Ihan melkein itkettää! 7 vuoden kärsimyksen jälkeen tänään tapasin ihmisen joka osasi neuvoa meitä!

eikä leveillä sillä, miten on saanut terveen, kiltin ja fiksun lapsen nukahtamaan unikoulun avulla.

Miten tyhmä pitää ihmisen olla, jos ei tajua, että a) kaikkiin lapsiin ei tehoa samat keinot ja b) tervettä ja diagnosoitua lasta on aika turha verrata keskenään? Ja ennen kuin ehdit nitistä: huomasin kyllä, ettei ap:n lapsella ole virallista diagnoosia, mutta käytös viittaa johonkin a:lla alkavaan sellaiseen.

Mikä on lapsesi neuropsykologisen tutkimuksen tulos?

että mitä olen ratkaissut? Minäpä kerron: nukkumaan mennessä kiukutteleva tyttö saatiin muutamassa päivässä kuriin ja hän alkoi mennä nukkumaan kiltisti omaan sänkyynsä jota ei ennen ollut tehnyt. Joko ymmärsit?

Terve, kiltti ja fiksu lapsi. Ei tarvetta tutkimuksille. :)

Hmmmm. Kannattaako kuukausien ajan joka ilta saada raivari siitä, jos lapsi ei halua pestä hampaita? Mitäs jos pitää kuukauden tauon hampaidenpesutappelusta, rauhoittuu, ottaa lapsen vaikka syliin. Tai tekee jotain muuta. Ja kokeilee sitä hampaidenpesua vaikka kuukauden kuluttua uudelleen?

Ja jokainen tietää, että siitä seuraa se, että kuukauden päästä on lähes mahdotonta saada lasta sinne hampaanpesulle enää millään keinolla. Lapsi kun on hyvinkin oppinut, että eihän se hampaanpesu niin pakollista ollutkaan, kun ei sitä välillä tehty lainkaan.

Tuo vastaaja on hyvä esimerkki siitä vähättelystä, kun kuvitellaan, että toinen ei vain osaa sellaista mikä on muille ihan helppoa.

Millaista tukea ja millaisia neuvoja saitte?

Lapsesi on varmasti fiksu ja herkkä, tarkkailee varmaan ympäristöään. Ja samalla laskelmoiva. Onneksi kuitenkin osaa purkaa pahaa oloaan, ei olisi hyvä olla sulkeutunut täysin. Uskaltaa olla kotona kamala, se kertoo luottamuksesta.

Kiinnostaa, kun on samanlainen tyttö täälläkin. Tosin tyttöni ei ole ollut vähään aikaan kovin mahdoton, mutta sitä odotellessa taas...

jakaa niitä neuvoja muillekin. Tarvitsijoita on varmasti. Oliko tämä ihminen siis ihan siviili vai joku ammattihenkilö.

Haastattelua esikoulusta...



Sattui niin "kivasti" että hänellä sattui olemaan lapsia joilla oli adhd ja asperger (vai miten se sanotaan) diagnooseja ja siltä pohjalta hän oli alkanut tekemään työkseen tätä mitä tällä jetkellä tekee, no se hänestä en edes tarkkaan tiedä mikä hänen työnsä nimi on virallisesti.



Mutta siis vähän taustaa tyttärestämme, täyttää siis 7 tänä vuonna ja on kyllä kiltti ja ihana yms... MUTTA



Parin viikon ikäisenä alkoi koliikki jota kesti 6 viikkoa, sen jälkeen alkoi korvatulehduskierteet, hampaat, kasvukivut mitä ikinä niitä huutoa aiheuttavia nyt vaan voi olla...



Aina ollut erittäin tempperamenttinen ja koittanut pompottaa meitä muita ja siinä aika hyvin onnistunutkin kun ollaan oltu valvomisesta väsyneitä.



Aina nukkunut huonosti, ensimmäisen kokonaisen yön taisi nukkua 6 vuotiaana, siis kotona.



Hoitopaikan kanssa oli taistelua päiväunista, ymmärrän tietenkin että ei ollut resursseja siihen että meidän lapsi ei olisi saanut nukkua päikkäreitä enää 3 vuotiaan jälkeen koska jos nukkui niin yöunille meni vasta puolen yön jälkeen ja seraastaa kaikkia, parisuhdetta ja jaksamista töissä yms...

