Miehen sukulaiset eivät sitten tulleet lapsen ylioppilasjuhliin ):

Olivatko niin kateellisia etteivät tulleet?

Omiin ylppäreihini ei tullut ketään kutsutuista. Vaikka lupasivat. Eivät myöskään ilmoittaneet mitään etteivät pääsisikään, vaan pikkuhiljaa päivän kuluessa tuli selväksi ettei sieltä kukaan ole tulossa. Siinä meni sitten vieraslistan mukaan hankitut kakut ja tarjottavat hukkaan. Tai no, mehän niitä söimme sitten kyllästymiseen asti :D kaikki sukulaiset asuivat vielä paikkakunnalla, yksi naapurikunnassa. Vietin ylioppilasjuhlani sitten äitini ja siskoni kanssa. Minua surettaa se vieläkin, etten edes korttia tai tekstaria saanut. Olen aina ollut kiltti ja tunnollinen lapsi, en mikään hemmoteltu kauhukakara. Noh, tuskinpa ketään kiinnostaa edes yliopistosta valmistumiseni tulevaisuudessa.

pitkin hampain rampata jos se on niin perkeleen vaikeaa ja vastenmielistä.



Fiksumpia nuo miehen sukulaiset jos osasivat jättää suosiolla väliin, ettei tarvitse sitten jälkikäteen tulla palstalle rutisemaan kun täytyy jossain helvetin veljenpojan ylppäreissä käydä kököttämässä.



Voithan heille ensi kerran kutsun käydessä selventää, että matka on tosiaankin niin pitkä, että et viitsi heidän juhliinsa mennä. Ottakoot nokkiinsa. Niinhän sinäkin näköjään otit.

Meillä pojan eno tuli Joensuusta asti perheineen Helsinkiin juhliin (jäivät toki yöksi) eikä edes valittanut.

Moukkamaista vain jättää tulematta.. Kateellisia!

Asuuko nämä muutkin sukulaiset pääkaupunkiseudulla? Tosiahan on, että matka Helsingistä toiselle paikkakunnalle on aina pidempi kuin toisinpäin!

Lähettivätkö edes onnitteluja, korttia tai lahjaa? Eihän ne nyt läsnäoloa korvaa, mutta olisi nuorelle jokin merkki välittämisestä.

Onnittelut sekä uudelle ylioppilaalle että hänen äidillensä!

ja jos teidän suvussa niin onkin, niin ei voi yleistää. Esim. meillä on ihan päin vastoin.

Minua hävettää kun miehen suku pitää juhlakutsujen noudattamista aina ihan kunnia-asiana, kun taas minun puolen suku suhtautuu välinpitämättömästi. Muutama poikaserkkuni on suoraan sanonut, ettei viitsi kotoaan (keski-Suomesta) mihinkään lähteä. Heille saa kuulemma kuitenkin aina poiketa, jos sinne suunnalle sattuu osumaan.

Omiin ylppäreihini ei tullut ketään kutsutuista. Vaikka lupasivat. Eivät myöskään ilmoittaneet mitään etteivät pääsisikään, vaan pikkuhiljaa päivän kuluessa tuli selväksi ettei sieltä kukaan ole tulossa. Siinä meni sitten vieraslistan mukaan hankitut kakut ja tarjottavat hukkaan. Tai no, mehän niitä söimme sitten kyllästymiseen asti :D kaikki sukulaiset asuivat vielä paikkakunnalla, yksi naapurikunnassa. Vietin ylioppilasjuhlani sitten äitini ja siskoni kanssa. Minua surettaa se vieläkin, etten edes korttia tai tekstaria saanut. Olen aina ollut kiltti ja tunnollinen lapsi, en mikään hemmoteltu kauhukakara. Noh, tuskinpa ketään kiinnostaa edes yliopistosta valmistumiseni tulevaisuudessa.

Toivonkin sinulle kaikkea hyvää jatkossa :)

Mikään ei ole juhlimisen arvoista, kaikki samaa arkea ain

Meillä pojan eno tuli Joensuusta asti perheineen Helsinkiin juhliin (jäivät toki yöksi) eikä edes valittanut.

Moukkamaista vain jättää tulematta.. Kateellisia!

Tuli juuri viime vuonna isovanhemmat Kuopiosta asti Helsinkiin (+70 -vuotiaita). Oli ammattiin valmistunut poikamme todella kiitollinen.

että en edes laske heidän isoa perhettään enää tarjoiluihin kun kutsun heidät.

Olen itse perheeni kanssa juossut tämän ystävän kaikissa kissanristiäisissä, mutta eivät ikinä vaivaudu tulemaan meille. Peruvat tulonsa yleensä kun juhlat on jo käynnissä.

Tylsää tuollainen. Ja sitten on myös niin, että meidän lahjat kyllä kelpaa, mutta meitä ei tarvitse koskaan muistaa.

