Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mulla on unelma: haluan "omavaraistaloudelliseksi"
10.06.2012 |
Tai ainakin lähestulkoon sellaiseksi.
Haluaisin hankkia/kasvattaa suurimman osan ruoastani itse, olla riippumaton sähköstä tms.
En pelkää kovaakaan työntekoa, kunhan työ on mielekästä ja järkevää, sellaista, jossa tuntee oikeasti tekevänsä jotain joka on hyödyksi. Ja että työn voi tehdä omalla tavallansa, olla itselleen vastuussa.
Kokonaan työelämästä en varmaan pysty pois hyppäämään, jonkin verran rahaa kuitenkin elämiseen tarvitsee. Olenkin ajatellut, että voisin tehdä alallani sitten joskus vaikkapa osa-aikatyötä, pari-kolme tuntia päivässä esim. henkilökohtaisena avustajana. Elämiseen riittäisi varmaankin 300-500 €/kk.
Tämän unelman tavoittelemiseen mulla on kyllä (onneksi) hyvin aikaa, koska sitä tulen tarvitsemaankin. En osaa juuri mitään perinteisiä taitoja, opettelin esim. vasta tässä tämän vuoden aikana tekemään nuotion! (hahhaa :) sekä keittämään nuotiolla kahvit. Enpä ollut tähän ikään mennessä sellaistakaan tehnyt, vaikka olen jo yli 30-vuotias. Kahvinkeittimellä on tullut vaan kahvit keitettyä.
Aion opetella seuraavan 10-15 vuoden aikana tarvittavia taitoja ja tietoja, vihannesten kasvattamisesta, säilömisestä, metsästyksestä, marjastuksesta, kalastamisesta, kenties kanojen ja vuohien hoidosta... ostaa sopivan pienen mummonmökin + maapläntin maalta ja maksaa sen nyt vielä työssäkäyvänä.
Tavoite on, että sen 10-15 vuoden päästä olen omavarainen, siis lähestulkoon. Vaatteet aion kyllä ostaa (enkä tehdä itse) mutta nekin aion ostaa kirpputoreilta. Niin itseasiassa teen jo nytkin.
Mutta tuosta ruokapuolesta, melko paljonhan luonnosta saa tarvitsemaansa... marjastamalla saa mustikoita ja puolukoita ainakin. Sieniäkin löytää. Jos pihassa on marjapuskia, saa lisäksi viinimarjojakin.
Kalastamalla saa tietysti kalaa. (täytyisi vaan opetella laittamaan sitä)
Kasvimaalla voi kasvattaa kaikenlaista sipuleista kaaleihin ja porkkanoista herneisiin.
Yrttejäkin voisi kerätä luonnosta ja/tai kasvattaa itse.
Kaikkia näitähän voisi säilöä talveksikin hilloamalla, säilykkeinä, kuivaamalla... pakastamalla tietysti myös (mutta pakastimet kyllä toimii sähköllä, ja jos sitä ei ole...)
Lisäksi jos hankkisi kanoja, saisi kananmunia. Ja jos vaikka niitä vuohia, saisi vuohenmaitoa, jota voisi käyttää siltään tai siitä voisi valmistaa jotain muuta.
Tällaisia haaveita ja mietteitä minulla :)
Kommentit (80)
Laita maakellari ja auma. Jääkaappia voit käyttää sitten kaupungissa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haja-asutusalueella asuminen on epäekologista, jättää suuren hiilijalanjäljen
Tutkimukset kyllä osoittavat muuta.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Suomessa+kaupunkilainen+saastuttaa+e…
Kiinteistövero, tiehuolto, jätemaksut, nuohous, vakuutukset, matkakulut, lannoitteet, uudet taimet ja siemenet, talon kunnossapito, kalastuslupa...Sekä kahvi, pesuaineet, kynttilät, viljatuotteet, liha, vessapaperi...
Lottovoittoa odotellessa :D
Noihin nyt kovin suuria summia saa menemään.
Siis eivätkö lähes kaikki rannat ole maaseudulla yksityisomistuksessa? Saako toisen rannalla pitää venettä, verkkoja, katiskaa yms.?
sillä eihän todellakaan toisen rantaa saa käyttää kuin omaansa. Ja jokainen metri rantaa on jonkun omistuksessa.
