Onko enää järkeä tehdä iltatähteä?

10v enemmän sulle ikää, niin sitten...



t: lapset 18v, 12v, 9,5 v ja 1v9kk

Ja isommat lapset tänä vuonna 12 ja 7 vuotiaat ja pian sybtyy kolmas mutta en todellakaan ajattele tulevaa vauvaa iltatähtenä.



Suurin osa ikätovereistani saa vasta ensimmäisiä lapsia nyt, enkä laita ollenkaan pahaksi vaikka meille vielä muutaman vuoden päästä syntyisi neljäskin lapsi vielä.



Mä ajattelen iltatähtenä lasta jolla tyyliin 10 vuoden iköero eddlliseen ja vanhemmat jo ainakin 40 vuotiaita.

ja omat lapset ovat jo koululaisia, mietityttää heittäytyä taas vauvaperheeksi. Tuntuu myös siltä, että on "saavuttanut" tiettyjä etuuksia, kun on kasvattanut kolme lasta kouluikäiseksi. Saa nukkua viikonloppuisin pitkään, koska lapset ovat omatoimisia ja syövät aamupalaa ihan itse. Koululaiset voivat olla vaikkapa tunnin keskenään, että voin käydä miehen kanssa pyörälenkillä. Ja moni muu.



Mutta sitten painaa se, että meille oli tulossa neljäs lapsi, jota ei sitten tullutkaan. Ja että koen itseni luonteenpiirteiltäni enemmän suurperheen äidiksi kuin vain kolmen lapsen äidiksi. Nuorempana haaveilin todellisesta suurperheestä, yli 10 lapsesta. Mutta tuli opiskelut ja muut.



Jos voisin muuttaa historiaa, olisin hankkinut viisi lasta putkeen. Mutta näin ei käynyt. Ja nyt mietityttää se, että onko mitään järkeä yrittää raskautua, kun kolme edellistä lasta on jo noin isoja. Jääkö neljäs ikuiseksi vauvaksi, ei koskaan pääse mihinkään samoihin juttuihin mukaan jne.?



ap

Meillä oli myös niin että kun kolmas syntyi 2002, niin halusin vielä yhden, mutta mies oli toista mieltä. Tulin hormonikierukan aikana raskaaksi 2006, mutta se meni kesken. Ja aina vaan mulla oli tunne että meidän perheestä puuttuu joku. Mies tuli varomattomaksi, onneksi ja nyt meidän perhe on täynnä eikä tuo mieskään tuota ole katunut, isänsä poika ihan täysin.

Meidän "iltatähtemme" ei ole edes hurjan paljoa nuorempi kuin sisaruksensa, eli on vajaa 5 vuotta edellistä lasta nuorempi. Tosin 14 vuotta nuorempi kuin vanhin lapsemme.



AP: kuulostaa siltä, että neljäs lapsi olisi erittäin tervetullut, niin miksipä ei? :-)



Minä sain kuopukseni 37-vuotiaana, siinä kohtaa kun muut lapset perheessämme olivat 14, 12, 7 ja 5. Kuopuksella on siis vähemmän ikäeroa 4. lapseen kuin mitä teillä olisi. Toki hän silti on ns. "yksin", koska ikäeroa on kuitenkin reippaahkosti. Mutta tuo "yksin" ei oikeasti ole yksin, viihtyy isompien seurassa ja he hänen seurassaan. Hän mm käy tätä nykyä, 8-vuotiaana, (vanhimmalla) isosiskolla yökyläilemässä silloin tällöin ja muuten vaan päiväkylässä myös säännöllisesti "siskopäivillä" :).



Toki on eri juttu olla ainoa pieni, verrattuna isompiin sisaruksiin joita on kaksi kahden vuoden ikäerolla syntynyttä kaverusparia. Mutta toisaalta kuopus saa reippaasti huomiota ja aikuisten aikaa. Sekä reippaasti huomiota ja sisarusten aikaa.



