Lue keskustelun säännöt.
Uskoin Enkeli-Elisaan, mutta nyt olenkin varma, että se on pelkkää
04.06.2012 |
huijausta. Kun kirja tuli ulos, on se ollut pelkkää kirjan myyntiä ja promoa. Blogin eri henkilöiden kirjoitukset on kuin suoraan yhden ja saman henkilön tuotosta.
Siis kyllähän näitä tapauksia on ja jonkun tuska on todellista, mutta tämä tapaus ei vaan ole totta! Jonkun pitäisi oikeasti nuuskia taustat! Kirjailija on ollut äänessä jatkuvasti, vanhemmat muka halunneet pysyä taustalla ja täysin nimettöminä.
Toki kirja voi avata monen mielen ja sydämen ja jos tällä nyt estetään yksikin nuoren itsemurha niin onhan se loistavaa! Mutta kun kyse ei saa silti olla ihmisten huijaamisesta.
Ja minusta nolouden huippu oli kun tämä kirjailia mukamas sattumalta promoaa muita kirjojaan tämän jutun yhteydessä. Mulla kesti tosi kauan ennnekuin tajusin, että kyse on fiktiosta!
Kommentit (48)
Olen tyttö ja rajusti koulukiusattu, niin opettajan kuin oppilaiden kautta. Opettaja henkisellä väkivallalla ja oppilaat fyysisellä. Minua on kivitetty bussipysäkillä, olen toimittanut nyrkkeilysäkin virkaa. Eivätkä vanhempani tiedä koulukiusaamisen jatkuneen vielä yläasteellakin, aina vain "liikkatunnilla" sattuneita haavereita.
Enkä kyllä itse todellakaan kertoisi lapseni nimeä tai koulua, jos olisi tappanut itsensä koulukiusaamisen takia. Antaa kuolleiden edes levätä rauhassa ilman kivitystä!! Eikä koulukiusaajat tuntisi syyllisyyttä ns. murhasta kun ovat saaneet toisen niin huonoon jamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan se kirjailija itse. Pientä julkisuushakuisuutta ilmassa..
Musta sen silmät ja kasvon ilmeet oli ihan oudot. Ihan kun olisi syönyt jotain vahvempaa lääkettä. Sellainen ilmeetön ja eleetön.
En usko tähän juttuun yhtään ja vielä se paljastuu!
Kuitenkin on niitä tapauksia jotka päätyy itsemurhaan, voisin olla siitä ihan varma.
Jos näin saa ihmiset havahtumaan niin se on hyvä, oli sitten tämä tarina tosi tai ei?
MInusta on outoa tapa,jolla he kohtelevat ihmisiä,jotka facebookissa haluavat tuntea myötätuntoa ja ymmärtää ja olla läsnä, ovat jopa vihaisia kun jotkut haluavat olla mukana aluetoiminnassa Suomessa ja hyviin äksyyn sävyyn näitä vapaaehtoisia ja halukkaita kohtelevat.
Myöskään eivät tunne myötätuntoa tällaisia kohtaan,jotka kertovat kokeneensa samaa.
Kyllä pitäisi jotain kirjoittelua löytyä, jos olisi koulutyttö lköytynyt itsensä murhanneena.Ja he itse tuovat asiaa esiin, joten ovat vähän selitys velkaakin.Ja miksi yleensä suosivat koulua, joka olisi sallinut kiusaamisen.
Kyllä tämä saattaa olla täyttää sontaa! Aina löytyisi joku luokkakaveri joka tunnistaisi tarinan ja kertoisi julkisuudelle ja näyttäisi luokkakuvat ym.
Älkää olko tyhmiä, ei tämä tarina ole tosi! Oletteko katsoneet sen "Elisan" käsialaa?Ei ole nuoren käsialaa, ja muutenkin siinä jotenkin tosi outoa!
Mä olin koulukiusattu pahasti,henkeä uhattiin ihan OIKEESTI ja itteni olen saanut koottua vasta nyt kolmenkympin tienoilla,mutta musta tuntuu vahvasti että mitään "enkeli-elisaa" ei ole.
