Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Helluntaiseurakunta/Vapaakirkko
04.06.2012 |
Hei!
Olen "menettänyt" erittäin läheisen ihmisen eräälle karismaattiselle kirkolle. Olen hivenen huolissani hänestä, etenkin kun tiedän tuttujen kautta mitä näissä piireissä on. Mm. kielillä puhumista, "ihmeitä", mystisiä kokemuksia.
Tiedän, etten saa häntä enää näistä piireistä pois, valitettavasti. Tietenkin jokainen elää omaa elämäänsä ja hakee apua sieltä, mistä sitä saa jne. Voisitteko asiasta tietävät, esim. helluntalaiset, vapaakirkkolaiset jne. kertoa "pelottavista" asioista tämän uskonnon sisällä. Ymmärrän positiiviset, mutta minua huolettaa nämä karismaattiset piirteet ja mahdollinen "ryhmässä sekoaminen".
En halua loukata tekstilläni ketään. Ja olen ko. henkilön kanssa asiasta monesti puhunut, mutta haluaisin "sisäpiiritietoa". Tuntuu, että minulle ei kerrota ihan kaikkea, mutta kuulemani asiat huolestuttavat.
Koska kuitenkin kysytte, niin en ole itse uskovainen. Minua ei kuitenkaan häiritsisi "maltillisempi" uskonharjoitus. Nyt tuntuu, että nämä piirit vetävät syvälle mukanaan. :( En myöskään yritä (enää) saada häntä luopumaan uskostaan. Haluaisin vain "ymmärtää".
En oikein tiedä mistä saisin "uskovaisten"/entisten uskovaisten kokemuksia. Aihe on arka, vaikka olenkin sitä mm. perheeni kanssa käsitellyt. Tuntuu, että maailmamme ovat tämän erittäin läheisen ihmisen kanssa erkaantuneet miltei pysyvästi. Uskonto säätelee nykyään hänen koko elämäänsä. Asia ei ehkä vaivaisi minua niin paljon ellei ihminen olisi niin tärkeä. Kaikki saavat uskoa mihin haluavat ja vaikka jokainen tuttuni/ystäväni kääntyä, jos se tekee heidät onnelliseksi. Tätä en kuitenkaan pysty käsittelemään. :(
Kiitos jo etukäteen vastauksistanne!
Kommentit (61)
Kielilläpuhuminen ei alunperin kyllä mitenkään liity helluntailaisuuteen tai vapaakirkkoon. Kielillä puhumista on lähinnä esiintynyt Haitin voodookulteissa ja šamanismissa. Kielilläpuhumista edistää hallusinogeenien nauttiminen. Esim. aivan tavallista juoppohullua voidaan pitää myös kielilläpuhujana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.06.2012 klo 01:14"]
tai mystistä.
Kielilläpuhuminen on Raamatussa ilmoitettu armolahja. Ei siinä ole mitään pahaa. Itsekin rukoilen kielillä, en tosin seurakunnan kokouksessa.
[/quote]
Siinä oiva esimerkki täysin kajahtaneesta...
Kannattaa pysyä kaukana noista kielilläpuhujista.
Helluntaiseurakunnasta.
Minulle kävi samoin kun sinulle että ystäväni katkaisi välit minuun kun tuli uskoon ja liittyi helluntai seurakuntaan en ymmärrä kuinka ajatteleva ihminen voi antaa itselleen tapahtua noin hän ei todellakaan ymmärrä mitä meni tekemään hänen sukulaisensa ja isosiskonsa ovat todella huolissaan hän on muuttunut ihmisenä todella omahyväiseksi ja on muutaman kuukauden seurustellut hellari miehen kanssa ja jo suunnitellaan lasten tekoa .Hänen kuuluu omien sanojensa mukaan palvella miestään sanonpahan vaan että se tarkoittaa että häntä satutetaan Jos kuitenkin hänet saa ymmärtämään mitä hän teki itselleen ja ystävyydellemme niin itse olen valmis olemaan hänelle YSTÄVÄ.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2012 klo 01:14"]
tai mystistä.
Kielilläpuhuminen on Raamatussa ilmoitettu armolahja. Ei siinä ole mitään pahaa. Itsekin rukoilen kielillä, en tosin seurakunnan kokouksessa.