Tällä viikolla kuopus on ollut jalkkisturnauksessa. Nelipäiväisessä turnauksessa oli isosiskoista nuorempi (15-vuotias) mukana kaksi päivää minun (äidin) lisäksi. Huomenna aamusta, viimeisenä päivänä, mukaan lähtevät sitten molemmat isoveljet, lapsen isä ja minä. Roppakaupalla ihailevaa yleisöä siis :-).

Itse olin ihan erilainen äiti 32v saamalleni lapselle kuin parikymppisenä tehdyille kolmelle isommalle sisarelle. Mukavakin oli olla vain vauvan kanssa, kun toiset olivat koulussa. Turha siihen on takertua, että toiset ovat jo niin isoja. Sitäpaitsi pitkään nukutuista aamuistakin pääsee nauttimaan paljon aikaisemmin, koska kuopus viihtyy isojen sisarusten kanssa aamuisin. Vaikka meillä on lapsilla iso ikäero, ovat todella läheisiä kaikki. Myös kuopus ja esikoinen, joilla 13v ikäeroa. Itse voisin ajatella tekemäni vielä iltatähden kun kuopus menee kouluun, sen näyttää aika.

jo hedelmällisyytensä ehtoopuolella oleville vanhemmille, muilla sisaruksilla ei ole sen asian kanssa juurikaan tekemistä =)

otsikon perusteella ajattelin että jos paljastuu yli 40-vuotiaaksi niin nou nou, joten 31v, miksei, jos rahaa riittää. Itse sanoisin juuri tuon rahan olevan suurin syy vähäiseen lapsilukuun. Ei ole varaa ostaa sopivaa autoa kolmellekaan lapselle ja koirille saati asuntoa jossa olisi kaikille tilaa. Katselisin myös aiempaa jälkikasvua arvioiden, olenko ollut hyvä kasvattaja, kannattaako maailmaan tuoda yksi samanlainen lisää jne. Mieheltä myös kysyisin. :)

no minulla on iltatähti ja ihana tähti onkin. pojat 21, 19, 15 ja kohta 2, lisäksi vielä aivan super ihana pojan tytär, kohta 1 vuotta. En voisi olla onnellisempi!!

tyttö 11 ja poika 9 kun syntyi pikkusisko ja sen jälkeen kolmen vuoden päästä vielä pikkuveli. Nuoremmat sisarukset ovat aina olleet läheisiä keskenään, kun taas vanhemman veljen kanssa nuoremmat sisarukset eivät juurikaan pidä yhteyttä. Lapset nyt 28, 26, 18 ja 15.

läheisiä isosiskonsa kanssa.

Onneks päättivät haluta hänet. ;)

lisää vaan =) mulla vanhin 11v ja kahta seuraavaa saatu odotella pitkään 6v ja 2v nyt, nyt tulossa 4. ja ikää mulla jo 39v vähän on kääk-olo kun ekaa krt 2 vaippaikäistä ja mä melkein eläkeiässä, mutta katotaan kuin akan käy

eikös nämä vanhemmat harrasta mitään kun joutavat käydä nuorimman harrastuksissa. epäreilua isommille.

perusterve ja kykenette itsenne elättämään, niin mikä estää hankkimasta niitä lapsia vaikka monta lisää. Sulkavan on kymmenen vuotta aikaa hyvin tehdä niitä.

Tuo ikäero vanhempiin sisaruksiin on kyllä sen verran suuri, että ei heillä toisistaan varsinaista leikkiseuraa ole. Vanhemmat lapset tosin voivat leikittää nuorinta ja auttaa tämän hoidossa, mutta eivät varsinaisesti ole "vertaisia" tämän kanssa. Siinä mielessä kuopus saattaa olla yksinäinen. Eräs ystäväni, jolla on kymmenen ja 12 vuotta ikäeroa vanhempiin sisaruksiinsa, kokee, etteivät nämä oikeastaan olleet kovin läheisiä hänelle lapsuudessa ja vasta nyt, kun tällä kuopuksellakin on omia lapsia, ollaan lähennytty. Luin eräästä sisarusten välisiä suhteita käsittelevästä kirjasta, että jos ikäero on yli kuusi vuotta niin lapset eivät leiki niin paljon keskenään. Yli kahdeksan vuotta taas merkitsee, että he ovat jo niin "eri sukupolvea", että jutut ovat pakostakin aika eri maailmasta. Toisaalta, jos teillä intoa ja mielenkiintoa riittää, ehkä tämä nuorimmainen saisi paljon vanhempien huomiota kun on porukan pienin! :)

