Mikä on kivuliainta synnytyksessä?

Sitä halkeamisen tunnetta ei voi käsitellä. Huh!

Peräruiske. Muu on lasten leikkiä

oli minusta kivuliainta ja vauvan laskeutuminen noiden viimeisten senttejen aikana. Todella tuskallista.

Avautumisvaihe eli supistukset oli kauheimmat kunnes pääsi sairaalaan ja sai epiduraalin. Ponnistusvaihe oli tuskaa, mutta se ei ollut polttavaa kipua kuten avautuminen. Puudutettuhan mä tietysti olinkin siinä vaiheessa. :P

Suosittelen rentoutumisharjoituksia ja sitä, että kerrot kätilölle heti alussa haluavasi kaiken kivunlievityksen, mitä on saatavissa heti, kun saatavissa. Epiduraali ja spinaalipuudutus vievät jopa kaiken kivun pitkäksi aikaa. Ponnistamistakin kannattaa harjoitella. (Rentoutus-cd:t ja mielikuvaharjoitukset, "kynttilän puhaltaminen".)

Menet sinne, sanot haluavasi kaikki mahdolliset kivunlievitykset ja tottelet käskyjä. Turha miettiä ja murehtia etukäteen liikaa, kun siihen ei kuitenkaan voi itse niin paljoa vaikuttaa. Älä ainakaan lue muiden kauhutarinoita netistä.

Ponnistusvaihe ei varmaan useimmilla tunnu yhtään niin kivuliaalta, kuin avautuminen ja ne supistukset..toki joillakin voi niin olla,mutta monet sanoo että avautuminen on kamalinta. Varsinkin kun käynnistetty...! Toki riippuu siitäkin,kauanko ponnistusvaihe kestää.

mulla ainakin ollut ja synnytyksiä 3 takana.

Ponnistaminen oli minulle suuri helpotus, avautuminen sattui aivan helvetillisesti.

kohdun suu on auki. Oli kuin puukolla olisi veistetty! Toisen lapsen saadessa kielsin ehdottomasti tekemästä tuota.

ponnistaminen ei siihen verrattuna tuntunut enää miltään.Ponniostuskipu on niin erilaista kuin se kamala avautumiskipu.

Mutta kyllä minä kans sanoisin, että avautumisvaihe.. Tosin ehkä sen takia, että kaikki tapahtu neljässä tunnissa kun synnytys käynnistettiin ja käynnistyki sitte kovin rajusti. Heti alko supistukset 3 min välein ja lopulta oli supistusten välissä enää sekunteja. Oli tuota aika... mielenkiintoista se epiduraalin laitto tuossa vaiheessa. Eivät tietenkään meinanneet saada laitettua kun käytännössä oli koko ajan vain supistus päällä ja multa meinas lähteä taju kun ei ollut yhtään taukoa siinä kivussa. Hätäsektioon olivat jo varautuneet. Ponnistusvaihe 25 min ja oli aivan taivasta. Kipua en tuntenut lainkaan sitte kun lopulta sen epiduraalin saivat laitettua (ehdin 10 min levätä ja sitten jo jouduin ponnistamaan). pään ulos tulo nyt saattuu aivan jumalattomasti, mutta siinä kivussa on kyse sekunneista. joten siis vastaus kysymykseesi: avautumisvaihe.

Olin etukäteen ajatellut että se itse synnytys, kaikki se laajeneminen on pakko sattua! Supistuksia olin kuullut kuvailtavan tyyliin "menkkakivut kertaa tuhat", no kyllähän sen nyt kestää... No kappas, kun käynnistämisestä sitten alkoi supistukset, niin... No, ei riitä sanoja kuvailemaan sitä kipua. Oikeasti tuntui kuin selkä olisi menossa poikki! Mutta tosiaan, mulla kanssa kaikki tapahtui sitten niin hetkessä, 3,5 tuntia supistusten alkamisesta oli vauva maailmassa, normisynnytyksessähän saa vähän lepoa siitä kivusta eikä kaikki tapahdu niin rytinällä.

Ongelmaksi koitui sitten, että sain lopulta vähän liikaakin lievitystä enkä sitten tuntenut lopussa supistuksia juuri ollenkaan, käyristä piti seurata että koska on oikea hetki ponnistaa...

Mutta onnea synnytykseen, älä anna liikaa painoarvoa näille "kauhutarinoille". Sun synnytys on sun synnytys, se menee omalla painollaan kuten kaikilla meillä muillakin on mennyt, joillakin kipeämmin, joillakin mukavammin. =) Ja kuten näet, jokainen kokee eri tavoin ne vaiheet, joten etukäteen pahimmaksi kuvittelemasi vaihe voi hyvinkin olla parhaimmillaan jopa miellyttävää (omalla tavallaan).

