Lue keskustelun säännöt.
Uskovaiset!
02.06.2012 |
Olen viime aikoina yrittänyt tulla uskoon, mutta en vain tule. Ongelmana on mm. se, että Raamattu on täynnä kieltoja ja puhetta siitä, että ihminen on paha ja syntinen ja ansaitsee tulla rangaistuksi. Elämä on liian vaikeaa jo muutenkin ilman jatkuvaa ylhäältäpäin tulevaa arvostelua siitä, kuinka huono ihminen olenkaan. Armosta toki puhutaan, mutta kuitenkin se pitäisi ansaita jotenkin, vaikka periaatteessa pitäisi uskoon tulemisen riittää? Kuitenkin esim. Raamattua pitäisi ruveta lukemaan alituiseen ja jos ei lue, niin tuntea huonoa omaatuntoa siitä, kun ei lue, kirkossa käymisen suhteen sama homma. Mikään ei ikinä riitä, koska vain Jumala on täydellinen, täydellisyyteen pitäisi kuitenkin koko ajan pyrkiä.
Kysymykseni onkin, että oletteko samaa/eri mieltä ja miksi?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en tunne kieltoja rasitteena, vaikka noudatan vanhan liiton lakeja. En täydellisesti mutta kuitenkin. Syntinen olen kyllä ja siitä tietenkin joudun vastaamaan kun sen aika koittaa.
Mielestäni ei ole tarkoitus se, että ihminen olisi automaattisesti paha tai jotain muuta. Eikä HaShem ole täydellinen ja mistä sen tietää? Siitä, että me olemme hänen kuvajaisiaan.
En tiedä saatko ajatuksestani mitään selvää...