Mutta kun hoitajia oli tietty määrä niin kaikkien oli mentävä nukkumaan.



Hoitopaikan ovi kun laitettiin kiinni alkoi huuto, autoon istuimeen laitto oli aina yhdensortin taidonnäyte, lapsi haraa vastaan kaikella kiukulla ja voimalla selkä kaarella ettei vain laitettas vöitä kiinni, seuraava huudon aihe oli kun ajettiin väärä kautta kotiin,seuraava taas kun ei käyty tai käytiin kaupassa, sitten se kun auto jätettiin pihallaväärään kohtaan, se kun äiti ehti lyömäön autonoven ensin kiinni, ihan joka asia mitä tehtiin oli aihe huutoon.



En nyt jaksa edes enäö kaikkea muistaa, tämä henkilö tänään sanoi ettämeillä o,isi luultavasti toiminutsama kuin asperger lapsella että kodin seinillä o,isi kuvat asioista mitkä tehdään missäkin järjestyksessä yms...



Inhottavainta tässä onse että olen asiasta useasti neuvolassa puhunut enkö ole muuta saanut kuin sen että niin kauan ok asia kun osaa olla muualla nätisti.



Paljon kertoo tytön luonteesta sekin kun ei alkanut nukkumaan ilman nukuttamista niin käskettiin vaan kylmästi jättää sänkyyn huutamaan ja köydä ovella välillä näyttäytymässä, ei toiminut meillä, puolentoista tunnin huudon jälkeen oksensi ja jatlkoi taas huutoa...



Tässä vasta murto osa asioista joiden kanssa taisteltu.



Ap

apua olisi tullut jos lapsellamme olisi ollut todettuna jokin kehityshäiriö, mutta kun on ns normaali niin mitään apuja ei heru mistään, ja tosiaan en muista sanojnko jo aiemmin että jos esim äidilleni tai ihan kelle vaan noita asioita kerroin jotka meidät tuntee niin eivät niitä uskoneet tai vähättelivät vain että eihän hän nyt niin kamala oleja hän hän on oikea enkeli ja ilopilleri.



Se on niin raskasta kun toiset ei halua uskoa ja luulevat että valitan turhasta.



Ap

Meillä8-vuotias on samanlainen, mutta nyt jo paljon rauhoittunut muutaman vuoden takaiseen. Mm. Ensimmäiset ruokailut ilman suoraa huutoa olivat kun lapsi oli 4-vuotias. Vieläkin voi saada ihan hurjan huutokohtauksen, jos laitetaan kastiketta perunan päälle iekä sivuun, lautaselle tulee jotain ei-toivottuja kasviksia tms. Toisalta tyttömme osaa ihanasti osoittaa kiintymystään ja on hurjan taitava monessa asiassa.

apua olisi tullut jos lapsellamme olisi ollut todettuna jokin kehityshäiriö, mutta kun on ns normaali niin mitään apuja ei heru mistään, ja tosiaan en muista sanojnko jo aiemmin että jos esim äidilleni tai ihan kelle vaan noita asioita kerroin jotka meidät tuntee niin eivät niitä uskoneet tai vähättelivät vain että eihän hän nyt niin kamala oleja hän hän on oikea enkeli ja ilopilleri.

Se on niin raskasta kun toiset ei halua uskoa ja luulevat että valitan turhasta.

Ap

Joinain päivinä huuto alkaa suoraan aamulla, kun saa silmät auki. Poikaa v**ttaa pelkkä pissahätä niin paljon, että siitä otetaan ekat kilarit. Seuraavat sit yleensä pukemisesta, sitten syömisestä jne. Ja just noita, että joku asia on eri tavoin kun hän haluaisi. Tai erehdyn kehottamaan käymään pissalla ennen lähtöä. Tai syömään. Tai ihan mitä vaan. Kaikki on yhtä huutoa ja raivaria. Kylvyssä käyntikin on järkky show. Jos oikein urakalla päättää huutaa, huutaa helposti tunnin sellaita raivopäähuutoa. Joskus on oksentanutkin siksi että huutaa niin tolkuttomasti.