[/quote]samoin! Ja pelattavaa ei ole. Jos luopuisi ko uskosta tms kukaan ei hylkaisi jne kuten monessa muussa uskossa. Ihmiset avoimia ja ymmartavaisia. Ala anna uuden ja tuntemattoman pelottaa!
Hei!
Olen helluntalainen. Asunut eri puolilla suomea ja valitettavasti nähnyt monenlaista helluntaiseurakunnissa. Usein pienten kaupunkien seurakunnat ovat olleet tiukempia ja näkemyksiltään/opiltaan vanhoillisempia kuin suurten kaupunkien seurakunnat. Olen valitettavasti nähnnyt seurakunnissa ylihengellistämistä, epätervettä karismaattisuutta, tuomitsevuutta ja vallankäyttöä. Maailmankuva on usein osin rajoittunut ja suhtautuminen erilaisuuteen mm.homoseksuaalisuuteen on melko jyrkkää. Raamatun tulkinta on hyvin kirjaimellista ja fundamentalistista. Raamatusta poimitaan yksittäisiä opetuksia ja syntejä ja käytetään niitä irrallisina lyömä-aseina ja perusteluina jyrkällekin oppi-ajattelulle.
Itse olen elämän myötä löytänyt tasapainon uskossani. Minulla ei ole tarvetta tuomita muita/elämäänsä. Ystäväpiirissäni on nykyisin mm.homoja, trans-sukupuolisia jne. Aiemmin olin jyrkempi ja käsityksissäni musta-valkoisempi.
Armolahjoista sanoisin, että minullakin niitä on. Puhun kielillä halutessani ja omaan henkien erottamisen lahjan. Kielilläpuhumiseni on joskus ollut hurmoksellistakin. Nykyisin omassa mielessäni,itsekseen tapahtuvaa rukousta. Henkien erottamisen armolahja ilmenee minulla siten, että erotan ihmisen rukouksesta/puheesta ja toiminnasta sen, toimiiko hän Jumalan vai oman alitajuntansa ohjaamana. Seurakunnissa on paljon ihmisiä, joilla on vaikeuksia oman tunne-elämänsä, historiansa ja mielenterveytensä kanssa. Monet heistä tarvitsevat turvalliset raamit ajattelunsa ympärille. Tällainen vahva ajattelun homogeenisuus ja maailmankuvan musta-valkoisuus korostuu joillakin. Tällöin omaa tiedostamatonta kipeyttä paetaan turvalliseen musta-valkoiseen ajatteluun ja/tai hurmoksellisuuteen. Tällöin armolahjatkin saavat hurmoksellisen kuorrutteen, ja hommassa on voodoo-meiningin sävyjä. Yksipuolisen maailmankuvan ja voimakkaiden arvo-mielipiteiden vuoksi monien ihmissuhteet toisiinsa rakentuvat hyvinkin kiinteiksi seurakunnan sisällä. Puolestaan suhteet sellaisiin ihmisiin, jotka eivät jaa samaa maailmankuvaa ja arvomaailmaa, saattavat etääntyä. Näin uskovaiset herkästi lipsahtavat elämään sosiaalisestikin melko yhdenmukaisessa uskis-joukossa. Pohjalla saattaa vielä olla ajattelua, että ei-uskovan kautta sielunvihollinen houkuttelee takaisin "maailmaan" tai sitten ei-uskova on pääasiallinen pelastusrukousten ja evankelioinnin kohde.
Minä olen nykyisin paljolti "perus-luterilainen"ajattelultani. Uskon Jumalaan, Jeesukseen ja Pyhään Henkeen edelleen kuten uskontunnustuksessa sanotaan. Ajatteluni suunta on muuttunut uskonelämän tarkkailusta, hurmoshenkisyydestä ja synnin välttämisestä vapauteen. Minut on Jumalan silmissä armahdettu Jeesuksen työn ansiosta. Elän elämääni tavallisena ihmisenä tietäen, että pelastun Jumalan armosta. Enää en suorita tai pakene kipeyttäni hurmoksen, musta-valkoisuuden tai pyhän elämän kilvoituksen avulla. Pääosa ystävistäni on tavallisia suomalaisia. Käyn töissä, harrastan liikuntaa, kuuntelen musiikkia, katson telkkaria, käytän alkoholia maltilla, käyn konserteissa, illanistujaisissa, festareilla, joskus baarissakin. Elän omana itsenäni, sisimmässäni vakaa usko ja arvot jotka kutoutuvat kaikkeen mitä olen ja teen. Minun ei tarvitse erottautua enää. Joskus joku ystävistäni haluaa kysellä enemmän suhteestani Jumalaan ja avoimesti siitä sitten kerron.
