Vinkkejä imettämiseen kaivataan!

Eli imetyksen jälkeen maidonkerääjät liiveihin, niin nännit saavat ilmakylpyjä ja eivät tartu liivinsuojiin/liiveihin. Myös rintakumeja voi käyttää tähän tarkoitukseen, ovat hieman mukavammat. Siihen vaan liivinsuojat päälle, ettei paita ole märkänä koko ajan.

Imuote on tärkeä, vauvan pitää haukata rintaa kuin hampurilaista ja nännin pään pitäisi osoittaa vauvan kitalakeen. Voit varmistaa sen painamalla nännin viereistä peukalolla, kun vauva on ottamassa rintaa suuhunsa.

Itse sanoisin, että Lansinohia kannattaa käyttää arkoihin rinnanpäihin, mutta jos nänneistä tulee verta, punainen bepanthen on parasta.

Imetysasentojen vaihtelu kannattaa, tällöin paine kohdistuu aina eri kohtaan nänniä ja imettäminen sattuu vähemmän. Itsellä ainakin sellainen asento toimi hyvin, että istuin sohvalla (sitten kun kärsi istua), laitoin viereeni pari isoa tyynyä ja vauvan tyynyjen päälle tavallaan kainaloni alle, eli vauvan jalat osoittivat samaan suuntaan kuin minun selkäni. Kannattaa kokeilla!



Tsemppiä, mulla myös ekan lapsen imettäminen oli ihan hirveää tuskaa, mutta näillä vinkeillä seuraavat kaksi olivat hieman helpompia!

Esikoinen oli alle kolmikiloinen, unelias eikä oikein jaksanut imeä. Annettiin lisämaitoa pullosta eikä imetys onnistunut kuin osittain 4kk ajan. Oli todella rasittavaa se kaikki taistelu, pumppaaminen ja harmitti todella... Hän sai parhaimmillaan suurimman osan tissimaitoa, mutten silti uskaltanut lopettaa korvikkeen antamista. Jälkeenpäin olen ajatellut, että lisämaito olisi kannattanut yrittää antaa hörpyyttämällä eikä tuttipullosta,mniin imetys olisi ehkä onnistunut paremmin. Mutta tiedä häntä.

Kuopus oli pienempi kooltaan, mutta silti virkeämpi vastasyntyneenä, häntäkinnpiti joskus yöllä herätellä imemään, ettei verensokeri laskisi, mutta muuten imetyksen alku meni hyvin. Nukutin häntä vieressä ja annoin tissiä aina kun hän heräsi, aina kun hän edes liikahti vieressäni. Ei tosiaan tarvinnut edes miettiä lisämaidon antamista, kun vauvan paino lisääntyi ja pissavaipat täyttyivät hyvin. En edes näyttänyt pulloa tai tuttia vauvalle ekoina viikkoina. Täysimetys onnistuikin hyvin, tosin minulla kipeää teki heruminen, se sattui ekat kolme kuukautta. Nyt vauva on 10 kk ja aion jatkaa imetystä niin pitkään kun molemmista hyvältä tuntuu, mutta kahden vuoden paikkeilla viimeistän lopetan, ellen jo ennen sitä.

Perhepeti on minusta kätevin alkukuukausina, kun vauva heräilee usein. Minulla oli vauvan selän takana jättipyyherulla tukemassa, ja sen päälle oli hyvä laittaa ylempi jalka kun imetin kyljellään. Ainakin mun selkä tuli muuten kipeäksi siinä vauvan vieressä ollessa.

Esikoisen kanssa käytin rintakumia. Hän ei sitten koko aikana osannut imeä ilman sitä.... Hitto mä inhosin irtoilevan rintakumin kanssa säheltämistä, varsinkin yön hämärässä tai jossain kaupungilla..! Toki se voi olla tarpeellinen alussa, mutta kannattaa lopettaa rintakumin käyttö heti kun vauva suinkin osaa ilman sitä imeä.

Kannattaa imettää eri asennoissa, kainalosta päin välillä jne, niin rinta tyhjentyy ja heruu joka puolelta. Itse imetin lähinnä sylissä sohvalla ja kyljellä makuultaan sängyllä. Varmaan kantoliinakin voisi olla hyvä, sitä en ole itse käyttänyt.

Imetystukipuhelimeen voi myös soitella jos joku imetysasia askarruttaa! Itsellä oli kerran kipua tiehyttukoksen kanssa, esikoinen muksautti mua päällään rintaan, mikä aiheutti tukoksen. Puristava imetysliivi tai kylmäkin voi aiheuttaa tiethyttukoksen joka saattaa pahentua rintatulehdukseksi, varo niitä!

Tsemppiä, mutta älä stressaa liikaa! Tärkeintä että itse pysyt kunnossa, saa sitten vauva ravintonsa rinnasta tai pullosta!

Jälkeenpäin olen ajatellut, että lisämaito olisi kannattanut yrittää antaa hörpyyttämällä eikä tuttipullosta,mniin imetys olisi ehkä onnistunut paremmin.