Miks mä luin tän ketjun!!! Muistu taas mieleen synnytyksen karmeus... Mun mielestä selalsiet naiset, jotka sanovat haluavansa kokea synnyttämisne ihanuudn yhä uudestaan ja uudestaan ovat häiriintyneitä! Siinä ei ole mitään ihanaa.

oli minusta kivuliainta ja vauvan laskeutuminen noiden viimeisten senttejen aikana. Todella tuskallista.

Ponnistusvaihe ei ole koskaan sattunut, vaikka joka kerta kun pää on syntynyt, on tullut pienoinen paniikki, ja aina olen sanonut jotain typerää tyyliin " ota se nyt äkkiä pois sieltä!"

Mulla ei ole ollut puudutteita synnytyksissä, vaan ilokaasulla& ujjayi-hengityksellä olen pärjännyt, ja synnytysten jälkeen on ollut olo, että voisi vaikka maratonille lähteä, niin hyvin toimii parhaassa tapauksessa kehon omat hormoonit synnytystä helpottamaan.

JOs ottaa puudutteita, yleensä käsittääkseni silloin ponnistusvaihe on kivuliain, koska silloin ei ainakaan lisätä puudutetta, jotta synnyttäjä tuntisi mihin suuntaan ja milloin pitäisi ponnistaa.

Minulla ei ollut kummassakaan synnytyksessä puudutuksia. Varsinkin ekassa synnytyksessä on sellainen 0.5-1 h pätkä avautumisvaiheen lopusta ihan pimeää. Kipu meni jo yli niin, että hukuin siihen. Toisessa synnytyksessä ei samanlaista vaihetta ollut. Oikeasti toinen synnytys oli todella helppo - kokonaiskesto 5.5h, josta ponnistus 2 min.



Toisaalta se pään syntyminen on ollut molemmilla kerroilla "pistävä" kipu (silloin on tullut repeämä). Kestää sen 1 sek, mutta laittaa karjaisemaan.

Varsinkin sen loppuvaihe, kun päällä on käytännössä lähes keskeytyksettä supistus.



Esikoista synnyttämään mennessä olin varautunut kovaan kipuun, mutta mulle tuli yllätyksenä se, kuinka supistus ei tuntunut pelkkänä kipuna, vaan sen lisäksi oksetti, pyörrytti ja vatsa oli sekaisin.

JOs ottaa puudutteita, yleensä käsittääkseni silloin ponnistusvaihe on kivuliain, koska silloin ei ainakaan lisätä puudutetta, jotta synnyttäjä tuntisi mihin suuntaan ja milloin pitäisi ponnistaa.

Kieltämättä ponnistusvaihe oli kivuliaampi kuin avautumisvaihe, koska epiduraali vei supistuskivut kokonaan pois. :D

se kun pistettiin aquarakkulat. Muuta puudutusta en tarvinnutkaan. Synnytä luonnollisesti, liiku mahdollisimman paljon ja hengitä. Ei satu liikaa eikä tule repeämiä. niiden puudutusten takia naiset repeilee kun ne ei enää pysty kuuntelemaan kehoaan.



-kokemuksella-

JOs ottaa puudutteita, yleensä käsittääkseni silloin ponnistusvaihe on kivuliain, koska silloin ei ainakaan lisätä puudutetta, jotta synnyttäjä tuntisi mihin suuntaan ja milloin pitäisi ponnistaa.

Kieltämättä ponnistusvaihe oli kivuliaampi kuin avautumisvaihe, koska epiduraali vei supistuskivut kokonaan pois. :D

Mulla on molemmassa synnytyksessä kivuliainta ollut avautumisvaihe ennen epiduraalin saantia. Sen saatuani kivut ovat loppuneet täysin, olen ottanut torkut ja herännyt täysin avautuneena. Ponnistusvaiheessa supistukset ovat tuntuneet kivuttomana painontunteena ja itse ponnistus on ollut täysin kivuton.

Täydellinen jenkkityylin synnytys, paitsi se on kummankin kerran tapahtunut täällä luomupaikaksi leimatussa Haikaranpesässä. Suosittelen siis heti synnytyssaliin tullessa pyytämään kätilöä ilmoittamaan synnytyksen eri vaiheissa tarjolla olevista kivunlievitysvaihtoehdoista. Niistä voi sitten tarpeen mukaan valita eikä käy niin, että esim epiduraalin ei tajua pyytää ajoissa.

se kun pistettiin aquarakkulat. Muuta puudutusta en tarvinnutkaan. Synnytä luonnollisesti, liiku mahdollisimman paljon ja hengitä. Ei satu liikaa eikä tule repeämiä. niiden puudutusten takia naiset repeilee kun ne ei enää pysty kuuntelemaan kehoaan.

-kokemuksella-

Ei ole tullut repeämiä kummallakaan kerralla. Eikä ne repeämät muutenkaan automaattisesti puudutteesta seuraa.. Jote älä yleistä.

25