Yleensähän venettä pidetään omassa rannassa. Mutta jos ei ole omaa rantaa, niin ehkä on olemassa ns. kylän ranta, jonka omistaa vesiosuuskunta, jakokunta tms. kyläläisten yhdessä omistama yhteisö. Ja sitten voi kysyä joltain rannan omistajalta luvan, josko saisi pitää venettä toisen rannassa. Jos jollain on sellainen ranta, jonne pääsee kulkemaan muualtakin kuin suoraan toisen pihan läpi, niin sellaiselle paikalle voisi heltiä omistajalta lupa.
Minuakin kiinnostaisi. Mutta sopiva talo, joka siis olisi tarpeeksi lähellä palveluja, johon kuuluisi oikeus vesistöön, tai oma ranta, jonka lähimetsät olisivat helppokulkuisia ei ryteikköä, marjaisia ja sienisiä, jossa kyläläisillä on toimiva teiden auraus, jossa on muuta kylätoimintaa esim. polttopuiden myyntiä ja maatiloista myytäisiin tuotteita... aika monta asiaa pitäisi mennä kohdalleen :)
Et tarvitse omaa rantaa kalastamiseen. Tarvitset kalastusluvan ja tiedon mistä saa luvan kanssa mennä vesistölle. Kalassa voi helposti käydä, vaikka asuisi vähän kauempana vesistöstä.
Parhaat marjametsät ovat niitä kuivia mäntykankaita, joilla harvemmin on asutusta. Lähin metsä saattaa olla juuri tuota ryteikköä, koska sitä ne mehevien peltojen vieressä olevat metsät ovat. Marjametsä on sitten ehkä kilometrin päässä siellä mäellä. Pitää olla realistinen vaatimuksissaan.
Ja polttopuut ja tilojen suoramyynnitkään eivät tarvi olla siinä aivan lähimmässä naapurissa. Sillä ethän sinä niitä kymmentä kuutiota polttopuita kottikärrillä hae. Se polttopuun myyjä tuo ne sinulle traktorilla pihaan, ja se on sitten ihan sama onko matkaa 200 metriä vai 4 km. Polttopuita saa kyllä ostettua ihan joka puolelta Suomea.
Suoramyyntitiloja taas ei ole ihan joka puolella. Mutta siinäkin on yleensä vähän sama meininki. Ei tilalta ostaminen ole samanlaista kuin marketista hakeminen. Jos ostat jauhoja, niin ostat niitä säkillisen (30 kg) kerrallaan. Jos ostat lihaa, niin se myydään puolikkaina sikoina, ei tilat myy sulle 300 g jauhelihaa kerrallaan. Ja niin edelleen. Eli taas ei tarvi olla lähinaapuri se myyjä vaan seudulta etsitään sitten ne suoramyyjät, joita löytyy.
Kaikki tilat eivät tarjoa tuotteitaan mitenkään aktiivisesti suoramyyntiin. Joten toki niiltä lähimmiltä tiloilta kannattaa ihan itse käydä kysymässä ovatko he halukkaita myymään sulle tuotteitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakin kiinnostaisi. Mutta sopiva talo, joka siis olisi tarpeeksi lähellä palveluja, johon kuuluisi oikeus vesistöön, tai oma ranta, jonka lähimetsät olisivat helppokulkuisia ei ryteikköä, marjaisia ja sienisiä, jossa kyläläisillä on toimiva teiden auraus, jossa on muuta kylätoimintaa esim. polttopuiden myyntiä ja maatiloista myytäisiin tuotteita... aika monta asiaa pitäisi mennä kohdalleen :)
Et tarvitse omaa rantaa kalastamiseen. Tarvitset kalastusluvan ja tiedon mistä saa luvan kanssa mennä vesistölle. Kalassa voi helposti käydä, vaikka asuisi vähän kauempana vesistöstä.Parhaat marjametsät ovat niitä kuivia mäntykankaita, joilla harvemmin on asutusta. Lähin metsä saattaa olla juuri tuota ryteikköä, koska sitä ne mehevien peltojen vieressä olevat metsät ovat. Marjametsä on sitten ehkä kilometrin päässä siellä mäellä. Pitää olla realistinen vaatimuksissaan.