Ja sitten kodin ulkopuolella on hurmaava, kiltti ja fiksu.

Kuopus taas on mukautuva ja hauska oikeastaan aina. Jos jostain hermostuukin, se on hetkessä ohitse.

Paljon kertoo tytön luonteesta sekin kun ei alkanut nukkumaan ilman nukuttamista niin käskettiin vaan kylmästi jättää sänkyyn huutamaan ja köydä ovella välillä näyttäytymässä, ei toiminut meillä, puolentoista tunnin huudon jälkeen oksensi ja jatlkoi taas huutoa...

Ap

aikoinaan tyttö huusi yli 2 tuntia kunnes nukahti.

Seuraavana iltana ehkä puoli tuntia ja viikon päästä meni kiltisti nukkumaan.

Siitä on nyt 7 vuotta ja nukkumaanneno ollut helppoa tuosta asti.

mitä neuvoja se haastattelija anto?

se nyt tässä unohtui

kastike perunan päälle väärään paikkaan tai ei-toivottuja kasviksia lautaselle ja siitä huutokohtaus?

ei todellakaan ole normaalia

mitäs jos ihan tarkoituksella laittaa sen kastikkeen "väärään" kohtaan päivästä toiseen? tai niitä ei-toivottuja kasviksia? mitä tapahtuisi? jos se kakara on vaan oppinut karjumaan saadakseen haluamansa ja te annatte periksi?

jos tästä ei ole kyse, niin sitten on kyllä diagnoosin paikka. ei todellakaan normaali kuvio. huh huh.

Meillä8-vuotias on samanlainen, mutta nyt jo paljon rauhoittunut muutaman vuoden takaiseen. Mm. Ensimmäiset ruokailut ilman suoraa huutoa olivat kun lapsi oli 4-vuotias. Vieläkin voi saada ihan hurjan huutokohtauksen, jos laitetaan kastiketta perunan päälle iekä sivuun, lautaselle tulee jotain ei-toivottuja kasviksia tms. Toisalta tyttömme osaa ihanasti osoittaa kiintymystään ja on hurjan taitava monessa asiassa.

ole apua kun on jo iso ja rauhoittunut todella paljon mutta juuri tuo että aikataulutettu päivä niin kuin päiväkodissa, kuvat esille myös kotiin että mitä milloinkin tehdään.



Ei me nyt oikeastaan niitä neuvoja niinkään saatu vaan sen että oli ensimmäinen ihminen jolla oli kokemusta samanlaisesta lapsesta ja joka ymmärsi täysin mitä se on kun 3 vuotiasta ei enää voi laittaa päiväunille, hoidossa kun toitotettiin sitä että lapsen on aivan välttämätöntä nukkua alle kouluikäisenä ne päikkärit, mutta kun se on niin paljon lapsesta kiinni että tarviiko oikeesti, tai oikeestaan että voiko antaa nukahtaa, meidän lapsi ei olisi saanut nukkua.



Ehkä kirjoitin aloituksen sitten vähän väärin mutta jostain syystä tuntui että suuri kivi vierähti sydemeltäni tänään kun edes joku ymmärsi millaista elämämme on ja on ollut, tähän asti kun olen tosiaan kuvitellut että minun ei vaan hermot kestä lasta ja että vika onkin minussa ja minun sietokyvyssäni.



ap

struktuuri ja kuvat auttavat

kastike perunan päälle väärään paikkaan tai ei-toivottuja kasviksia lautaselle ja siitä huutokohtaus?

ei todellakaan ole normaalia

mitäs jos ihan tarkoituksella laittaa sen kastikkeen "väärään" kohtaan päivästä toiseen? tai niitä ei-toivottuja kasviksia? mitä tapahtuisi? jos se kakara on vaan oppinut karjumaan saadakseen haluamansa ja te annatte periksi?

jos tästä ei ole kyse, niin sitten on kyllä diagnoosin paikka. ei todellakaan normaali kuvio. huh huh.

kenellä on ns normaalit lapset ja kellä ne vaativat ja hankalat ja jääräpäisest normaalit lapset joilla ei mitään diagnosoitavaa sairautta/ongelmaa ole.

