Minä keräsin aikoinani miehet ympärilleni rafloissa.

Minun surunaiheeni oli nuorena, että taas en löytänyt ketään baareista, jäin seinäruusuksi. Olen kuitenkin ulkoisesti varsin näyttävän näköinen: hoikka mutta kurvikas, vaikkakin vain keskimittainen (167 cm), tumma ja ruskeasilmäinen, oli pitkät laineikkaat hiukset ja näyttävät vaatteet.



Uskoin pitkään olevani niin ruma etten kelpaa, kunnes minulle eräs ihan suoraan sanoi että olen pelottava jääkuningatar: näytän kylmältä ja etäiseltä. Ja niin se on, olen epävarma ollut itsestäni aina ja se ilmenee torjuvina eleinä ja jäykkyytenä. Uskon nykyisin että jos olisin sellainen iloinen ja nauravainen varmasti seuraa olisi samalla ulkonäölläkin löytynyt.



Eri asia sitten onkin mitä voi tehdä ihminen joka huomaa että hänen asenteensa tai sen ilmenemä on väärä? Eihän sitä luonnettaan voi muuksi muuttaa kukaan. Ulkonäköä voi parannella meikillä ja pukeutumisella, mutta luonnetta vähän vaikeampi. No, minä jääkuningatar olen vielä 38-vuotiaanakin sinkku jolla on vain 2 lyhyttä seurustelusuhdetta takana.

Minun surunaiheeni oli nuorena, että taas en löytänyt ketään baareista, jäin seinäruusuksi. Olen kuitenkin ulkoisesti varsin näyttävän näköinen: hoikka mutta kurvikas, vaikkakin vain keskimittainen (167 cm), tumma ja ruskeasilmäinen, oli pitkät laineikkaat hiukset ja näyttävät vaatteet. Uskoin pitkään olevani niin ruma etten kelpaa, kunnes minulle eräs ihan suoraan sanoi että olen pelottava jääkuningatar: näytän kylmältä ja etäiseltä. Ja niin se on, olen epävarma ollut itsestäni aina ja se ilmenee torjuvina eleinä ja jäykkyytenä. Uskon nykyisin että jos olisin sellainen iloinen ja nauravainen varmasti seuraa olisi samalla ulkonäölläkin löytynyt. Eri asia sitten onkin mitä voi tehdä ihminen joka huomaa että hänen asenteensa tai sen ilmenemä on väärä? Eihän sitä luonnettaan voi muuksi muuttaa kukaan. Ulkonäköä voi parannella meikillä ja pukeutumisella, mutta luonnetta vähän vaikeampi. No, minä jääkuningatar olen vielä 38-vuotiaanakin sinkku jolla on vain 2 lyhyttä seurustelusuhdetta takana.

Mulle tuli nyt paha mieli. Toivon, että löydät elämänkumppanin. En tiedä, mitä oikein sanoa. t. ap

Ei kannata pahaa mieltä tuntea, nauti sinä vaan siitä että olet saanut persoonallisuuden osalta paremmat kortit - minulta ja muilta kaltaisiltani se ei ole mitenkään pois että muut nauttivat siitä mikä heillä on hyvää. Enkä minäkään mikään täysin luuseri ole, vaikka ei ihmissuhderintamalla ole onnea juuri ollutkaan, työuralla sitten onneksi on kompensoivasti ollut.

Mulle tuli nyt paha mieli. Toivon, että löydät elämänkumppanin. En tiedä, mitä oikein sanoa. t. ap

Ei kannata pahaa mieltä tuntea, nauti sinä vaan siitä että olet saanut persoonallisuuden osalta paremmat kortit - minulta ja muilta kaltaisiltani se ei ole mitenkään pois että muut nauttivat siitä mikä heillä on hyvää. Enkä minäkään mikään täysin luuseri ole, vaikka ei ihmissuhderintamalla ole onnea juuri ollutkaan, työuralla sitten onneksi on kompensoivasti ollut.

Tai vähintään käytöstään, ja sehän on "ulkopuolisten" kannalta sama asia. Etsi joku vuorovaikutstaitojen alkeita opettava kurssi (esim. NLP) tai käy kirjastossa tutkimassa alan oppaita. Kuka tahansa voi oppia helposti lähestyttäväksi. Keinoja on paljon.



Vain perustemperamenttia ei voi muuttaa, mutta kyllä esim. monet ammattiesiintyjät ovat pohjimmiltaan ujoja (joka on temperamentin piirre), he ovat vain oppineet esiintymään.

Kertokaapa miten tällainen seinäruusu osoittaa olevansa iloinen ja naurava, nauramalla yksin pöydässä vai?

Kertokaapa miten tällainen seinäruusu osoittaa olevansa iloinen ja naurava, nauramalla yksin pöydässä vai?

kyllä tietynlaiset avoimet ihmiset onnistuvat jopa yksin näyttämään helposti lähestyttäviltä ja ystävällisiltä, vaikka eivät toki yksikseen yleensä naureskelekaan. Mitä olen seurannut niin sellaiset ihmiset näyttävät siltä että heidän on itsensä mukava olla, ja he kiinnittävät aktiivisesti huomiota toisiin ihmisiin ja siihen mitä tilassa tapahtuu.