Ja polttopuut ja tilojen suoramyynnitkään eivät tarvi olla siinä aivan lähimmässä naapurissa. Sillä ethän sinä niitä kymmentä kuutiota polttopuita kottikärrillä hae. Se polttopuun myyjä tuo ne sinulle traktorilla pihaan, ja se on sitten ihan sama onko matkaa 200 metriä vai 4 km. Polttopuita saa kyllä ostettua ihan joka puolelta Suomea.
Suoramyyntitiloja taas ei ole ihan joka puolella. Mutta siinäkin on yleensä vähän sama meininki. Ei tilalta ostaminen ole samanlaista kuin marketista hakeminen. Jos ostat jauhoja, niin ostat niitä säkillisen (30 kg) kerrallaan. Jos ostat lihaa, niin se myydään puolikkaina sikoina, ei tilat myy sulle 300 g jauhelihaa kerrallaan. Ja niin edelleen. Eli taas ei tarvi olla lähinaapuri se myyjä vaan seudulta etsitään sitten ne suoramyyjät, joita löytyy.
Kaikki tilat eivät tarjoa tuotteitaan mitenkään aktiivisesti suoramyyntiin. Joten toki niiltä lähimmiltä tiloilta kannattaa ihan itse käydä kysymässä ovatko he halukkaita myymään sulle tuotteitaan.
Kannattaa hankkia kellari ja pakastin, jos vaan sähköä on ja opetella kauden tuotteiden käyttö, niin pärjää tosi pitkälle.
Ihana jakaa tätä haavetta muiden kanssa. :) Asun jo omakotitalossa, mutta kylläkin aivan liian teknologia - ja sähköriippuvaisessa. Ensimmäiset askeleet minulla ovat pikku hiljaa opettelua siihen, miten asioita voisi tehdä itse. Kasvimaa, marjapensaat, hedelmäpuut, sienet, ym säilöminen. Ja ihan vaan eineksistä siirtyminen itse alusta asti tehtyyn ruokaan. Pitäisi ensin selvittää millaisia (kasvis)ruokia sitä omavaraistaloudessa tuotettavista aineksista voi laittaa.
Eläinten pito on siinä mielessä tärkeää, että niiden lannalla lannoitetaan maata (tietysti tämäkin riippuu siitä, miten omavaraisesti haluaa elää). Työhevosen pito olisi minulle henk.koht. muutenkin mielekästä, joten siinä tulisi se toinenkin kärpänen samalla iskulla. Ja kaikkea sitä maatilan työtä olisi ihana tehdä jonkun toisen kanssa. Yksin en varmaan jaksaisi puurtaa montaa vuotta, mutta fyysinen, vaihteleva työ olisi ihanteellista samasta ajatuksesta innostuneen kumppanin kanssa. Ehkä. Maalla olen kyllä asunut lapsuuteni ja nuoruuteni, mutta kun en ole itse koskaan ollut vastuussa kaikesta siitä arjen pyörittämisestä niin vaikeahan se on varmaksi sanoa, että se olisi juuri sitä mitä kuvittelen. Toistaiseksi kuitenkin enemmän haaveita ja niitä pieniä askeleita, jotka ehkä joskus voisivat johtaa omavaraistalouteen tai sitten eivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enää syö hevosia? Sehän oli pula-aikanakin ihan hätäruokaa jos muuta ei ollut.
Lihansyönti vs kasvissyönti on ikuinen kiistakapula, mutta oma ajatukseni on, että globaalilla tasolla kestävämpää on syödä oman tilan lihaa, vaikkapa kanaa, jota on ruokittu oman tilan ravinnolla, kuin vedellä esim. soijaa joka kasvatetaan ties missä ja miten, ja rahdataan sitten puolen maailman halki suomalaisen kuluttajan ruokapöytään. Tai mites kala, itse paikallisesta järvestä ongittuna, vs. banaanit? tietysti jos rahkeet riittää fennoveganismiin niin nostan kyllä hattua:)
Täydelliseen fennoveganismiin pääseminen vaatii varmasti paljon. Varsinkin kodin ulkopuolella liikkuessa. Mutta jos edes kotona pääsisi lähelle sitä - mitä oikein pitäisi kasvattaa ja syödä? (Mieluiten vielä sellaista, mitä lapsetkin suostuisivat syömään.... Vaikka tietenkin se on tottumiskysymys myös.) Tästä pitäis ehkä aloittaa oma keskustelunsa, mutta en tiedä saisiko se täällä kovin suurta suosiota. Joten, onko ideoita fennovegaaniseen ruokavalioon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuinka niitä marjoja ja omenoita tarvitaan, että niitä riittää koko talven yli. Jos ajatellaan, että joka päivä pitäisi jotain siltä sektoriltä syödä, niin ihan pari ämpärillistä ei riitä. Meillä tosin on 5-henkinen perhe, mutta ne pari ämpärillistä mustikoita ei riittäneet kuin pari kuukautta, kun alettiin laittamaan joka aamu puuron päälle.