on että tykkään todella paljon siitä että kaksi pienellä ikäerolla olevaa lastani pystyvät tekemään ja nauttimaan samoista asioista. Voimme koko perhe mennä pyöräilemään tai elokuviin tai patikoimaan tms. Lapset laitetaan samaan aikaan nukkumaan ja sitten on aikuisten aikaa.



Jos meillä olisi vielä kolmas eri ikäinen lapsi niin perheen pitäisi aina jakautua, yhden vanhemman olla isojen ja yhden pienen kanssa. Jos jonkun pitää joustaa niin luultavasti se olisi isot lapset. Lisäksi miettisin olisiko pienin yksinäinen tai kokisiko ulkopuolisuutta.



Tältä pohjalta sanoisin siis että ei. Mutta jos päätät niin tee sille pienimmällekin vielä kaveri. Saisit sitten ne viisi...

on että tykkään todella paljon siitä että kaksi pienellä ikäerolla olevaa lastani pystyvät tekemään ja nauttimaan samoista asioista. Voimme koko perhe mennä pyöräilemään tai elokuviin tai patikoimaan tms. Lapset laitetaan samaan aikaan nukkumaan ja sitten on aikuisten aikaa.

Jos meillä olisi vielä kolmas eri ikäinen lapsi niin perheen pitäisi aina jakautua, yhden vanhemman olla isojen ja yhden pienen kanssa. Jos jonkun pitää joustaa niin luultavasti se olisi isot lapset. Lisäksi miettisin olisiko pienin yksinäinen tai kokisiko ulkopuolisuutta.

Tältä pohjalta sanoisin siis että ei. Mutta jos päätät niin tee sille pienimmällekin vielä kaveri. Saisit sitten ne viisi...

Tätä mieltä minäkin olen. Että jos lisää meinaa, niin sitten mieluummin kaksi että on saman ikäistä seuraa. Aika paljon tuntuu aloittajalla myös mukavuussyyt painavan, minkä ymmärrän siis täysin. Mikset nauttisi nyt lisääntyneestä vapaudestasi ja pitkään nukutuista aamuista jne? Tietty jos vauvakuume on kova, niin ei nämä perusteet paljon paina. :)

Meillä lapset 8, 6 ja 4 ja olin jo päättänyt että ne ovat tässä mutta nyt alan pikkuhiljaa pyörtää päätöstäni. Jos vielä yksi? Toisaalta näiden kanssa on jo aika mukavaa, en ehkä jaksaisi kaikkea sitä vauva/taaperojuttua taas.

Poikaystävälläni on ikäeroa nuorimpaan sisarukseensa 9 vuotta (poikaystäväni siis vanhemmasta sisaruskolmikosta nuorin) ja täytyy kyllä sanoa, että nuorin jää välillä aika yksin.



Erittäin hyvät välit heillä kyllä on, mutta esim. juhlapäiviä ja juhannusta ennen alkaa aina se ruinaaminen ja soittelu, että "tulettehan meille/mökille sitten pääsiäisenä ja juhannuksena yms." Soittajina siis sekä "iltatähti" että vanhemmat. Eikä siinä mitään, mielellään menemme, mutta jos joskus emme jostain syystä pääse, niin huono omatunto vaivaa, kun tietää, että pienin joutuu olemaan aikuisten porukassa ihan yksin.



Joskus olen miettinyt, että olisi helpompaa jos iltatähtiä olisikin kaksi. Joten vastaan, että jos mahdollista, niin yritätte vielä kahta lasta tai jätätte lapsilukunne näihin jo olemassa oleviin. :)