Vuoden terapia eikä apua hylkäämisenpelkoon
Vuoden verran viikottaista terapiaa koskien omaa epävarmuutta, läheisriippuvaisuutta ja hylkäämisen pelkoa.
Taustaa: pitkä parisuhde ja naimisissa. Puoliso nuoruudessa hairahti "pettämään" alkuvaiheessa ja siitä kärsin sekä kärsi hän itse. Nyt oli työseminaari toiseen kaupunkiin ja hän hotellissa yötä. Kun kuulin että tähän liittyy ravintolaruokailu juomineen eli ns. Vapaa aikaa, tuli paniikinomainen tunne. Se että hän sieltä vie hotelliin jonkun muun ja kaikki tämä mitä vuosia kasattu menee uudelleen rikki. Ahdistus siitä etten voi asialle mitään, jos hän näin toimisi. Miten luottamusta voisi kasvattaa? Kärsin tästä paljon, haluaisin luottaa ja olla onnellinen. Haluaisin että meillä kaikilla olisi hyvä olla. Mutta tämä pelko ohjaa toimimaan niin että itken, syyttelen ja vajoan itsesääliin. Nykyinen terapia ratkaisukeskeistä terapiaa, olisiko tässä jokin muu suunta parempi? Ja yleensä voiko tälläisestä parantua koskaan edes melkein normaaliksi?
Kommentit (17)
Ei vuosi välttämättä vielä auta jos on noin syviä opittuja käyttäytymismalleja. Anna terapialle aikaa, sitähän on 3 vuotta käytössä jos olet kelan kuntoutuspsykoterapiassa. Malttia. Juttele tästä epävarmuudesta myös terapeuttisi kanssa.
ei se terapia sinua paranna, vaan se, mitä itse teet terapiassa.
Ja voi parantua, mutta vasta kun itsetuntosi kasvaa sille tasolle että a) tiedät pärjääväsi ihan hienosti vaikka kaikki sinut hylkäisivätkin ja b) samaan aikaan tiedät olevasi ihan tarpeeksi hyvä joten miksi kukaan järjissään oleva ihan noin vain hylkäisikään.
Itsetuntosi on tainnut olla aika heikoilla kantimilla jo ennen parisuhdetta.
Suosittelen eroa ja itsesi eheyttämistä.
Parisuhteeseen vasta kun oma pääkoppa kunnossa
Vierailija kirjoitti:
Voi kyynel.
Kuulostaa siltä että olet ollut aika huonossa hapessa henkisesti jo parisuhteen alkaessa jos yksi pettäminen on suistanut näin syvälle
Niin olenkin ollut. Lapsuuden hylkäämiskokemukset ja rankkoja juttuja takana.
En minä ole sitä itse valinnut enkä siihen vaikuttaa.
Mutta se että rakas rikkoo lisää, se sattuu. Enkä tajunnut lähteä, vaannluulin että aika korjaa haavat.
No ainakin yksi vaikutus on.
Lompakko on mukavan kevyt. Ei tarvitse turhaan miettiä rahaa kun se kaikki menee terapiaan.
Turvallisuudentunteen rakentumiseen menee aikaa. Luottamuspulahan johtuu sun turvallisuudentunteen puutteesta. Jos on turvallisuus ja myös itsetunto kunnossa niin tuommoiset asiat eivät horjuta ihmistä.
Kannattaa välillä katsoa ympärille eikä koko ajan omaan napaan.
Mitä on "pettäminen". Eli siis miksi tuo sana oli heittomerkeissä?
Mikäli mies on pettänyt ja tämä on jättänyt suhteeseenne jäljen, et sinä sitä yksin siellä terapiassa vatkaamalla selväksi saa. Teidän on mentävä sinne terapiaan yhdessä.
Ei tuosta aina terapialla pääse. Ei aina luottamusta pysty palauttamaan pettäneeseen henkilöön millään. Sitten pitää joko erota, tai hyväksyä se että ei luota ja yrittää minimoida tilanteet joissa luottamuspula aktivoituu kuten erikseen juhlimiset tms. En mäkään luota ettei mun mies pettäisi jos menisi yksin jonnekin missä otetaan alkoholia, hän on holtiton juovuksissa. Mutta eipä tuo haittaa, koska hän tietää tämän itsekin eikä mene sellaisiin tilaisuuksiin. Toisaalta hyväksyn myös sen, että elämä on epävarmaa ja aina jotain voi sattua. Ei minun maailmani hajoaisi vaikka erottaisiin, joten mitä sitä pelkäämään sellaisia.
Vierailija kirjoitti:
Mitä on "pettäminen". Eli siis miksi tuo sana oli heittomerkeissä?
Mikäli mies on pettänyt ja tämä on jättänyt suhteeseenne jäljen, et sinä sitä yksin siellä terapiassa vatkaamalla selväksi saa. Teidän on mentävä sinne terapiaan yhdessä.