Ja se säilöminen on yllättävän suuri työ, mutta sinähän sanoit, ettet työtä pelkää. Mukava työhän se kuitenkin on.
Mutta sillä suosittelisin sitä pakastinta minäkin, että vitamiinit säilyisi paremmin pakastamalla kuin hilloiksi keittämällä. Eli kun tarkoitus on elää ilman hedelmiä ja käyttää sen sijaan niitä marjoja, niin niistä pitäisi saada riittävästi vitamiineja sitten.
Talo pitäisi löytää ja hankkia ajoissa, sillä jos siellä ei satu olemaan niitä omenapuita, niin olisi hyvä saada ne nyt jo kasvamaan, jotta saisi omenasatoakin. Se olisi niin hyvä lisä tuohon hedelmäpuoleen. Sama luumujen kanssa.
Kaunis unelma. Itse olen ostanut maatilan, ja haaveilen yhtä lailla siitä että mitä kaikkea voin tehdä itse tai hankkia luonnosta. Tosin käyn töissä yhä ihan normaalisti, ja peltoni tuotokset myyn pois.
Mutta esim. nyt tuohon puunhankintaan, niin oletko miettinyt että vaikkapa roskapuuta pajua, saanee käydä keräämässä itselleen naapureiden peltojen sivuilta ihan varmasti. Itselläni on paljon metsää joten kunnon klapeja tulee riittämään, mutta varmasti moni voisi olla mielissään jos tekisit tuota viljelijälle pakollista raivausta. Sillä voisi jopa saada vastikkeeksi (sen pajun lisäksi) vaikkapa maitoa tai lihaa. Säkhköttömäksi en itse muutu koskaan, (pidän liikaa nettisurffailusta ja ompelusta) mutta jääkaapin tai pakastimen voi hankkia joko kaasukäyttöisenä, tai sitten voisit sijoittaa agrigaattiin jolla tekisit itse sähköä. Ja sen agrigaatin voisi saada toimimaan vaikka biodieselillä?? Itse suunnittelin biodieselin ostamista auto ja konekäyttöön, kun sain tietää tutusta joka sitä valmistaa. Minusta on ihanaa, että sinunlaisia haaveilijoita on, eihän mikään koskaan muutu, jos niitä keinoja ei kokeilla ja parannella. PS. ei se lehmänpito niin hankalaa ole, eikä eu-paperit ylitsepääsemättömiä. Lehmä vain tarvitsee isomman tilan kuin lampaat/vuohet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maaperä köyhtyy, jos sitä ei lannoita. Mistä saada lantaa, jos ei ole eläimiä? Pari kanaa ei riitä.
Voisitko kuvitella ostavasi munia, maitoa ja lihaa suoraan joltain tiloilta? SIlloin ei tarvitsisi itse hoitaa eläimiä, se kun on varsin raskasta ja todella sitovaa.
Myös tuottaja haluaa työstään palkan eikä tilalta ole myydä paria sataa grammaa jauhelihaa vaan puolikas sika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta säilön kyllä.
Koko talven riitti, vieläkin on hiukan mansikoita jäljellä. Laitoin kokonaisina marjoina pakastimeen mustikoita, puolukoita, vadelmia ja kolmenlaisia viinimarjoja, sekä hillosin kaikkia em. marjoja ja lisäksi vielä karviaisia ja omenoita. Omenoita kuivasin myös.
Mehuja keitin viinimarjoista ja lisäksi säilöin sieniä )(kantarelleja, orakkaita ja suppiksia).
Nämä siis ihan noita "ilmaisia" lonnosta löytyviä juttuja, joita ihmiset eivät nykyään arvosta.
mutta säilön kyllä.
