Mikä nykylapsia vaivaa? Ennen käytiin koulut ilman kouluavustajia ja luokalle jäi tosi harva?

Hemmetti vieköön. Itse kullakin on haastavia lapsia, mutta se ei ole mikään syy jättää kasvattamatta. Haastavankin lapsen saa kasvatettua hienosti, kun vaan tekee töitä.



Me ollaan aikanaan tarhan kanssa yhteistyössä kitketty "haastavasta" pojastamme ei-toivotut käyttäytymiset pois. Ja pitkäjänteisellä työllä se on onnistunut tosi hyvin, vaikka toki vieläkin joskus räiskähtelee.



Poika on nyt jo koulussa, luokkansa paras - myös käytökseltään. Hyvä käytös ja kunnon kasvatus ovat myös koulutyön peruspilari. Oppimiseen tarvitaan keskittymiskykyä, halua oppia ja paljon muitakin avuja, jotka nivoutuu tiiviisti myös käytöskasvatukseen.

nurkassa häpeämässä ja karttakepillä tuli sormille ja isä hakkasi remmillä minkä kerkesi kasvatuksen vuoksi kun kakara on niin tyhmä ja ei usko.

Kumma homma kun ei mennyt remmi perille, vaikka veri oli kuulemma vanunut välillä lattioillle kun hakattiin. Nyt 61 vuotiaana veljeni on todettu lukihäiriöiseksi, kenellä olisi älykkyyttä vaikka toisille jakaa. En muista Älykkyysosamäärää, mikä se oli, mutta on todella huippuälykäs. Mutta kun hakkaamalla ei lukihäiriö loppunut niin on nyt eläkkeellä ja koko ikänsä tehnyt vain hanttihommia. Eläkkeellä masennuksen vuoksi.

Kun se jatkuva hakkaaminen sai psyykkeeseen aika pahoja jälkiä aikaiseksi.

Ei tullut selviytyjää ei, vaikka kuinka kuria pidettiin ja ei ollut avustajia ja tukitoimia lukihäiriöiselle.

Vääri meni.

Ennen vanhaan jätettiin luokalle jo ekaluokalta.

Ennen vanhaan, siis esim. 70-luvulla, ei ollut oppimisvaikeuksia, lukihäiriöitä, ylivilkkauksia tms. Oli huonosti kasvatettuja kakaroita, joihin tepsi kuri ja selkäsauna. Ja sitten oli vaan niitä tyhmiä lapsia.

Etenkin, jos lukihäiriö tai oppimisen vaikeus oli duunarin / kouluttamattoman /alempaan sosiaaliluokkaan kuuluvan kakaralla.

Ei ollut koulukiusaamista. Oli vaan ruma ja tyhmä kummajainen, jonka kanssa ei kukaan halunnut olla, ne seinän vierellä seisojat.

Tyhmät kakarat pääsetettin seuraavalle luokalla siten, että joulutodistuksen nelosten (4) rivistöt nostettiin armosta viitoseen (5), arvoasteikko 4-10.

Tällä tavalla lukihäiriöinen siskoni selvisi koulunsa luokalle jäämättä.

Lukihäiriö hänellä on edelleen hoitamatta, lukee mitä sattuu ja ymmärtää lukemansa miten sattuu, kohta 50 vuotias ja alhaisesti kouluttautunut.

Minä menin samalla tavalla. Toivoin koko peuskoulun ajan että jäisin luokalleni, olisin päässyt pois siitä luokasta, missä minua kiusattiin. Olisin voinut kerrata, kun en mistään mitään tajunnut, ja alkaa käydä kouluni kunnolla. Ei tähän suotu mahdollisutta. Niinpä seisoin seinän virellä, pelkäsin, jätin koulutyön tekemättä.

Myöhemmin minut testattiin; olen keskitasoa älykkäämpi. En siis mikään tyhmä.

Alusta asti sai tukiopetusta. Sitten hänelle tehtiin testit matematiikan osalta ja huomattiin että hän oli puoltoistavuotta muita jäljessä, miettikää!