Kysehän on siitä että lapsi käyttäytyy kuin enkeli muualla, hoidossa, neuvolassa, lääkärissä, kylässä, kavereilla, kaupassa, joka paikassa muualla paitsi kotona.

Tuo että uskaltaa kotona saada raivareita kertoo kyllä myös luottamuksesta vanhempia ja kotia kohtaan.

ap

tahatonta tohellusta ja tulistuva lapsi, näillä pääset alkuun. toimintaterapia on teille oikea osoite.

alkaa kuulostaa siltä, että minunkin nuoremmillani on jotain asperger-oireyuhtymää. Kun sanon kaverille, joka tuntee meidät parhaiten, hän vähättelee.



Mutta on raivostuttavaa, että jos pian 9 v täyttävällä lapsella on ollut huono päivä, jotkut asiat pielessä tms. hän ei sano mitään, mutta mennä möykkää kantapäät jyskäen ja ovet paukkuen ja ärisee ja murisee vain.



Sitten on ruoka vääränlaista, sisko katsoo väärällä tavala, älä katso, älä koske, älä tuijota,



Ruoka on AINA väärää.



Edes ennakointi ei aina auta.



Jos se ruoka ON väärää, se on väärää ja alkaa karjuminen ja pahantuulisuus.



pahempi ehkä on tämä 4 v. Ihanan herttainen, sosiaalinen, avoin, suloinen, mutta.. jos juomalasi on vääränlainen, vetää syöksyhuutokilarit pitkin lattiaa. Ruoka on väärää, huutaa pöytän ääressä eikä syö.

Syö sillä tavalla, että ottaa suupalan, lähtee pois ja touhuaa omiaan, palaa takaisin ja ottaa suupalan.. kun kiellän, käsken pöydän ääreen, alkaa huuto.



Ulos saa mennä, kiva. Mutta EI takapihan oven kautta, vaan etuovesta. Ja laitetaan takki, siellä on kylmä. Lopputulos: lapsi rääkyy täyttä päätä naama levällään.



Siihen päälle se, että isompi panttaa vessaan menoa ja tämä pienempi ottaa mallia. isompi tekee housuunsa. Pissat, kun ei mene ajoissa, tulee isoma ja pienempää tippaa. Kakat, kun pidättelee, siellä on sitten paskatappi perseessä ja tämä vaan menee ja touhuaa, laittaa samat kakkahousut jalkaan.

Haisee.



JA Pienempi matkii käytöstä, menee viime tipassa tai steppaa pihalla sen sijaan että menisi vessaan. Ensin kysyn, ei ole hätä. Kysyn uudelleen. ei ole hätä. sitten käsken. Ei mene. menee, kun kannan tai uhkaan, että sisälle ja arestiin jos et mene.



Ilmeisesti alan laittamaan arestiin molempia jos vessaan ei mennä ajoissa. Eli en kysy, sanon: nyt menet vessaan ja teet sen pissan tai kakan, jos et mene, jos et tee - tulee aresti.



Ennen uloslähtöä eivät suostu käymään vessassa trai sitten käyvät mutta eivät tahallaan tee mitään.



Älyttömän raivostuttavaa.



Olen varannut ajan perheneuvolaan, isomman vien ja samalla tuon pienemmänkin, koska on helvetin raskasta, että joka päivä, ihan älyttömän tyhmistä asioista, huudetaan suoraa huutoa. Minulla palaa hermot ihan välittömästi, en jaksa sitä enää, koska sitä on ollut neljä vuotta joka päivä tai joka viikko.

Naapurit luulee, että pahoinpitelen lapsia.

kuvittele: olemme matkalla kotiin, matkaa on 500 m. lapsi huutaa suoraa huutoa koko matkan, ihan täysillä, suoraa huutoa, kotiovelle asti.

Syy: isoveli käveli hänen edellään.

Siis: isoveli käveli jalkakäytävällä, mutta oli edellä, edessä - tilaa oli kävellä ihan hienosti - ei siis oltu kantapäässä kiinni. Mutta veljen olisi pitänyt olla sivulla tai takana.