Lopuksi, minulla ei ole tarve käännyttää ketään ajattelemaan minun tavallani. Ole vapaasti hurmoshenkinen, raamatuntulkinnassa erilainen tai ateisti/agnostikko tai muslimi. Mielelläni kerron halukkaille uskostani, mutta kunnioitan jokaisen ihmisen vapaata tahtoa. Minä seison tai kaadun itse yksin näkemysteni kanssa Jumalani edessä...Onneksi kaatumiseni ottavat vastaan armollinen Jumala ja Jeesuksen sovitustyö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, mistä puhut.
Olen elänyt tuon vaiheen, jossa tulin uskoon, puhuin kielillä, profetoin jne. Koin tuolloin löytäneeni totuuden. Ev.lut. kirkko ei riittänyt minulle, joten menin mukaan mm. helluntaiseurakunnan ja vapiksen touhuihin. Silloin kaikki tämä tuntui todelta ja oikealta.
Perheeni ei ollut uskovainen, ja itse löysin kristillisen uskon parikymppisenä. Myöhemmin jouduin erilaisiin elämänkriiseihin, joiden vuoksi luovuin uskostani.
Tuollainen kielillä puhuminen seurakunnassa sekä muu elämänkielteisyys kuuluvat kristinuskoon olennaisesti. Silti pidän sellaisia asioita nykymaailmassa lähinnä neuroottisuutena nyttemmin.
Luultavasti läheisesi joutuu jostain syystä pakenemaan omaa elämäänsä tuohon uskontoon. Muita vaihtoehtoja elää ei ehkä ole. Parhaassa tapauksessa hän tulee takaisin tähän maailmaan vielä joskus. Koeta jaksaa, ap. Joko lähellä tai sitten hiukan kauempana.
www.huitsinnevada.org voi tarjota jotain kosketuspintaa sinulle.
T: ex-uskovainen
olen käynyt helluntaiseurakunnassa sekä vapaaseurakunnassa. Ovat molemmat kovin erilaisia paikkoja. Riipuu ihan, missä srk:ssa ystäväsi käy, ne eroavat tosiaan toisistaan.
Kuulun itse luterilaiseen, ja siellä pääasiassa käyn.
En ole menny mukaan hurmahenkeen, karismaattisuuteen, vaikka noissa srk:ssa olen käynytkin. Jokainen srk eroaa toisistaan. Ei tarkoita että ystäväsi menisi mukaan "järjettömyyksiin", jos niissä srk. käykin.
Huolissaan sinun ei tarvitse olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen käynyt helluntaiseurakunnassa sekä vapaaseurakunnassa. Ovat molemmat kovin erilaisia paikkoja. Riipuu ihan, missä srk:ssa ystäväsi käy, ne eroavat tosiaan toisistaan. Kuulun itse luterilaiseen, ja siellä pääasiassa käyn. En ole menny mukaan hurmahenkeen, karismaattisuuteen, vaikka noissa srk:ssa olen käynytkin. Jokainen srk eroaa toisistaan. Ei tarkoita että ystäväsi menisi mukaan "järjettömyyksiin", jos niissä srk. käykin. Huolissaan sinun ei tarvitse olla.
Menet mukaan ulkopuolisena, siksi et ole mennyt hurmoshenksiyyteen mukaan.
totta että paljon on eroja seurakunnissa. Siksi luterilainen kaavamaisuus on ihana, kun tietää ett se on maltillista kautta suomen. ainakin melkein joka paikassa suomessa. ja mukana voi olla ilman, että aletaan rukoilla uskoon tuloa ja herran valoa sen ei.-uskovan päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluatko olla sellaisten kanssa tekemisissä? Heillä voi olla rankka tausta...
Olen ns. uskovainen, tällä hetkellä hyvinkin maltillisesti mutta olipa tässä aika, jolloin olin ns. syvällä uskossa.
Kuulun / kuuluin helluntaiseurakuntaan.
Muuton myötä aloimme käydä uudessa omassa seurakunnassa.
Seruakunta oli pieni.