Toivottavasti teillä oli kuitenkin hyvät juhlat ja onnea uudelle ylioppilaalle ja äidille.

Tosiahan on, että matka Helsingistä toiselle paikkakunnalle on aina pidempi kuin toisinpäin!



Lähettivätkö edes onnitteluja, korttia tai lahjaa? Eihän ne nyt läsnäoloa korvaa, mutta olisi nuorelle jokin merkki välittämisestä.



Onnittelut sekä uudelle ylioppilaalle että hänen äidillensä!

Ei oikein siitä kyse, harmittaa vaan kun aika pienet juhlat ja jäi sitten isot perheet tulematta. Tiedän että nielen kiltisti harmini mutta jonnekin oli pakko valittaa. Olisin jotenkin ajtaellut että tietysti tulevat kun mekin on käyty. Tuo on muuten niin totta että Helsingistä on pidempi matka muualle kuin muualta Helsinkiin! Hyvä että muutkin ovat huomanneet.

asuvat sukulaiset eivät voi juuri koskaan tulla Helsinkiin matkan vuoksi. Väkisin piti kummeiksi päästä....



Harmittaa tuo kummius ja muutenkin... me kyllä rampataan siellä, heillä enemmän lapsia siksi enemmän rippi-, ja yo- ja hääjuhlia...

Olkoon heidän onmgelmansa sitten. Onneksi hyviä ystäviä ja sisaruksiakin löytyy. Aion olla noitten pois jääneitten kanssa jatkossa ihan minimaalisesti tekemisissä. En ole suuttunut heihin, mutta en aio pitää yksipuolisestikaan suhteita yllä ja olla heidän (varsinkin yhden) jätesäkkinä hänen jatkuvien ongelmiensa suhteen. Yleensäkin, jos ihmissuhteet tuottavat enemmän pettymystä kuin iloa, niin on aihetta ottaa välimatkaa.

Omiin ylppäreihini ei tullut ketään kutsutuista. Vaikka lupasivat. Eivät myöskään ilmoittaneet mitään etteivät pääsisikään, vaan pikkuhiljaa päivän kuluessa tuli selväksi ettei sieltä kukaan ole tulossa. Siinä meni sitten vieraslistan mukaan hankitut kakut ja tarjottavat hukkaan. Tai no, mehän niitä söimme sitten kyllästymiseen asti :D kaikki sukulaiset asuivat vielä paikkakunnalla, yksi naapurikunnassa. Vietin ylioppilasjuhlani sitten äitini ja siskoni kanssa. Minua surettaa se vieläkin, etten edes korttia tai tekstaria saanut. Olen aina ollut kiltti ja tunnollinen lapsi, en mikään hemmoteltu kauhukakara. Noh, tuskinpa ketään kiinnostaa edes yliopistosta valmistumiseni tulevaisuudessa.

Onpa sattunut noloa porukkaa kohdalle.. Osa ehkä kipeänä tai muu syy, mutta tuskin kaikilla. No kutsu sun yliopistosta valmistujaisiin sit muuta porukkaa kuin sukulaisia... Suku on joskus pahin ;) Tsemiä!

Omiin ylppäreihini ei tullut ketään kutsutuista. Vaikka lupasivat. Eivät myöskään ilmoittaneet mitään etteivät pääsisikään, vaan pikkuhiljaa päivän kuluessa tuli selväksi ettei sieltä kukaan ole tulossa. Siinä meni sitten vieraslistan mukaan hankitut kakut ja tarjottavat hukkaan. Tai no, mehän niitä söimme sitten kyllästymiseen asti :D kaikki sukulaiset asuivat vielä paikkakunnalla, yksi naapurikunnassa. Vietin ylioppilasjuhlani sitten äitini ja siskoni kanssa. Minua surettaa se vieläkin, etten edes korttia tai tekstaria saanut. Olen aina ollut kiltti ja tunnollinen lapsi, en mikään hemmoteltu kauhukakara. Noh, tuskinpa ketään kiinnostaa edes yliopistosta valmistumiseni tulevaisuudessa.

...täällä Suomessakin.



Kun ei kukaan kuittaa, ihmettelisin saivatko koskaan kutsujakaan.



No anyway, menneeeseen ei kannata takertua vaan nokka kohti uusia seikkailuja ;) eiks jeh.

Mun äidin suvussa on tapana osallistua ylppäreihin, isommille synttäreille, häihin ja rippijuhliin AINA. Mitään tekosyytä ei oikein hyvällä katsota. Yleensä kaikki onkin paikalla.



Isän suvussa sen sijaan osallistutaan aika harvoin mihinkään noista.



Samoin miehen suku osallistuu huonosti.



Miehen suvusta meidän häihin tuli 3 ihmistä 30 kutsutusta.