Olemme olleet mieheni kanssa jo 24 vuotta yhdesä ja keskustelu on tasoa
minkälainen sää tänään, haetko kaupasta maitoa. Jos yritän keskustella syvällisemmistä asioista tyyliin ihan vain omista lapsistamme ja heidän huolistaan tai jos olen itse huolestunut heistä, niin mies melkein suuttuu, kun vatvon tuollaisai juttuja. No, murhedin sitten omassa mielessä nämä asiat puhki.
Miehen lapsuudesta en tiedä yhtään mitään, ei ole edes pyynnöstä kertonut. Ei ole kuulemma mitään kerrottavaa =O. Onko tämä ihan nomraalia teidän mielestänne?
Kommentit (24)
"ainahan se kääntyy vaimon syyksi. Palsta ei koskaan petä =)"
Ja olen vaimo. Se puhumattomuus on todellakin hyvin usein siitä toisesta johtuvaa.
Minä vaimona suljin suuni, koska en en halunnut kuulla sivistynyttä huomautusta siitä, että olin väärässä.
estoinen ja tunnevammainen mies! Onko seksielämänne yhtä tylsää?
estoinen ja tunnevammainen mies! Onko seksielämänne yhtä tylsää?
tuota samaa tasoa. Kylläkin minusta johtuen, ei miehestä. En mä jaksa keskustella. Ihan ajan hukkaa sellanen.
Epänormaalia tuossa on se että olette olleet 24 vuotta yhdessä ja vasta nyt alat miettiä että onko tämä normaalia.
Aika tyypillinen suomalainen mies jokatapauksessa. Jos olette noin kauan viihtyneet yhdessä niin olet kai löytänyt juttukaverin jostain muualta. Minä kokisin parisuhteen jäävän jotenkin tyhjäksi jos ei pysty vaihtamaan ajatuksia eikä tiedä toisen menneisyydestä mitään.
Epänormaalia tuossa on se että olette olleet 24 vuotta yhdessä ja vasta nyt alat miettiä että onko tämä normaalia.
Oikein pahan kriisin jälkeen jaksoi pinnistellä muutaman vuoden, nyt taas samanalinen kuin ennen. En tiedä, muuten hyvä mies, ehkä vain olen alistunut tähän...=/ ap
Aika tyypillinen suomalainen mies jokatapauksessa. Jos olette noin kauan viihtyneet yhdessä niin olet kai löytänyt juttukaverin jostain muualta. Minä kokisin parisuhteen jäävän jotenkin tyhjäksi jos ei pysty vaihtamaan ajatuksia eikä tiedä toisen menneisyydestä mitään.
työkaverini kanssa puhua näistäkin asioista, itse asiassa hänen kanssaan keskustlen todella syvällisä monesti. Juu, ei tod. mikään romanssa, on vain hyvä kuuntelija ja keskustelija. ap
Meillä takana 25 vuotta, joista 21 naimisissa, ja puheenaiheet senkun paranee. Toki lapsistamme ja maidonhaustakin keskustellaan, mutta onneksi aiheet eivät jää siihen. Juttua riittää niin tunteista kuin politiikastakin, taloudesta ja ihmisluonnosta.
Aika ankeaa olisi jos ei miehestäni olisi myös älyllistä seuraa.
Onko mies aina ollut tuollainen mykkä möllöttäjä, ap, vai onko muuttunut vuosien varrella? Aika pitkäpinnainen olet, jos vasta 24 vuoden jälkeen alat miettiä että olisiko tuossa jotain omituista...
Aika tyypillinen suomalainen mies jokatapauksessa. Jos olette noin kauan viihtyneet yhdessä niin olet kai löytänyt juttukaverin jostain muualta. Minä kokisin parisuhteen jäävän jotenkin tyhjäksi jos ei pysty vaihtamaan ajatuksia eikä tiedä toisen menneisyydestä mitään.
siellä on pakko keskustella.
Läheisyyttä ei ole ilman tunteiden tasolla keskustelua.
että olet ottanut tuollaisen miehen ja ollut sen kans noin kauan. Kai te joskus ootte jutelleet vai ihanko aloitte paneskella ja lisääntyä saman tien.
Kaikki aina väittävät että Aki Kaurismäen elokuvissa esitettäisiin epärealistista Suomi-kuvaa? Vaikka sehän on ihan samanlaista kuin tässä keskustelussa.
tuota samaa tasoa. Kylläkin minusta johtuen, ei miehestä. En mä jaksa keskustella. Ihan ajan hukkaa sellanen.
Toivottavasti ainoat keskustelusi ja ihmiskontaktisi eivät tapahdu täällä.
Onko mies aina ollut tuollainen mykkä möllöttäjä, ap, vai onko muuttunut vuosien varrella? Aika pitkäpinnainen olet, jos vasta 24 vuoden jälkeen alat miettiä että olisiko tuossa jotain omituista...
Aika tyypillinen suomalainen mies jokatapauksessa. Jos olette noin kauan viihtyneet yhdessä niin olet kai löytänyt juttukaverin jostain muualta. Minä kokisin parisuhteen jäävän jotenkin tyhjäksi jos ei pysty vaihtamaan ajatuksia eikä tiedä toisen menneisyydestä mitään.
ihan yleisistä asioista pitkäänkin, mistään henkilökohtaisesta ei mitään. Juu, oikeaan osuit. Olen uskomattoman sitkeä nainen. Parisuhde on mulle pyhä, perhe on pyhä. ap
Meillä taas vaimoni on se osapuoli joka ei halua keskustella kovin syvällisiä. Välillä aloittaa monta päivää kaikki keskustelut vaikkapa jostain repsottavasta asiasta jonka voisi korjata helposti mutta ei viitsi. Minulla onkin sitten pinna kireällä.
tuota samaa tasoa. Kylläkin minusta johtuen, ei miehestä. En mä jaksa keskustella. Ihan ajan hukkaa sellanen.
Toivottavasti ainoat keskustelusi ja ihmiskontaktisi eivät tapahdu täällä.
Toiset tykkää keskustella, toiset ei.
minun exäni voisi olla tässä ketjussa kertomassa, että minä olin se, joka ei halunnut keskustella syvällisiä.
Hän oli oikeassa. Minä en halunnut kertoa kaikka, mitä sisälläni oli. En halunnut taas kerran kuulla, että olen väärässä, ajatukseni ovat vääriä. Enkä oikein uskaltanutkaan kertoa kaikkia, sillä riitatilanteessa exäni käytti tietoaan minua vastaan.
Tämä kirjoitus siis teille, jotka sanotte, että puolisonne ei keskustele. Miettikää, voisiko teillä itsellänne olla mitään osutta asiaan.
mulle keskusteluhalu ja -taito ovat suhteen tärkein peruskivi, siihen maustaa sitten huumorintaju ja seksi omat säväyksensä arvomaailman kanssa.
Ilman keskustelua arki kävisi liian raskaaksi ja elämä tylsäksi.
meillä se aihe on koluttu jo kauan sitten.. olemme siis olleet yhdessä 23 vuotta, ja siitä naimisissa 19 vuotta. Ja kyllä keskustelemme muustakin kuin kauppalistasta ja säästä. Vaikka emme mitään asioiden jauhajia olekaan, ja aika arkisia ne asiat välillä on.
Juu, tiedetään että "tyypillinen suomalainen mies" ei ole mikään sanaseppo.. mutta kyllähän parisuhteessa pitää esim lasten asioista pystyä puhumaan. Aika pahalta kuullostaa..