Mikä on kivuliainta synnytyksessä?

1, http://highcholesterolpill.com/#3084 crestor 5mg,

Kivulianta oli kolmen päivän lähes säännölliset supistukset ilman kunnollista kivunlievitystä, salissa sai lopulta epiduraalin, mutta siitä ei ollut mitään apua. Synnytyksen jälkeen tuloksena jäi rektoseele ja muuta mukavaa.



Ei enää ikinä, seuraava tulee sektiolla, jos tulee ollenkaan.

kivuliainta on, jos synnytys päättyykin hätäsektioon. Ne kivut meinaan sitten kun heräilee ovat jotain ihan hirveää...

2, http://impotencedrugsnow.com/#8321 where can i get viagra for women,

0, http://eddrugsnow.com/#8304 viagra,

avautumisvaiheessa, ehdottomasti. Ponnistaminen ei tuntunut niin kauhealta kun sai itse aktiivisesti tehdä jotain ja se oli nopeasti ohi, avautumisvaiheessa joutui vain kitumaan.

Suunniteltu sektio, muutama tunti leikkauksen jälkeen hieman koski, mutta sain välittömästi kipulääkkeen joka auttoi.

Hyvä, kivuton kokemus :)

Ikinä en olisi suostunut alatiesynnytykseen, hyi helvetti.

1, http://cameldiscountcigarettes.com/#6377 menthol cigarettes,

Samoilla linjoilla minäkin, se vaihe juuri ennen ponnistusvaihetta. Ei ehkä kivuliain, mutta ehdottomasti pahin ja kamalin vaihe synnytyksessä. Kivuliain oli ponnistusvaihe, vaikka mullakin vain muutaman minuutin ponnistusvaiheet. (2 synnytystä, ei kivunlievitystä)

se ihan eka "vakava" vessareissu sitten synnytyksen jälkeen. Ei ole ilokaasuja, epiduraaleja yms. kivunlievityksiä, miestä vierellä kannustamassa ja tukemassa, eikä tule onnittelutekstareita kun siitä on hengissä selvinnyt. Kyllä kaikki siellä synnytyssalin puolella oli yhtä juhlaa siihen verrattuna. Huh huh.

Miks mä luin tän ketjun!!! Muistu taas mieleen synnytyksen karmeus... Mun mielestä selalsiet naiset, jotka sanovat haluavansa kokea synnyttämisne ihanuudn yhä uudestaan ja uudestaan ovat häiriintyneitä! Siinä ei ole mitään ihanaa.

ja vetkuttelin lasten hankkimista 36-vuotiaaksia saakka. Ihmettelin aina, että miten naiset antaa miesten kusettaa itsensä siihen hommaan... No, sitten uskaltauduin lapsen tekoon, ja kun synnytin esikoisen, olin ihan että tässäks tää oli... mitä helvettiä sitä oikeen on pelännyt? Olin kuitenkin ottanut epiduraalia yhden satsin, ja ajattelin että hyvä fiilis johtui siitä.

Sitten tein seuraavan lapsen, enkä ottanut mitään kivunlievitystä. Ja ainoa asia, mikä ahdisti synnytyksessä, oli se, että se meni liian nopeasti. Mies ei kerennyt saliin, vaan myöhästyi kymmenen minuuttia... mutta eipä sitä pidätellä voinut.

Nyt harmittelen vaan, että mitä helkkaria mä oikeen vatuloin, kun ei ehdi tehdä enempää lapsia... olisi ollut mukavaa saada vielä kolmaskin, mutta kun tämä ikä... raskautuminen varmaan onnistuisi, mutta onhan siinä jo riskejäkin...

että kohdun täytyy olla avautunut n.4cm, että voi saada epiduraalin. Kesti monta tuntia odotella sitä vaihetta kauheissa supistuskivuissa. Epiduraalin jälkeen helpotti ja ponnistaminen ei sattunut juuri lainkaan, vaikka kestikin tasan tunnin. Silti kolmas tableteilla käynnistetty synnytys oli kivuliain. Se eteni niin vauhdilla, että spinaalin ehdin juuri saada, ennenkuin täytyi ponnistaa...TSemppiä!!

koska se on pisin



ponnistusvaiheet vain 1-2 minuuttia joten ei siinä mitään muuta tunnetta ollut kuin että peräsuoli lentää takaseinään.

Ponnistusvaiheen pidentymisen (2,5h) takia tehty kiireellinen sektio. Sektion jälkeiset kivut oli sata kertaa pahemmat kuin svautumisvaiheen kivut tai ponnistuskipu. En ymmärrä miksi kukaan ikinä vapaaehtoisesti haluaa sektiota....

Avautumisvaiheen viimeiset sentit kun tokaa synnytin (ilman kivunlievitystä, kun sairaalaan ehdin olin jo 10 cm auki) oli kyllä hirveät. Ekassa puolestaan ponnistuvaihe oli järkky. Toka päätyi hätäsektioon ja se toipuminen oli ihan ok (sain riittävästi kipulääkettä koko ajan) _paitsi_ ne ekan ja tokan vrk:n vatsanpainelut sektion jälkeen- sattuu aivan sairaasti ja pitäisi rentona olla että saavat tunnusteltua kohdun...

1, http://viagra-fr.com/#5425 viagra,

2, http://inflammationdrugs.com/#4788 prednisone,

Tosin se oli nopeesti ohi. Mut ehdottomasti ponnistusvaihe oli kivuliain.

Avautumisvaiheessa oli ne tauot jolloin ei supistanu ja liikkuminen ja äänenkäyttö + ilokaasu auttoi vähän . Ponnistusvaiheessa oli sellainen olo , että oikeesti haluaa pois siitä tilanteesta ja heti.

Mut näin jälkikäteen , mielenkiintoinen kokemushan se oli. 3 kertaa olen testannu ja todennut , että en ole urhea ja rauhallinen synnyttäjä.

Ahaa en oo kuullutkaan ennen että se avautuminen olis kivuliain:/ kiitos vastauksista. Jännitän tässä ensimmäistä synnytystä , 4 vk jäljellä!

Mutta kyllä minä kans sanoisin, että avautumisvaihe.. Tosin ehkä sen takia, että kaikki tapahtu neljässä tunnissa kun synnytys käynnistettiin ja käynnistyki sitte kovin rajusti. Heti alko supistukset 3 min välein ja lopulta oli supistusten välissä enää sekunteja. Oli tuota aika... mielenkiintoista se epiduraalin laitto tuossa vaiheessa. Eivät tietenkään meinanneet saada laitettua kun käytännössä oli koko ajan vain supistus päällä ja multa meinas lähteä taju kun ei ollut yhtään taukoa siinä kivussa. Hätäsektioon olivat jo varautuneet. Ponnistusvaihe 25 min ja oli aivan taivasta. Kipua en tuntenut lainkaan sitte kun lopulta sen epiduraalin saivat laitettua (ehdin 10 min levätä ja sitten jo jouduin ponnistamaan). pään ulos tulo nyt saattuu aivan jumalattomasti, mutta siinä kivussa on kyse sekunneista. joten siis vastaus kysymykseesi: avautumisvaihe.