Kaikista jenkeissä kuolleista koulukiusatuista löytyy ja paljon kuvia netistä, mutta ei jostain takapohjolan elisasta....joo eo toimi....Elisaa ei ole ollutkaan.Kaipaa jokaisen kiusatun vanhemmat ylpeydellä näyttäisi lapsensa kasvot, eikä peittelisi...
MInusta on outoa tapa,jolla he kohtelevat ihmisiä,jotka facebookissa haluavat tuntea myötätuntoa ja ymmärtää ja olla läsnä, ovat jopa vihaisia kun jotkut haluavat olla mukana aluetoiminnassa Suomessa ja hyviin äksyyn sävyyn näitä vapaaehtoisia ja halukkaita kohtelevat.
Myöskään eivät tunne myötätuntoa tällaisia kohtaan,jotka kertovat kokeneensa samaa.
Kyllä pitäisi jotain kirjoittelua löytyä, jos olisi koulutyttö lköytynyt itsensä murhanneena.Ja he itse tuovat asiaa esiin, joten ovat vähän selitys velkaakin.Ja miksi yleensä suosivat koulua, joka olisi sallinut kiusaamisen.
Kyllä tämä saattaa olla täyttää sontaa! Aina löytyisi joku luokkakaveri joka tunnistaisi tarinan ja kertoisi julkisuudelle ja näyttäisi luokkakuvat ym.
Älkää olko tyhmiä, ei tämä tarina ole tosi! Oletteko katsoneet sen "Elisan" käsialaa?Ei ole nuoren käsialaa, ja muutenkin siinä jotenkin tosi outoa!
Mä olin koulukiusattu pahasti,henkeä uhattiin ihan OIKEESTI ja itteni olen saanut koottua vasta nyt kolmenkympin tienoilla,mutta musta tuntuu vahvasti että mitään "enkeli-elisaa" ei ole.
Kaikista jenkeissä kuolleista koulukiusatuista löytyy ja paljon kuvia netistä, mutta ei jostain takapohjolan elisasta....joo eo toimi....Elisaa ei ole ollutkaan.Kaipaa jokaisen kiusatun vanhemmat ylpeydellä näyttäisi lapsensa kasvot, eikä peittelisi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovat hävinneet Enkeli-Elisan fanisivuilta... ehkä se kertoo jotakin...
''Aikahyppy menneeseen
16.11.2010 - 10:11 / Kategoriat: Kirjoittaminen, Koulukiusaus, Posliinienkeli / Kirjoittaja: minttis
Törmäsin eilen nettiuutisia lukiessani Ilta-Sanomien uutiseen Vantaan kouluissa esiintyvästä väkivallasta. Jos olenkin ollut esikoisen eskari- ja kahden kouluvuoden aikana sitä mieltä, että nykypäivänä koulukiusaus on saanut yhä nuoremmilla yhä häijympiä muotoja, tämä uutinen järkytti.
Ikävä sanoa, mutta oikeastaan sen ei pitäisi. Oma kokemukseni Vantaan kouluista on noin 15-24 vuoden vuoden takaa ja kiusaus oli silloin jo hurjaa. Käsitykseni mukaan tällöin koulukiusaamisesta puhuminen oli uutta ja yritettiin löytää vastuullisia, kenen tehtävänä on turvata lapselle koulurauha, sekä keinoja koulurauhan toteuttamiseen.
Joku aika sitten kirjoitin blogissa koulukiusaamisesta ja KiVa-projektista, jonka tarkoituksena olisi ehkäistä koulukiusausta. Tällöin keskustelunaiheeksi nousi, että KiVa-projektin PITÄISI toimia. Pitäisi ja pitäisi, kyllä se koulurauha pitäisi mielestäni olla ihan jokaisella lapsella, mutta mitä tämä juttu kertoo? Joka neljäs kuudesluokkalainen kertoo joutuneensa ikätoverin pahoinpitelemäksi viimeisen vuoden aikana (tähän tietysti joku tulee saivartelemaan, että mikä nyt sitten lasketaan pahoinpitelyksi. Mielestäni jokaisella tulisi olla oikeus siihen fyysiseen koskemattomuuteen) ja viime vuonna alle 15 vuotiaiden tekemiä henkeen kohdistuneita rikoksia tehtiin yli 1000. Siis mikä oikeasti mättää? Ja kannattaa muistaa, että tämä luku lienee todellakin vain pieni osa oikeasta määrästä. Kaikkea ei ilmoiteta mihinkään.