Kun taas itse sisäänpäinkääntyneenä luonteena kun olen ilman seuraa, uppoan omaan ajatusmaailmaani ja sen kertoo ilmekin että tuo on ihan omissa maalmoissaan eikä sitä viitsi lähestyä. Ja silloinkin jos aktiivisesti yritän kiinnittää huomiota muihin niin luontainen pessimismini tuppaa vesittämään aikeet, esim. jos joku katsoo minua, ajattelen että onko mulla hiukset jotenkin huonosti tai meikki levinnyt tai näytänkö läskiltä. Sitten näytän säikähtäneeltä kun tällaisia mietin, siinä missä vastaavassa tilanteessa joku avoin luonne itsevarmana hymyilisi sille joka häntä katsoo tai ainakin katsoisi takaisin.

Tuo on varmaan kyllä totta mitä joku sanoi että voisi olla kannattavaa opetella tietoisesti säätelemään käytöstään. Minä olen jotenkin aina ajatellut että se on epäaitoa ja minun pitää kelvata sellaisena kuin olen oikeasti. Mutta kun en kelpaa - en pääse edes siihen asti että joku oikeasti tutustuisi siihen millainen olen. Varmaan olisi parempi vähän hioa "käyntikorttia" eli käytöstä tapaamistilanteissa niin ehkä olisi paremmat mahdollisuudet tutustua johonkin omana itsenään.

t. 2

No, ehkäpä teillä on kuitenkin se kauneus, kuten ap:kin mainitsee. Multa se puuttuu, ja vaikka hymyilenkin aina vieraille ihmisille puhuessani, ja varmaan toisinaan yksinänikin, on se todella vaikeaa näyttää sitä iloista luonnettaan, jos kukaan ei lähesty, ja kun itse menee juttelemaan, käännetään pää pois, poistutaan paikalta, tai käsketään suoraan häipyä.

T.7

No, ehkäpä teillä on kuitenkin se kauneus, kuten ap:kin mainitsee. Multa se puuttuu, ja vaikka hymyilenkin aina vieraille ihmisille puhuessani, ja varmaan toisinaan yksinänikin, on se todella vaikeaa näyttää sitä iloista luonnettaan, jos kukaan ei lähesty, ja kun itse menee juttelemaan, käännetään pää pois, poistutaan paikalta, tai käsketään suoraan häipyä.

T.7

No, ehkäpä teillä on kuitenkin se kauneus, kuten ap:kin mainitsee. Multa se puuttuu, ja vaikka hymyilenkin aina vieraille ihmisille puhuessani, ja varmaan toisinaan yksinänikin, on se todella vaikeaa näyttää sitä iloista luonnettaan, jos kukaan ei lähesty, ja kun itse menee juttelemaan, käännetään pää pois, poistutaan paikalta, tai käsketään suoraan häipyä.

T.7

jopa ilman mitään äärimmäisyystoimia kuten kauneusleikkauksia. Jo ihan meikki, hiukset ja pukeutuminen saavat usein ihmeitä aikaan. Ei ne toki tee "kolhonnäköisestä" missiä mutta kivan ja kiinnostavan näköisen voi tehdä.

Joskus myös rumuus on täysin kuviteltua. Mulla oli opiskeluaikana tuttu, joka uskoi olevansa kamalan ruma. Tavallaan hän olikin, mutta se ei johtunut siitä että hänellä olisi syntyjään rumat piirteet tai kroppa, vaan hän oli ajautunut epäviehättävään ja itseään pukemattomaan tyyliin. Sillä naisella oli itse asiassa tosi kauniit voimakkaat kasvonpiirteet esimerkiksi, mutta hän piti hiuksia pitkinä vaikka ne oli ohuet, ja vielä maantienvärisenä - eipä tuollainen voimakaspiirteinen näytä lirutukassa kuin noita-akalta. Asian kruunasivat pyöreät nörttimalliset silmälasit ja huono ryhti. Kaikki nämä ovat asioita joille voi halutessaan ihminen tehdä jotain.

No, ehkäpä teillä on kuitenkin se kauneus, kuten ap:kin mainitsee. Multa se puuttuu, ja vaikka hymyilenkin aina vieraille ihmisille puhuessani, ja varmaan toisinaan yksinänikin, on se todella vaikeaa näyttää sitä iloista luonnettaan, jos kukaan ei lähesty, ja kun itse menee juttelemaan, käännetään pää pois, poistutaan paikalta, tai käsketään suoraan häipyä.

T.7

Se iloinen luonne voi poikia treffikutsuja ja kiinnostusta muualla kuin baarissa! Mä olen iloinen, naurava ja helpostilähestyttävä, ikinä en tavannut baarissa kuin urpoja. Työkuvioissa taas olen tavannut useampiakin kiinnostuneita. Parhaan niistä kanssa menin naimisiin. :)