Ja kun meillä oli mieskin uskossa, vielä syvemmin kuin minä, minutkin tavallaan vedettiin mukaan sinne hihhulimenoon.
Aivan kaikki raamatullistettiin. Kaikki oli joko jumalasta tai saatanan viekottelua. Kärjistettynä sanottuna: menet kauppaan ja rahaa on vähän. Kaupassa on reilussa alennuksessa tuotteita, saat rahalla enemmän kuin jos olisit mennyt naapurikauppaan missä normaalisti asioit.
Jumalan johdatusta.
Tai: olet lähdössä reissuun jota olet kovasti odottanut. Lapsi sairastuu / auto hajoaa tms. etkä pääsekään. Harmistuksen sijaan kiitetään Jumalaa, sillä se oli Jumalan johdatus, matkalla olisit ehkä ajanut kuolonkolarin ja Herra esti tämän näin.
Kun oma lapsi joutuu koulukisatuksi, tai asumisessa sillä paikkakunnalla tulee muuten vaan hankaluuksia, se on Saatanan asettama ansa, että muuttaisitte pois, sillä saatana haluaa paikkakunnalta uskovaiset Jumalan työtä tekevät pois, ja tätä vastaan taistellaan ja rukoillaan .. sillä Jumala on johdattanut meidät tänne uuteen paikkakuntaan Jumalan sanaa levittämään jne jne jne loputtomiin.
En moiti. En arvoste.
Kerron vain, että se ajattelu oli tätä, oikeasti.
Ja kun niitä vastoinkäymisiä tuli ja oli, vastaus oli aina raamatun takaa:
ei meille helppoa elämää ole luvattukaan.
niitä Jumala eniten kurittaa joita eniten rakastaa.
Jumala ei anna kannettavaksi enempää kuin mitä jaksaa kantaa.
Jumala varjelee koko ajan, sillä vastoinkäymiset on Saatanan asettamia ja Jumala ei anna tapahtua tämän enempää... Hän on tässä koko ajan, ellei olisi, sinulla voisi olla vielä pahemmin..
Sillä tavalla se vie mukanaan, että kun on tämän kaiken keskellä, ja kun kaikki ystävät ja ihmiset ympärillä hokevat samaa, siihen sokeutuu ja vaikka jossain mielen sopukoissa miettiikin, että ei se näin voi olla, ei ole ketään, kenen kanssa puhua. Uskovat on itse siinä sisällä, hokevat näitä. Ei-uskovat kaverit eivät ymmärrä ollenkaan mistä on kyse.
Se, että ystäväsi tulee ulos sieltä normaaliin elämään takaisin ja ottaa uskonsa maltillisemmin, saattaa olla edessäpäin. Tai sitten ei. Mutta se menee sinun ystäväsi omalla aikataululla.
Minä sain entistä enemmän raamatusta päähän ja niin kovaa, että aloin todellakin kritisoida. Että mikä Jumala se tällainen on. Että eihän se nyt näin voi olla!
Muutin paikkakunnalta pois, siirsin kirjani toiseen seurakuntaan (helluntai) mutta en käy siellä.
Käyn luterilaisessa, se on normaalijärkistä ja maltillista, ja siellä hyväksytään oikeasti se, mitä raamatussakin sanotaan; kaikki ihmiset. Myös naispapit ja homot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina joku hyötyy...
Uskontojen uhreista saanee todenmukaisinta tietoa.
Oho..useamman vuoden on keskustelu ollut vireillä...asia siis kiinnostaa vakiomääräisesti.
Itse olen oppinut kristillisyyden isoäidin kautta. Ja hänen maailmankatsomuksensa oli käynnyt sodan mankelin. Väkivaltaisuudet ja petollisuudet, jotka sotaan liittyvät kaikkine kauheuksineen. 10 vuotiaan lapsen silmin mummo ole eläessään vaatimaton, vähään tyytyväinen, tykkäsi elää ja hänessä asui seesteisyys ja vankkumaton luottamus oikeamieliseen jumalaan. Hän ei kuulunut erityisesti mihinkään seurakuntaan, mutta jos olisin voinut häneltä kysyä mikä näkemys raamatusta ja uskosta olisi hänestä se oikein....luulisin hänen vastanneen: antaa kaikkien kukkien kukkia, kunhan ei ketään fyysisesti vahingoita. Ja ei riko lakia. Kyllä se luoja pitää meistä huolen, vaikka me olisimme kuinka kummallisia..