Toinen huudon syy voisi olla se, että isoveli haluaa kävellä tai kauppakeskuksessa vain olla ... pienempi haluaa halata, läpsiä kädellä, haastaa hippaan, riehua, nojata, töniä. Toinen kieltää, pieni jatkaa, isompi tönii pois, alkaa huuto, molemmat huutaa kun poika hokee: älä töni ja pienempi huutaa kun ei saa töniä!

Ja minä yritän: olkaa erillään toisistanne, älä mene.. vedän kädestä, otan pois, tyttö kiemrutelee ja karkaa ja HUUTAA.



Ja minut haukutaan,kun olen niin vitun kamala äiti että kiusaan lapsia kun ne huutaa ja huutaa koko ajan.

.. tai vääränlainen juomalasi, ja lapsi vetää tuolilta lattialle huutokilarit, 4 vuotias.

Eikä mikään kiukkukohtaus, ei mitään; en halua tuota lasia tms. vaan syöksyllä lattialle ja täyttä karjuntaa.

Tai väärät sukat.

tai ihan mitä tahansa.

Ei se olekaan normaalia. Mutta miten helvetissä sen estää. Kun joka päivä jotakin. En voi ennakoida kaikkea.

On periaatteessa normaali ja tavallinen ja ihana tämä meidänkin. Eikä kukaan usko.

Tai miten tahallaan alkaa härnäämään isompaa, että saa tämän hermostumaan ja riidan aikaiseksi ja isänsä ei usko eikä komenna tyttöä.

Minä hermostun välittömästi, en vaan enää jaksa tätä.

Että kun ei yhtä hetken rauhan aikaa, yhtenäkään päivänä.

sanon miehelle sitten autossa, että aja helvetti jo tien reunaan, minä en jaksa tätä riitaa! ja riitä on siitä, kun poika lukee kirjaa ja pienempi alkaa läpsimään , nauraa päälle, hänestä tämä on hauskaa, ja isompi hermostuu.

Kun yritän sanoa, kaverit pitää sitä ns. normaalina.

Tulisivat katsomaan.

Puhumme tosiaankin eri asiasta.

en ole ap.

kastike perunan päälle väärään paikkaan tai ei-toivottuja kasviksia lautaselle ja siitä huutokohtaus?

ei todellakaan ole normaalia

mitäs jos ihan tarkoituksella laittaa sen kastikkeen "väärään" kohtaan päivästä toiseen? tai niitä ei-toivottuja kasviksia? mitä tapahtuisi? jos se kakara on vaan oppinut karjumaan saadakseen haluamansa ja te annatte periksi?

jos tästä ei ole kyse, niin sitten on kyllä diagnoosin paikka. ei todellakaan normaali kuvio. huh huh.

Meillä8-vuotias on samanlainen, mutta nyt jo paljon rauhoittunut muutaman vuoden takaiseen. Mm. Ensimmäiset ruokailut ilman suoraa huutoa olivat kun lapsi oli 4-vuotias. Vieläkin voi saada ihan hurjan huutokohtauksen, jos laitetaan kastiketta perunan päälle iekä sivuun, lautaselle tulee jotain ei-toivottuja kasviksia tms. Toisalta tyttömme osaa ihanasti osoittaa kiintymystään ja on hurjan taitava monessa asiassa.

avointa vanhempain vertaistuliryhmää erityistä kasvatusta vaativien lasten vanhemmille. Sieltä saat ymmärrystä, paljon vinkkejä ja neuvoja miten sinun kannattaa edetä jotta saat lapsesi tutmuksiin ja sitä kautta kuntoutuksen piiriin.



Itseäni on auttanut vertaistuki ihan tosi paljon! Ja ah se musta huumori jota vain samassa veneessä olevat voivat viljelllä keskenään...



Terv. Asperger piirteitä ja tarkkaavaisuuden pulmia omaavan 6 v pojan äiti joka sai taistella että sai poikansa avun piiriin kun kukaan ei uskonut. (varsinkaan sukulaiset)



Huomenna lapsen 3. neurologikäynti lastenneurologilla julkisella puolella