Siis siinä tapauksessa, että lisämaitoa tarvitaan. Kannattaa etukäteen tutustua imetysoppaista siihen, miten lisämaitoa annetaan hörppyyttämällä, sillä valitettavasti tätä ei monessakaan synnytyssairaalassa osata tai ei ainakaan aktiivisesti tuoda esiin tätä vaihtoehtoa.

Toinen tärkeä juttu on vauvan imuote. Jos imuote on täysin oikea, nännin ei pitäisi joutua lainkaan hankaukselle alttiiksi, vaan silloin voi imettää vaikka tuntikausia yhteen menoon.

kyllähän se alussa käy kipeää niin että hammasta saa purra ja tuntuu et hermoihin vastaa mut se vain pitää kestää, kyl se menee ohi jonakin päivänä ja sit ei enään käy kipeää ollenkaan. rasvaa laittaa ja jos haavaumille menee niin kaalta käyttää paranemiseen. esikoinen reilu 3kk ja hyvin on imetys onnistunut kun uskon siihen että kyllä sitä äidinvaistolla osaa imettää oikein.. eli tietää oikeat konstit asioihin..ja myös sen milloin vauva vain roikkuu tissillä. vauvan on hyvä syödäkin myös pitempäänkin jolloin saa myös takamaitoa. tai jatkaa samasta tissistä seuraavallakin syötöllä. ettei ime aina vain pelkkää etumaitoa.

Minä olen eri mieltä tuttipullosta. Jos vauva imee pitkään rintaa, niin pidän erittäin epätodennäköisenä, että pari kertaa päivässä pikaisesti lisämaitoa pullosta voisi mitenkään sotkea imetystä. Vaikka vauva on nopea oppimaan, en jaksa uskoa, että pullosta voisi olla haittaa, jos imetystä on ollut riittävästi. Itse imetin molemmista rinnoista pitkään, pitempään kuin puoli tuntia, mutta en yli tuntia/rinta. Sitten annoin lisämaidon, kun maito nousi vasta useamman päivän jälkeen. Käytin myös rintakumia jo laitoksella, kun rinnanpää oli aluksi liian pieni ja rintaan sattui. Itse ainakin yritin ennakoida rintojen rikkoontumista eli en imettänyt niin pitkään, että olisi mennyt rikki, vaan välillä tosiaan tauko tai rintakumi. Enkä antanut vauvan olla nälässä, vaan annoin myös lisämaitoa.

alkupäivinä ellei lääkäri tai vastaava ole sitä mieltä, eli siis vain erityisestä syystä.



PALJON ihokontaktia ja kenguruhoitoa (=lapsi äidin paljaalla iholla sylissä, ei imetysasento).



Lansinoh on ehdoton apu.



Rintakumikin on yleensä huono juttu, mutta toki jos veri lentää niin voi olla suuri apu. Siitä voi pyrkiä pois leikkaamalla aina pienen palan pois kerrallaan.



Itselläni kaksi imetystä joissa toisen kohdalla oli muutama päivä eroa vauvasta heti syntymästä eikä mitään pumppuja tai muuta ja tuo kenguruhoito myöhemmin luullakseni auttoi maidontuotantoa kiihtymään. Molemmissa imetyksissä helvetillinen kipu jatkui hyvästä imuotteesta huolimatta kaksi kuukautta ja eräänä päivänä olikin vain poissa. Itkulta kyllä ei välttynyt. Molemmat vauvat imivät kyllä tosi pitkään kerrallaan ja nukahtivat aina rinnalle, joka varmasti oli hyvä juttu maidontuotannon kannalta, mutta rinnoille ei ehkä niinkään. Meillä oli luultavasti samankaltainen tilanne vauvan suun koon ja rinnan koon suhteen. Rintakumia kokeilin kerran, mutta päätin että mieluummin kaiken hirveyden lisäksi jätän ottamatta lisävaivaa itselleni. Sen putsaus ja desinfiointi sun muu on mielestäni aika työlästä.



Pääpointtina sanoisin että niin hirveältä kuin se kipu tuntuukin, ajattele että kestät sen vauvan takia, vaikka puret jotain, koska kipu menee ohi, oikeasti. Tsemppiä ja onnea!

Mä uuvutin itseni jo sen ensimmäisen viikon aikana pumppaamisella ja pullojen steriloinnilla, joten niitä tosiaan koitan ainakin aluksi välttää. Meni ihan häsläämiseksi koko homma rintakumien, pumppujen ja kaiken kanssa. Toisaalta esikoisen kohdalla oli niin paljon asioita, jotka toimivat imetystä vastaan, etten millään usko, että nyt olisi yhtä huono onni.



En stressannut sitä imetystä esikoisen sairaalajaksonkaan aikana, koska olin ihan varma, että vahvistuttuaan jaksamme opetella homman alusta alkaen, kunhan saan maidontulon pysymään yllä, vaikka vain muutamassa millilitrassa, mutta niin onnellisesti ei käynyt. En surkutellut silloin imettämisen epäonnistumista kovinkaan paljoa, mutta nyt tämän toisen raskauden myötä, imettämisestä on tullut melkoinen musta möykky ajatuksiini.



Ehkäpä tilanne pääkopassa näillä neuvoilla rauhoittuu! Lämpimät kiitokset kaikille!