasittavimmat työt joutuisin ulkoistamaan. Siksi olisi kiva olla paljon tekemisissä muiden kyläläisten kanssa, ehkä saisin palkattua apua vaikkapa nuorisosta.

[quote author="Vierailija" time="12.06.2012 klo 12:37"]

Täydelliseen fennoveganismiin pääseminen vaatii varmasti paljon. Varsinkin kodin ulkopuolella liikkuessa. Mutta jos edes kotona pääsisi lähelle sitä - mitä oikein pitäisi kasvattaa ja syödä? (Mieluiten vielä sellaista, mitä lapsetkin suostuisivat syömään.... Vaikka tietenkin se on tottumiskysymys myös.) Tästä pitäis ehkä aloittaa oma keskustelunsa, mutta en tiedä saisiko se täällä kovin suurta suosiota. Joten, onko ideoita fennovegaaniseen ruokavalioon? 

[/quote]

Pitemmän päälle olisi aika vaikea saada monipuolista, terveellistä ruokaa. Esim. rasvaa ei täällä kai saa muusta kuin rypsistä ja auringonkukansiemenistä? Syksystä kevääseen ei juuri voisi syödä tuoretta, joten ruokavalio koostuisi pääasiassa säilötyistä tuotteista, puuroista ja juureksista. Hengissä varmasti säilyisi, mutta ruokavalio olisi todella yksipuolinen ja tylsä.

Peruna, porkkana, lanttu, nauris, kaalit, kurpitsat, avomaakurkku, tomaatti, sipulit, pavut, viljat, marjat, salaatti, herne, mausteyrtit, sokeri, omena, luumu, kirsikka, villiyrtit, auringonkukansiemenet, sienet... Eipä niitä lajeja ihan valtavasti löydy.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2012 klo 14:36"]

Olen eläkkeellä lonkkavammastani ja kaupunkiasuminen ei oikein kiehdo. Olen nuori, vasta 45-vuotias ja ikää olisi jäljellä sekä tarmoa ja halua tehdä muutakin kuin kököttää kerrostaloasunnossani. Maalla asumisesta ei kokemusta ole, siis en osaa ottaa kaikkea huomioon. Asumisessa tarvitsisin apua ainakin esim. rännien puhdistukseen ja muihin kiipeilyä vaativiin töihin. Lumien auraus mahdollisimman lähelle ovea olisi myös aika tärkeää.

Jokapäiväistä apua en tarvitse, lähinnä eräänlaista talonmiespalvelua. jos kylällä asuu vanhuksia, miten he selviävät? Omien sukulaistenko avulla?

[/quote]

Liikuntarajoitteisen ei valitettavasti kannata haaveilla maalle muutosta yksin. Myös ajatus siitä, että muuttaisi toisten vaivoiksi on aika erikoinen... Maatiloille on jo nyt vaikea löytää lomittajia ja avustajia, sieltä ei todellakaan liikene talonmiestä avustamaan jatkuvasti vielä naapuriinkin. Varsinkaan jos vastapalveluksia ei ole luvassa ja rahallinen korvauskin on lähinnä nimellinen. Naapuriapu kyllä toimii (tuttujen ja sukulaisten kesken!), mutta sen varaan ei kenenkään pidä muuttaa. Ja kannattaa myös muistaa, että sinunkin pitäisi sitten jotenkin tehdä oma osasi auttamisesta!

Lähtökohtaisesti kannattaa ajatella niin, että pienenkin tilan pyörittäminen maalla tulee olemaan vähintään kohtalaisesti rankempaa ja fyysisempää kuin kaupungissa. Jos omakotitalon täysivaltainen pyörittäminen kaupungissa ei onnistu yksin, ei ole toivoakaan selvitä maatilalla.