Itse olin kiusattu koko peruskoulun. Kiusaus oli sekä henkistä, että fyysistä ja siihen osallistui suuri joukko samalla luokalla olevia lapsia, sekä muita koulun oppilaita. Ensimmäisen pahoinpitelyn (todellakin pahoinpitelyn, joukko samanikäisiä poikia kaatoi maahan, potki ja hakkasi) uhriksi jouduin kolmannella luokalla, eikä tilanne siitä miksikään muuttunut ennen kuin lukuisten tappouhkausten jälkeen vaihdoin koulua kahdeksannen luokan puolessa välissä.
Näitä asioita pohtiessani kaivoin naftaliinista Posliinienkelin. Oman koulukiusaustarinani, jonka kirjoitin 15-16 vuotiaana kiusauksesta johtuneen koulunvaihdon jälkeen. Kuvittelin, ettei mikään tuossa tarinassa voisi minua pahemmin hätkähdyttää, mutta oikeasti koin aikahypyn menneeseen. Siellä ne olivat kaikki. Harvat ystäväni, opettajat, kiusaajat, ensimmäinen poikaystävä ja äiti. Kävin läpi tunnevuoristoradan ja lopulta uskoin löytäneeni ratkaisun.
Minulta on kysytty monesti voisinko kirjoittaa Posliinienkelin uudelleen ja julkaista. Tähän asti olen pitänyt sitä mahdollisena. Vaan toisaalta olen jo pitkään suunnitellut aikuisille suunnattua kirjaa koulukiusauksesta - tarinaa, jonka tarkoitus olisi kuvata sitä miten kauas koulukiusauksen jäljet voivat kantaa - myös kiusaajalla. Mörkö 2:n on tarkoitus kuvata jossain määrin myös koulukiusausta - ja siihen liittyviä mörköjä. Joten eiköhän tässä ole koulukiusausta tarpeeksi tälle kirjoittajalle.
Vaan eilen syttyi lamppu. Posliinienkeli on pienen tytön kirjoitus. Se ei ole kirjoitusteknisesti mikään loistosuoritus ja siitä näkyy, että kirjoittaja on lapsi. Vaan ehkäpä juuri siksi se ansaitsisi tulla luetuksi sellaisenaan. Se ei ole aikuisen (ehkäpä joskus kiusatunkin) muisto siitä mitä oli olla lapsi. Se on nimenomaan sen lapsen tarina. Jos nyt en ala totaalisesti hävetä tapaa, jolla olen 15-vuotiaana kirjoittanut, tai jokin muu muuta mieltäni, tulen näillä näkymin julkaisemaan Posliinienkelin netissä sellaisenaan kun sen aikanaan kirjoitin. Pientä karsimista tulen suorittamaan äitini aikanaan esittämän pyynnön vuoksi, mutta muuten, olkoon Posliinienkeli oma säröinen itsensä''
ELI jo 2010 syksyllä hän suunnitteli julkaisevansa tämän koulukiusausaiheisen novellin ja nimenomaan kiusaajan kannalta... Sitten piti vain keksiä, kuinka tarinalle saisi median kiinnostuksen ja sitä kautta myyntiä??
Mäkin uskoisin enemmänkin tähän, jos kerran vanhemmat on olleet 45 minuuttia-ohjelmassakin niin kuin tuo yksi kirjoittaja väittää.
On ihan ymmärrettävää että yksityiskohtia muutetaan niin ettei henkilöllisyys paljastuisi.