Katsottiin että on parempi että hän kertaa yhden luokan. Lisäksi sai helpostusta matematiikasta, se tarkoittaa sitä että hänelle opetettiin samat asiat mutta hitaammalla vauhdilla. Kävi matematiikan tunnit erityisopettajan luona.



Mitään käytöshäiriötä hänellä ei ole eikä mitään diagnoosia, on ns. normi peska.

Mutta matematiikka on ollut vaikeaa ja tottakai oli sitä motivaation puutetta sen suhteen kun ei ymmärtänyt.



Onneksi asiaan puututtiin. Nyt on lukiossa ja pärjää, toki tulee aina olemaan varmaan matematiikka jollain tasolla vaikeaa, mutta ainakin se on nyt helpompaa kuin jos ongelma olisi jätetty hoitamatta.



Ei mun lapsi ole haastava, mutta hänelle itselleen matematiikka on ollut haastavaa.

jos ennenkin olisi ollut niitä kouluavustajia. Monen aikuisiän ongelman takana on nimittäin oppimisvaikeudet.

Vastavalmistunut nuori ope väitti sitkeästi. Me kieltäydyttiin tukiopetuksesta, koska ei väitettä nielty.



Lapsi testattiin, oli kaksi vuotta edellä luokkaansa.



Ja nyt kun on eri ope, on luokan paras matikassa.



Eikä tuntiakaan ole tukiopetettu.

Vastavalmistunut nuori ope väitti sitkeästi. Me kieltäydyttiin tukiopetuksesta, koska ei väitettä nielty.

Lapsi testattiin, oli kaksi vuotta edellä luokkaansa.

Ja nyt kun on eri ope, on luokan paras matikassa.

Eikä tuntiakaan ole tukiopetettu.

Ei teidänkään muksun "nerous" olisi välttämättä tullut ilmi, jos testiä ei olisi tehty.

koska kokenut eskariope huomasi jo eskarissa, että tää meidän esikoinenhan laskee suit sait kakkosluokan laskuja.



Siksipä ei nieltykään kakkosluokan untuvikko-open väitteitä, että lapsi olisi surkea matikassa.

koska kokenut eskariope huomasi jo eskarissa, että tää meidän esikoinenhan laskee suit sait kakkosluokan laskuja.

Siksipä ei nieltykään kakkosluokan untuvikko-open väitteitä, että lapsi olisi surkea matikassa.

Nyt eskarissa alkoi matikantunnilla selostamaan, miten kertolaskut lasketaan. Eskarinope vain totesi, että puhuttaisiinko kertolaskuista vasta muutaman vuoden päästä.

Poika on erittäin nopea oppimaan ja älyää erityisesti kaiken sortin numerojutut ihan ällistyttävällä tavalla. On aina tykännyt numeroista ja laskemisesta ja sanoo itsekin olevansa erittäin hyvä matematiikassa. Parivuotiaana mä huomasin eka kerran, että tykkää numeroista. Laski aina sägyssä nukkumaan mennessä sormiaan ja varpaitaan. :)

Nykyisin voi lukihäiriön hoitaa myös aikuisena? Joskus opettajat ovat suurimpia kiusaajia ja leimaajia ja tästä ongelmasta ei vieläkään puhuta riittävästi. Koko opetuslaitos täytyisi ajanmukaistaa ja modernioida palvelemaan veronmaksajien tarpeita yksilölliseltä pohjalta. Ilman ehdollistamista eli mistä olet lähtöisin tai kenen kersa jne. Se olisi todellista demokratiaa? Itse en ole luki-tai ad häiriöinen mutta tiedän mitä on joutua haukutuksi.

sen pitäisi normaalissa koulussa edes olla? Ja lukihäiriöisestä ei tule huippuasiantuntijaa, miksei sitä voi hyväksyä?

Ei voi hyväksyä, koska se ei pidä paikkaansa. Tiedän itse parikin lukihäiriöistä tohtoriksi väitellyttä, joten lukihäiriöinen voi ihan oikeasti olla huippuasiantuntija.

etkö muka muista ap

- "normaalin" käsite on kaventunut jos et ole hiljaa ja tee kuten opetaja vienosti pyytää olet epänormaali.

