Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Helluntaiseurakunta/Vapaakirkko

Vierailija
04.06.2012 |

Hei!



Olen "menettänyt" erittäin läheisen ihmisen eräälle karismaattiselle kirkolle. Olen hivenen huolissani hänestä, etenkin kun tiedän tuttujen kautta mitä näissä piireissä on. Mm. kielillä puhumista, "ihmeitä", mystisiä kokemuksia.



Tiedän, etten saa häntä enää näistä piireistä pois, valitettavasti. Tietenkin jokainen elää omaa elämäänsä ja hakee apua sieltä, mistä sitä saa jne. Voisitteko asiasta tietävät, esim. helluntalaiset, vapaakirkkolaiset jne. kertoa "pelottavista" asioista tämän uskonnon sisällä. Ymmärrän positiiviset, mutta minua huolettaa nämä karismaattiset piirteet ja mahdollinen "ryhmässä sekoaminen".



En halua loukata tekstilläni ketään. Ja olen ko. henkilön kanssa asiasta monesti puhunut, mutta haluaisin "sisäpiiritietoa". Tuntuu, että minulle ei kerrota ihan kaikkea, mutta kuulemani asiat huolestuttavat.



Koska kuitenkin kysytte, niin en ole itse uskovainen. Minua ei kuitenkaan häiritsisi "maltillisempi" uskonharjoitus. Nyt tuntuu, että nämä piirit vetävät syvälle mukanaan. :( En myöskään yritä (enää) saada häntä luopumaan uskostaan. Haluaisin vain "ymmärtää".



En oikein tiedä mistä saisin "uskovaisten"/entisten uskovaisten kokemuksia. Aihe on arka, vaikka olenkin sitä mm. perheeni kanssa käsitellyt. Tuntuu, että maailmamme ovat tämän erittäin läheisen ihmisen kanssa erkaantuneet miltei pysyvästi. Uskonto säätelee nykyään hänen koko elämäänsä. Asia ei ehkä vaivaisi minua niin paljon ellei ihminen olisi niin tärkeä. Kaikki saavat uskoa mihin haluavat ja vaikka jokainen tuttuni/ystäväni kääntyä, jos se tekee heidät onnelliseksi. Tätä en kuitenkaan pysty käsittelemään. :(



Kiitos jo etukäteen vastauksistanne!

Kommentit (61)

Vierailija
61/61 |
09.02.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="17.07.2014 klo 08:05"]

Hei!

Olen helluntalainen. Asunut eri puolilla suomea ja valitettavasti nähnyt monenlaista helluntaiseurakunnissa. Usein pienten kaupunkien seurakunnat ovat olleet tiukempia ja näkemyksiltään/opiltaan vanhoillisempia kuin suurten kaupunkien seurakunnat. Olen valitettavasti nähnnyt seurakunnissa ylihengellistämistä, epätervettä karismaattisuutta, tuomitsevuutta ja vallankäyttöä. Maailmankuva on usein osin rajoittunut ja suhtautuminen erilaisuuteen mm.homoseksuaalisuuteen on melko jyrkkää. Raamatun tulkinta on hyvin kirjaimellista ja fundamentalistista. Raamatusta poimitaan yksittäisiä opetuksia ja syntejä ja käytetään niitä irrallisina lyömä-aseina ja perusteluina jyrkällekin oppi-ajattelulle.

Itse olen elämän myötä löytänyt tasapainon uskossani. Minulla ei ole tarvetta tuomita muita/elämäänsä. Ystäväpiirissäni on nykyisin mm.homoja, trans-sukupuolisia jne. Aiemmin olin jyrkempi ja käsityksissäni musta-valkoisempi.

