Mikä on kivuliainta synnytyksessä?

kun ottivat käyrää vauvasta sairaalaan tultua.

Olin 9,5 cm auki, ja oli lähes mahdoton maata paikallaan.



Kun pysyi liikeessä niin tilanne oli hallitumpi, toki viimeiset sentit tiukkoja mutta kun kuulin että olin jo niin paljon auki niin helpotti ihan se tieto.



Synnytys oli mulla ainoa ja nopea, 4h ekoista supistuksista syntymään, ponnistusvaihe 40 min.



Kannattaa mennä rohkeasti synnyttämään ja ehdottomasti pysyä liikkeellä ja olla itse aktiivinen! Jokainen synnytys on erilainen, et saa keskivertosynnytystä kuitenkaan.

kun ottivat käyrää vauvasta sairaalaan tultua.

Olin 9,5 cm auki, ja oli lähes mahdoton maata paikallaan.



Kun pysyi liikeessä niin tilanne oli hallitumpi, toki viimeiset sentit tiukkoja mutta kun kuulin että olin jo niin paljon auki niin helpotti ihan se tieto.



Synnytys oli mulla ainoa ja nopea, 4h ekoista supistuksista syntymään, ponnistusvaihe 40 min.



Kannattaa mennä rohkeasti synnyttämään ja ehdottomasti pysyä liikkeellä ja olla itse aktiivinen! Jokainen synnytys on erilainen, et saa keskivertosynnytystä kuitenkaan.

Minä olen synnyttänyt kahdesti, molemmat lapset ilman kivunlievitystä. Avautumisen kestin, kun pystyin liikkumaan ja käyttämään ääntä, keskittymään. Supistusten välillä ei ollut kipua. (Joskin toinen synnytykseni käynnistettiin, kesti yhteensä 0-vaiheesta lapsen syntymään alla 2h ja sypistuksia tuli TODELLA tiuhaan... Olihan sekin helvettiä, mutta silti välillä oli edes puolen minuutin vaihe jolloin olin suht' kivuton.)



Sen sijaan ponnistaminen. Voi tavaton... Se kirvely ja poltto, kun tuntee miten paikat repeää... :( Se on minusta kaikista kamalin vaihe. Tuntuu niin pahalta ponnistaa, kun tietää ettei kudokset kestä sitä ratkeamatta. Minulle ei ole kummallakaan kerralla tullut ponnistamisen tarvetta, siis että "nyt on pakko työntää ja aaaah miten helpottaa", kuten jotkut kuvaavat. Minua on pitänyt kätilön aina pakottaa ponnistamaan, muuten olisin pidätellyt lasta sisälläni varmaan maailman tappiin saakka.. :)



Ja lohdutukseksi ap, ekalla kerralla ponnistin noin 10min, toisella 5min. Ja vaikka repesin, pian se alapää parantui. Eli nopeasti se kamaluus sitten lopulta on ohi :)

synnytykset ja ihmiset on niin yksilöitä, että et voi tietää millainen synnytyksesi on.



Lue mielummin synnytyksen vaiheista ja erilaisista tavoista hallita kipua + lääketieteen menetelmistä, olet sitten paremmin valmistautunut synnytyksen kohtaamaan. Omalla liikeessä pysymisellä ja asenteella voi usein vaikuttaa todella paljon siihen, millainen synnytys on. Ja sitten on yllätyksetkin helpompi ottaa vastaan.



tuttu kätilö sanoi, että kaikkien synnyttäjien kannattaisi valmistautua synnyttämään ilman kivunlievitystä. Jos on nopea synnyttäjä, se auttaa kovasti, koska ei ehdi mitään saamaan. Ja taas jos synnytys etenee todella hitaasti ja on kivulias, niin siinä vaiheessa ehtii ajattelemaan uudelleen sen kivunllievityksen tarpeen, ja se on helpompi hyväksyä kuin se ettei lievitystä saisi vaikka olisi sen ehdottomasti halunnut.

Sen jälkeen ei enää satukaan ja kaikki sujuu mukavasti. Näin ainakin itsellä kahden kerran kokemuksella.

ja imukupin laitto moneen kertaan. Avautumisvaihe oli mulla ok.

Repesin ekassa synnytyksessä hieman ja ehdottomasti se ompelu oli tuskallisin kokemus synnytyksessä, vaikka synnytin ilman kivunlievitystä. Siinä meinasi taju mennä kun tunsi neulanpistot muutenkin arassa alapäässään.

ja minusta pahimmat olivat viimeiset supistukset ennen kun sai ponnistaa. Sitten kun sai ponnistaa niin se oli helpotus :D



Ensimmäinen synnytyts ja melko nopea sellainen.

istukan käsin irrotus, joka tehtiin ilman mitään kivun lievitystä. Koko muu synnytys oli siihen verrattuna siedettävämpää, vaikka en mitään lääketieteellistä kivunlievitystä käyttänytkään, mulla kipua lievitti parhaiten äänenkäyttö.

2, http://treatmentoftheherpesvirus.com/#8284 valtrex cold sores,

1, http://antiviral-drugs.com/#8415 acyclovir 400,