- opettaja ei saa enää komentaa tai on oikeudessa

- vanhemmat kotona toitottaa, että koulu on paska, ruotsinkieli on pakkoa, matikka vaikeata jne. niin ei se ihme että ei lapset viihdy.

- lasten vertailu on lisääntynyt

Anoppi kertoi olleensa luokkakokouksessa, jossa oli myös mukana eräs hänen luokkakaverinsa, joka oli jätetty luokalleen 6 kertaa.

Mutta sehän tarkoittaa sitten täystyöllisyyttä, kun vajaakuntoisille palkataan omat avustajat avustamaan vajaakuntoista tekemään työtä.

ei olisi pelkästään huono asia. On vajaakuntoisia, jotka haluavat tehdä töitä ja saada hiukan enemmän rahaa kuin sen eläkkeensä verran mutta eivät välttämättä täysin itsenäisesti selviydy joka hommasta.

Syytän sitä että opettajat eivät enään saa lyödä lapsia. Ihmisiä ei voi hallita muuta kuin pelolla, myös oppilaan palkitseminen on sitä että he pelkäävät jäisivät ilman palkkiota.

Lapsia vaivaa se, ettei kukaan kasvata niitä. Tähän liittyy ehdottomasti liialliset ärsykkeet joita tulee televisiosta, peleistä ja ylipäätään jatkuvasta netissä roikkumisesta. Nykyään yhä harvempi lapsi kuluttaa energiansa terveellisesti liikkumalla ulkona ja yhä useampi yliärsyyntyy tietokone(väkivalta)peleissä. 

Lisäksi vanhemmat eivät enää uskalla kasvattaa lapsiaan, niille on ikävä sanoa ei :(

Ennen tietty prosentti lapsista syrjäytyi jo kouluaikana juuri sen vuoksi ettei ollut minkäänlaista apua saatavilla. Nykyään yritetään tuostakin porukasta saada suurin osa mukaan yhteiskuntaan, se on oikein hyvä asia.

Ennen oli vain kahdenlaisia ihmisiä, hulluja ja terveitä. Nykyään nähdään jo harmaalle alueelle ja ymmärretään, että jos lapsella on esimerkiksi vaikeuksia oppia lukemaan voikin yllättäen olla että lapsi on ihan normaaliälyinen mutta vain sen lukemisen kanssa on ongelmia ja sen oppimista tukemalla lapsesta voi tulla ihan mitä vain. Ennen lapsi oli vain tyhmä eli istui kivasti hullujen kategoriaan.

Ennen lapsia nukutettiin vatsallaan, joka on poikaselle luonnollinen asento, jossa motoriikka kehittyy nukkuessaankin. Lapsi nukkuu sikeämmin ja uni tunnetustikin hoitaa aivoja. Kätkytkuoleman pelossa lääkärit ohjeistavat äitejä nukuttamaan lapsia selällään, vaikka lapset nukkuvat pätkissä, heräävät käsiensä sätkintään eivätkä harjoittele luonnollisesti niskan nostoa, tai raajojen ristikkäistä liikettä.

Juuri tämä ristikkäienn liike on elintärkeä oppimisen kannalta - aivopuoliskojen yhteispeli on siis tärkeä keskittymisen ja lukemisen kannalta.

Nykylapset nukkuvat selällään, istuvat vaunuissa ja sitterieissä ja vielä pahempaa kävelykärryissä, eivätkä harjoittele luonnollista tietä taitoja jotka heijastuvat vuosia myöhemmin koulussa.

Siinäpä yksi selitys jonka joku kätkytkuolema-propagandan niellyt ampuu kohta alas.. Joo tutkittua on, että kätkytkuolemat vähenivät kun lapsia alettiin nukuttamaan selällään ja valvottamaan etteivät unohtaisi hengittää syvässä unessa. Haitat tästä keinosta näkyvät lasten univajeessa, kehityshäiriöissä ja vanhempien jaksamisessa.