Armolahjoista sanoisin, että minullakin niitä on. Puhun kielillä halutessani ja omaan henkien erottamisen lahjan. Kielilläpuhumiseni on joskus ollut hurmoksellistakin. Nykyisin omassa mielessäni,itsekseen tapahtuvaa rukousta. Henkien erottamisen armolahja ilmenee minulla siten, että erotan ihmisen rukouksesta/puheesta ja toiminnasta sen, toimiiko hän Jumalan vai oman alitajuntansa ohjaamana. Seurakunnissa on paljon ihmisiä, joilla on vaikeuksia oman tunne-elämänsä, historiansa ja mielenterveytensä kanssa. Monet heistä tarvitsevat turvalliset raamit ajattelunsa ympärille. Tällainen vahva ajattelun homogeenisuus ja maailmankuvan musta-valkoisuus korostuu joillakin. Tällöin omaa tiedostamatonta kipeyttä paetaan turvalliseen musta-valkoiseen ajatteluun ja/tai hurmoksellisuuteen. Tällöin armolahjatkin saavat hurmoksellisen kuorrutteen, ja hommassa on voodoo-meiningin sävyjä. Yksipuolisen maailmankuvan ja voimakkaiden arvo-mielipiteiden vuoksi monien ihmissuhteet toisiinsa rakentuvat hyvinkin kiinteiksi seurakunnan sisällä. Puolestaan suhteet sellaisiin ihmisiin, jotka eivät jaa samaa maailmankuvaa ja arvomaailmaa, saattavat etääntyä. Näin uskovaiset herkästi lipsahtavat elämään sosiaalisestikin melko yhdenmukaisessa uskis-joukossa. Pohjalla saattaa vielä olla ajattelua, että ei-uskovan kautta sielunvihollinen houkuttelee takaisin "maailmaan" tai sitten ei-uskova on pääasiallinen pelastusrukousten ja evankelioinnin kohde.

Minä olen nykyisin paljolti "perus-luterilainen"ajattelultani. Uskon Jumalaan, Jeesukseen ja Pyhään Henkeen edelleen kuten uskontunnustuksessa sanotaan. Ajatteluni suunta on muuttunut uskonelämän tarkkailusta, hurmoshenkisyydestä ja synnin välttämisestä vapauteen. Minut on Jumalan silmissä armahdettu Jeesuksen työn ansiosta. Elän elämääni tavallisena ihmisenä tietäen, että pelastun Jumalan armosta. Enää en suorita tai pakene kipeyttäni hurmoksen, musta-valkoisuuden tai pyhän elämän kilvoituksen avulla. Pääosa ystävistäni on tavallisia suomalaisia. Käyn töissä, harrastan liikuntaa, kuuntelen musiikkia, katson telkkaria, käytän alkoholia maltilla, käyn konserteissa, illanistujaisissa, festareilla, joskus baarissakin. Elän omana itsenäni, sisimmässäni vakaa usko ja arvot jotka kutoutuvat kaikkeen mitä olen ja teen. Minun ei tarvitse erottautua enää. Joskus joku ystävistäni haluaa kysellä enemmän suhteestani Jumalaan ja avoimesti siitä sitten kerron.

Lopuksi, minulla ei ole tarve käännyttää ketään ajattelemaan minun tavallani. Ole vapaasti hurmoshenkinen, raamatuntulkinnassa erilainen tai ateisti/agnostikko tai muslimi. Mielelläni kerron halukkaille uskostani, mutta kunnioitan jokaisen ihmisen vapaata tahtoa. Minä seison tai kaadun itse yksin näkemysteni kanssa Jumalani edessä...Onneksi kaatumiseni ottavat vastaan armollinen Jumala ja Jeesuksen sovitustyö.

Kuulostaa siltä, että olet valinnut uskosta parhaat palat itsellesi, toisinsanoen et elä kristityn arvojen mukaisesti. "Lopuksi, minulla ei ole tarve käännyttää ketään ajattelemaan minun tavallani. Ole vapaasti hurmoshenkinen, raamatuntulkinnassa erilainen tai ateisti/agnostikko tai muslimi. Mielelläni kerron halukkaille uskostani, mutta kunnioitan jokaisen ihmisen vapaata tahtoa."

Se yksi tehtävä, vastuu ja velvollisuus, mikä on annettu kaikille kristityille, on jakaa ilosanomaa eli evankeliumia. Ei tunnu sinua juuri hetkauttavan, etkä edes ajatuksen tasolla ole samaa mieltä; sodit siis Jeesusta vastaan.

Toisekseen on pakko puuttua tuohon "henkien erottamisen lahjaan". Itselläni on kyseinen lahja, ja siinä on kysymys saatanan erottamisesta ihmisessä, eli siis riivatun ihmisen tunnistaminen jne. Toi sun "Henkien erottamisen armolahja ilmenee minulla siten, että erotan ihmisen rukouksesta/puheesta ja toiminnasta sen, toimiiko hän Jumalan vai oman alitajuntansa ohjaamana.", on täyttä roskaa.

Olet susi lampaan vaatteissa.

Sinä toimit huomattavasti enemmän Raamatun vastaisesti itse itsesi korottaneena "pyhimyksenä". Tarvitset nöyryyttä. Lue Raamattua, niin huomaat sen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla