13v, ei yhtään kaveria, mitä ihmettä teen

eli pitää olla aina se sama tai sitten ei ketään, että jonkun pitäisi ikään kuin omistautua ystävyydelle lapsesi kanssa.



Tuon ikäisiä kiinnostaa monet: yhden kanssa skeittaillaan, toisen kanssa fudaillaan, kolmannen kanssa pleikkaillaan tai säbäillään.

mutta tähän tilanteen voi oppia sopeutumaan ja siitä pitämäänkin. Ei ole pakko alistua siihen että nyyh mun elämä on kurjaa kun ei ole kavereita.



Tosiasia on, että osa ihmisistä vaan on sellaisia persoonaltaan, että keskivertoporukoissa heistä ei pidetä. Olen itsekin olltu aina sellainen "outolintu". Ei minulla mitään sairautta ole (asperger tms) vaan olen vaan erikoinen persoona. Vakavamielinen, rauhallinen, epäliikunnallinen, outo huumorintaju - muiden mielestä epäkiinnostava ja tylsä.



Lapsena se oli toki kärsimys koska vaikka toisaalta pidin myös niitä toisia lapsia epäkiinnostavina (minä pohdin syntyjä syviä ja toiset halusi pelata ties mitä pesäpalloa tai juoruilla yleisiä ringissä koulunpihalla) niin kaipasin silti heidän seuraansa. Onneksi minulla oli vanhemmat jotka ei tehneet tästä ongelmaa, vaan opettivat pärjäämään yksin. He kasvattivat itsetuntoani sillä että kertoivat että monet suurmiehet ja naiset ovat olleet erikoisia ja yksinäisiä ihmisiä. Ja että omaa persoonaansa pitää arvostaa sellaisena kuin se on, ja että myös yksin voi tehdä monia hauskoja asioita.

Onko se väärin jos toivoo vain paria hyvää kaveria tai edes yhtä, josta voisi tietää että se on mun kaveri vielä huomennakin?

Kaikki lapset ei onnistu luomaan kymmeniä kaverisuhteita. Eivätkä ehkä haluakaan. Vähempikin riittäisi.

eli pitää olla aina se sama tai sitten ei ketään, että jonkun pitäisi ikään kuin omistautua ystävyydelle lapsesi kanssa.

Tuon ikäisiä kiinnostaa monet: yhden kanssa skeittaillaan, toisen kanssa fudaillaan, kolmannen kanssa pleikkaillaan tai säbäillään.

diagnoosin.

Mutta hänellä on syömishäiriöitä välillä kun masentuu kiusaamiseen.

Vetäytyy yksin ja on leikkinyt aina mielellään yksin

Ei osaa lukea rivien välistä eri merkityksiä

Monia muitakin piirteitä hänellä on. On vahvasti omanlaisensa ihminen ajatusmaailmoineen eli hyvin voimakas oikeudentunto. Siksi ei oikein ole päässyt poikaporukkoihin sisälle, koska ei voi käsittää kiusaamista ja pikkurikosten tekemistä ja tupakanpolttoa ja valehtelemista jne...

On löytänyt omaa sosiaalista porukkaansa netin kautta, koska kommunikointi koneen kautta helpompaa.

Hän on vahva ihminen, yksinäinen susi, joka on nykyään ylpeä "erilaisuudestaan". Harmittelee toki joskus, että olisi se kiva ollut jos olisi ollut toisenlainen lapsuus, eikä olisi joutunut kiusatuksi ja silmätikuksi. Mutta toisaalta aina sanoo, ettei olisi pystynyt kuitenkaan siihen ryhmässä tapahtumaan muiden kiusaukseen ja poikaporukan tyhmyyksiin.

On mielellään aina kerralaan vain yhden kaverin kanssa. Joukossa alkaa ahdistamaan iso porukka.

Näitä lapsia ei saada minkään diagnoosin piiriin ja liekö on tarkoitustakaan. Löydän itsestäni myös hyvin paljon assipiirteitä ja olen myös ihan tyytyväinen itseeni. Ei ole mitään tarvetta ollut koskaan kulkea porukoissa.

Älä ainakaan hoe lapsellesi, että sinun täytyy muuttua ja sinussa on joku vika kun et ole sosiaalisempi. Ei luonnettaan voi muuttaa ja tuollainen vain tekee lapselle sen, että hän kokee, ettei häntä hyväksytä.

Yksinäinen susi on aina yksinäinen susi. Mutta rakasta häntä niin, että hänestä tulee onnellinen yksinäinen susi.

Kyllä kuka tahansa äiti vähemmästäkin väsyy, jos eskarista asti vatvoo samoja asioita.

Ei ne harrastukset kavereita tuo.

Minulla on 12 v poika, jolla on aika vähän kavereita. Hänellä on aika monta vähän etäistä kaveria, hänet otetaan koulussa poikaporukkaan, mutta sellaista kaveria hänellä ei ole jonka kanssa voisi koulun jälkeen viettää aikaa.

Hän harrastaa vaikka mitä; partiota, tennistä ja judoa. Ei ole tullut kavereita. Tällä hetkellä hän on leirillä ja tykkää valtavasti, mutta tiedän jo etukäteen, ettei sieltä kaveria tarraudu mukaan.

Olen ottanut yhteyttä eri äiteihin ja yhdessä olemme tehneet asioista. Kivaa on ollut, mutta kenestäkään ei ole tullut sellaista kaveria, jolle olisi voinut soittaa.

En tiedä, mitä pitäisi tehdä.