...isovanhenpien oppeja varmaan iso osa meistä ns. Tavallisista uskovista säilyttää elämän ohjeenaan. Sen mitä haluaisi opettaa omille jälkikasvuilleen, tulee kulkemaan jo kuljettua reittiä. Kaikesta informaatiotulvasta huolimatta, mitä nyt on saatavilla, mummojen elämään verrattuna. Kukin omilla höysteillään maustaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 08:05"]
Hei!
Olen helluntalainen. Asunut eri puolilla suomea ja valitettavasti nähnyt monenlaista helluntaiseurakunnissa. Usein pienten kaupunkien seurakunnat ovat olleet tiukempia ja näkemyksiltään/opiltaan vanhoillisempia kuin suurten kaupunkien seurakunnat. Olen valitettavasti nähnnyt seurakunnissa ylihengellistämistä, epätervettä karismaattisuutta, tuomitsevuutta ja vallankäyttöä. Maailmankuva on usein osin rajoittunut ja suhtautuminen erilaisuuteen mm.homoseksuaalisuuteen on melko jyrkkää. Raamatun tulkinta on hyvin kirjaimellista ja fundamentalistista. Raamatusta poimitaan yksittäisiä opetuksia ja syntejä ja käytetään niitä irrallisina lyömä-aseina ja perusteluina jyrkällekin oppi-ajattelulle.
Itse olen elämän myötä löytänyt tasapainon uskossani. Minulla ei ole tarvetta tuomita muita/elämäänsä. Ystäväpiirissäni on nykyisin mm.homoja, trans-sukupuolisia jne. Aiemmin olin jyrkempi ja käsityksissäni musta-valkoisempi.
Armolahjoista sanoisin, että minullakin niitä on. Puhun kielillä halutessani ja omaan henkien erottamisen lahjan. Kielilläpuhumiseni on joskus ollut hurmoksellistakin. Nykyisin omassa mielessäni,itsekseen tapahtuvaa rukousta. Henkien erottamisen armolahja ilmenee minulla siten, että erotan ihmisen rukouksesta/puheesta ja toiminnasta sen, toimiiko hän Jumalan vai oman alitajuntansa ohjaamana. Seurakunnissa on paljon ihmisiä, joilla on vaikeuksia oman tunne-elämänsä, historiansa ja mielenterveytensä kanssa. Monet heistä tarvitsevat turvalliset raamit ajattelunsa ympärille. Tällainen vahva ajattelun homogeenisuus ja maailmankuvan musta-valkoisuus korostuu joillakin. Tällöin omaa tiedostamatonta kipeyttä paetaan turvalliseen musta-valkoiseen ajatteluun ja/tai hurmoksellisuuteen. Tällöin armolahjatkin saavat hurmoksellisen kuorrutteen, ja hommassa on voodoo-meiningin sävyjä. Yksipuolisen maailmankuvan ja voimakkaiden arvo-mielipiteiden vuoksi monien ihmissuhteet toisiinsa rakentuvat hyvinkin kiinteiksi seurakunnan sisällä. Puolestaan suhteet sellaisiin ihmisiin, jotka eivät jaa samaa maailmankuvaa ja arvomaailmaa, saattavat etääntyä. Näin uskovaiset herkästi lipsahtavat elämään sosiaalisestikin melko yhdenmukaisessa uskis-joukossa. Pohjalla saattaa vielä olla ajattelua, että ei-uskovan kautta sielunvihollinen houkuttelee takaisin "maailmaan" tai sitten ei-uskova on pääasiallinen pelastusrukousten ja evankelioinnin kohde.
Minä olen nykyisin paljolti "perus-luterilainen"ajattelultani. Uskon Jumalaan, Jeesukseen ja Pyhään Henkeen edelleen kuten uskontunnustuksessa sanotaan. Ajatteluni suunta on muuttunut uskonelämän tarkkailusta, hurmoshenkisyydestä ja synnin välttämisestä vapauteen. Minut on Jumalan silmissä armahdettu Jeesuksen työn ansiosta. Elän elämääni tavallisena ihmisenä tietäen, että pelastun Jumalan armosta. Enää en suorita tai pakene kipeyttäni hurmoksen, musta-valkoisuuden tai pyhän elämän kilvoituksen avulla. Pääosa ystävistäni on tavallisia suomalaisia. Käyn töissä, harrastan liikuntaa, kuuntelen musiikkia, katson telkkaria, käytän alkoholia maltilla, käyn konserteissa, illanistujaisissa, festareilla, joskus baarissakin. Elän omana itsenäni, sisimmässäni vakaa usko ja arvot jotka kutoutuvat kaikkeen mitä olen ja teen. Minun ei tarvitse erottautua enää. Joskus joku ystävistäni haluaa kysellä enemmän suhteestani Jumalaan ja avoimesti siitä sitten kerron.