Koko talven riitti, vieläkin on hiukan mansikoita jäljellä. Laitoin kokonaisina marjoina pakastimeen mustikoita, puolukoita, vadelmia ja kolmenlaisia viinimarjoja, sekä hillosin kaikkia em. marjoja ja lisäksi vielä karviaisia ja omenoita. Omenoita kuivasin myös.
Mehuja keitin viinimarjoista ja lisäksi säilöin sieniä )(kantarelleja, orakkaita ja suppiksia).
Nämä siis ihan noita "ilmaisia" lonnosta löytyviä juttuja, joita ihmiset eivät nykyään arvosta.
ja itseasiassa jo toteutan niitä vähitellen.
Itse en pyri täysin omavaraistalouteen vaan oikeammin varaudun siihen, että voimme elää hyvää elämää pienilläkin tuloilla.
Lisäksi kammoksun lisäaineita joita meihin pumpataan ruuassa.
Asumme pienellä maatilalla. Talo on uusi ja siinä on maalämpö.
Joka kesä laajennan kasvimaata ja otan viljelyyn jotakin uutta.
Nyt minulla on vadelmaa, mansikkaa, punaista ja mustaa viinimarjaa, boysenmarjaa, pensasmustikkaa.
Kasvimaassa on nyt kasvamassa sipulia, punajuuria, avomaankurkkua, herneitä, salaattia, retiisejä, kesäkurpitsaa, persiljaa, tilliä, ruohosipulia, basilikaa, oreganoa.
Kasvihuoneessa on kasvamassa lisäksi tomaatteja ja kurkkua.
Syksyllä olen keitellyt mehuja ja hilloja sekä tehnyt säilykkeitä. Yrttejä olen kuivattanut mausteiksi.
Lisäksi olen opetellut tekemään käsitöitä mm. kutomaan sukkia ja vanttuita.
Kallista, siihen jo menee monta sataa per kk
Asumme mekin pienellä tilalla, n. satavuotiaassa talossa jossa on kaikissa huoneissa toimivat uunit. Talvella lämpiää puilla joita keräillään pitkin lähitienoota. on oma kasvimaa ja säilömme talteen myös metsän ravinnon, kalastammekin. pyrkimys ei ole täydelliseen sähköttömyyteen mutta sen parempi mitä vähemmän sitä kuluu, jo ihan rahan puolesta.
Kanoja ja vuohia on :)
ihan heittona sulle, jos mietit eläinten pitoa, että käsittääkseni joidenkin eläinlajien alkuperäisrotuja kasvattamalla/ säilyttämällä on mahdollista saada eu-tukea. kannattaa ottaa selvää.
Lisäksi mietin tuota metsästystä; ei ehkä kannata. Ponnistelujen ja resurssien käytön suhde hyötyyn on aika huono. Ehdottaisin ennemmin lihakanien kasvattamista, eivät vie paljoa resursseja, ovat helppohoitoisia ja ruokintakaan ei ole tähtitiedettä. lisäksi teurastetussa kanissa ei ole niin paljoa lihaa, että sen säilyttäminen muodostuisi ongelmaksi.
Kesäpossun pito on myös hyvä konsti saada lihavarastoa täyteen. Tosin lihan käsittelyn kanssa joutuu hiukan askartelemaan mutta esim. suolaamalla säilyy pitkiäkin aikoja.
Myös lihakalkkunoiden pito kesän yli vois olla hyvä idea.
Netistä löytyy vaikka mitä vinkkejä ja ohjeita. Kanoista ja linnuista yleensäkin löytyy tietoa mm. www.munanetti.fi ja ompa siellä sivuttu hiukan muitakin elikoita.
Ihanaa että samoin ajattelevia löytyy, täysi tsemppi sulle! Työtä se vaatii mutta ihminen on onnellisimmillaan fyysisessä työssä, itselleen tehden.
Alue: Aihe vapaa
Toisen roska on todellakin toisen aarre. Me saimme kerran ison satsin roskapuuta pihaan kuljetettuna, kun lähistöltä purettiin kauppa ja kaikki laudat olisi pitänyt kuljettaa kaatikselle ja varmaan olisi maksanut sekin aika tavalla. Mieheni kysäisi ohi kulkiessaan voiko puut saada ja mielellään suostuivat.