Heittomerkit siksi, että kumpikin asianosainen kertonut asian tapahtumat eritavalla. Tämä se juurisyy siihen onkin miksi vaikea luottamusta rakentaa jos pohja on vettä....
Ymmärrän sen että pettäjä sen haluaa kääntää parhainpäin, ja uskokaa olen yrittänyt asiaa saada kertomaan. Olen monta kertaa sanonutkin että juurisyyn valehtelu voi olla se avain parempaan.
Puoliso ei halukas terapiaan. Ongelma on minulla...ja tämä surettaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä on "pettäminen". Eli siis miksi tuo sana oli heittomerkeissä?
Mikäli mies on pettänyt ja tämä on jättänyt suhteeseenne jäljen, et sinä sitä yksin siellä terapiassa vatkaamalla selväksi saa. Teidän on mentävä sinne terapiaan yhdessä.
Heittomerkit siksi, että kumpikin asianosainen kertonut asian tapahtumat eritavalla. Tämä se juurisyy siihen onkin miksi vaikea luottamusta rakentaa jos pohja on vettä....
Ymmärrän sen että pettäjä sen haluaa kääntää parhainpäin, ja uskokaa olen yrittänyt asiaa saada kertomaan. Olen monta kertaa sanonutkin että juurisyyn valehtelu voi olla se avain parempaan.
Puoliso ei halukas terapiaan. Ongelma on minulla...ja tämä surettaa
Alunperin ongelma on ollut ihan sillä pettäjällä. Miksi sinun pitäisi kantaa toisen ihmisen ongelmaa itsessäsi? Oletko varma, että parisuhteesi on tasa-arvoinen? Mieshän teki väärin niin on vähintään kohtuullista, että hän tulisi terapiaan kanssasi. Olisi pitänyt jo alunperin tulla.
Olit jo ennen parisuhdetta rikki.
Aloit seurustelemaan miehen kanssa joka heti alkumetreillä petti.
Miksi ihmeessä jatkoit seurustelua?
Vierailija kirjoitti:
Olit jo ennen parisuhdetta rikki.
Aloit seurustelemaan miehen kanssa joka heti alkumetreillä petti.
Miksi ihmeessä jatkoit seurustelua?
Koska luulin etten kelpaa kenellekkään muulle. Koska rakastin ja uskoin että kaikesta selviä ja aika parantaa mutta ei se mennytkään niin.
Mulla on myös vähän mennyt usko terapiaan. Erilainen syy miksi siellä käyn, mutta tuntuu että sieltä ei saa mitään uutta ongelmien ratkaisemiseen. Jutellaan vaan, ja aina kun tullaan juuriongelman äärelle, terapeutti pyytää minua itse miettimään ratkaisumalleja miten mennä päin vaikeita tunteita yms. Jos osaisin itse niitä keksiä, en tarvitsisi terapeuttia mihinkään. Joka viikko taas menen sanomaan että ei ole edistystä käytännön tasolla, edelleen menen täysin lukkoon kun kohtaan niitä mun trauman laukaisevia asioita, eikä mikään auta (paitsi alkoholi, mutta sitä en halua lääkkeenä käyttää), sitten jutellaan mukavia 45 minuuttia ja ilmeisesti odotetaan ihmettä että joku viikko käytännön tason edistystä tapahtuu.
Minulla ei ole samaa hylkäämisenpelkoa, enkä käy terapiassa. Minulla on muita ongelmia ja traumoja. Olen itsekseni tehnyt työtä oman henkisen hyvinvoinnin eteen. Aloitin tosissani muutama vuosi sitten vahvistamaan itsetuntoani.
Huonoja hetkiä tulee ja vanhat käyttäytymismallit aktivoituu. Mutta nykyään pääsen nopeammin yli ja takaisin myönteisiin ajatuksiin. Ja jotenkin se minkä luulin olevan ongelmani olikin vain todellisen ongelmani naamioehkä senkin alla on vielä joku mörkö. ehkä sinullakin kyse on jostain muusta kuin hylkäämisenpelosta?
Oletko huomannut mitään kehitystä itsessäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olit jo ennen parisuhdetta rikki.
Aloit seurustelemaan miehen kanssa joka heti alkumetreillä petti.
Miksi ihmeessä jatkoit seurustelua?Koska luulin etten kelpaa kenellekkään muulle. Koska rakastin ja uskoin että kaikesta selviä ja aika parantaa mutta ei se mennytkään niin.
Sinulla on huono itsetunto. Teeppä itsestäsi sellainen nainen joka arvostaa itseään. Kehitä itseäsi ja tiedä olevasi arvokas.
Voisit vaikka opetella uusia taitoja. Sellaisia mitkä juuri sinua kiinnostaa.
Voi kyynel.
Kuulostaa siltä että olet ollut aika huonossa hapessa henkisesti jo parisuhteen alkaessa jos yksi pettäminen on suistanut näin syvälle