Lopuksi, minulla ei ole tarve käännyttää ketään ajattelemaan minun tavallani. Ole vapaasti hurmoshenkinen, raamatuntulkinnassa erilainen tai ateisti/agnostikko tai muslimi. Mielelläni kerron halukkaille uskostani, mutta kunnioitan jokaisen ihmisen vapaata tahtoa. Minä seison tai kaadun itse yksin näkemysteni kanssa Jumalani edessä...Onneksi kaatumiseni ottavat vastaan armollinen Jumala ja Jeesuksen sovitustyö.
[/quote]
Kuulostaa siltä, että olet valinnut uskosta parhaat palat itsellesi, toisinsanoen et elä kristityn arvojen mukaisesti. "Lopuksi, minulla ei ole tarve käännyttää ketään ajattelemaan minun tavallani. Ole vapaasti hurmoshenkinen, raamatuntulkinnassa erilainen tai ateisti/agnostikko tai muslimi. Mielelläni kerron halukkaille uskostani, mutta kunnioitan jokaisen ihmisen vapaata tahtoa."
Se yksi tehtävä, vastuu ja velvollisuus, mikä on annettu kaikille kristityille, on jakaa ilosanomaa eli evankeliumia. Ei tunnu sinua juuri hetkauttavan, etkä edes ajatuksen tasolla ole samaa mieltä; sodit siis Jeesusta vastaan.
Toisekseen on pakko puuttua tuohon "henkien erottamisen lahjaan". Itselläni on kyseinen lahja, ja siinä on kysymys saatanan erottamisesta ihmisessä, eli siis riivatun ihmisen tunnistaminen jne. Toi sun " Henkien erottamisen armolahja ilmenee minulla siten, että erotan ihmisen rukouksesta/puheesta ja toiminnasta sen, toimiiko hän Jumalan vai oman alitajuntansa ohjaamana. ", on täyttä roskaa.
Olet susi lampaan vaatteissa.
helluntailaiset on tekopyhiä, vapaakirkkolaiset tekopirteitä. rasittavaa sakkia. t.entinen vapaakirkkolainen
Kyllä koko sakki on vatipäitä. Sepittävät täyttä sontaa.
Mä tulin uskoon pystymettästä 18-vuotiaana. Älä huoli. Paras asia mitä elämässä voi tapahtua :) nyt olen kohta 29. Usko on kantanut. Jeesus on hyvä ja ihmeellinen. Olen normaali korkeakoulutettu ajatteleva ihminen. Mutta Jeesus on kyllä pro juttu ;) suosittelen!
Alue: Aihe vapaa
Olen menettäny läheisen ystävän, eräälle karismaattiselle kirkolle.
Väittäisin, että et ole häntä välttämättä menettänyt, jos ystäväsi usko on todellinen niin hän suhtautuu sinuun rakkaudella vieläkin vaikka hän onkin siinä seurakunnassaan. Jos soitat hänelle, niin tiedät tämän itsekkin, mutta hän ei voi hyväksyä niitä ns maailman tapoja. Hänen puhumisensakin voi olla muutunut siten, että esm toisten arvostelu ei hänen puheisiinsa kuulu eikä toisista pahan puhuminen. Kun ihminen tulee uskoon niin rakkaus on tullut hänessä tärkeimmäksi tekiäksi. Soita ystävällesi ja sopikaa kahden keskisestä tapaamisestanne, niin tulet tuntemaan hänet ihan uutena ihmisenä. Uudesti syntyminen pyhästä hengestä on, kokonaisvaltainen uudeksi luomukseksi syntymistä. Kun tapaatte ystäväsi kanssa niin sinäkin voit kokea uudesti syntymän ja koet JUmalan lapseksi tulemisen ihmeen.