Onko psykiatria/ psykologia? Saan viikoittain hillittömiä

se raivo vaan vyöryy yli ja tutussa paikassa, kotona, uskallan antaa kaiken tulvia yli äyräiden. Tänään myös esikoisen nähden, kaduttaa ja itkettää :(

Olen vakavissani. Ne aiheuttavat TODELLA MONELLE NAISELLE em. ongelmia.

Olen vakavissani. Ne aiheuttavat TODELLA MONELLE NAISELLE em. ongelmia.

Mitään ehkäisyä. Olen ollut tällainen lähes aina. Nykyinen mieheni kestää sitä yllättävän hyvin mutta en haluaisi olla tällanen

kun vedin niin sairaat raivarit. Päässä suhisee vieläkin kummasti ja on huimannut.

se raivo vaan vyöryy yli ja tutussa paikassa, kotona, uskallan antaa kaiken tulvia yli äyräiden. Tänään myös esikoisen nähden, kaduttaa ja itkettää :(

toisinaan kilahtaa ihan kunnolla... ja yleensä ne liittyy siihen, että mies ei vedä yhtä köyttä eikä pidä sovituista jutuista kiinni (esim. kasvatuksessa tms.). Tuntuu välillä, että itse pitäisi ratketa ja revetä kaikkeen, ja kun ei piisaa puhtia niin sitten menee hermo.



Tosin, nyt on aika outo juttu tapahtunut. Sain nimittäin rytmihäiriöihin beta-salpaajaa, ja olen syönyt niitä nyt kolmisen viikkoa. Ja kumma juttu: salpaajan kanssa ei jotenkin jaksa suuttua. Siis eiväthän ne mielialaan vaikuta, toki ottaa päähän joku juttu, mutta kroppa ei lähdekään "kiihdytykseen" nollasta sataan enää sekunnissa mukaan. Jotenkin vaan tuntu että ääh, en jaksa... Olo on vähän kuin painais autossa tallan pohjaan mutta ei se kiihdykään mihinkään.



Ajattelin, että pitää muistaa kysyä tätä juttua lekurilta, että kuvittelenko vai voiko oikeasti toimia tuo salpaaja noinkin... Toisaalta ainahan sanotaan "ajattele verenpainettasi" kun joku meinaa alkaa ottaa kierroksia. Beta-salpaajahan ei päästä verenpainetta nousemaan, eli ehkä se sitten vaikuttaa.

Kohtalotovereita on. Välillä tuntuu ettei kukaan muu ole samanlainen. Onko vinkkejä raivon taltuttamiseen? -ap

Hänellä todettiin lopulta aspergerin syndrooma. Googlaa oireet.

Raivareita. En osaa hillitä itseäni. En satuta ketään tai riko mitään mutta huudan ja meinaan totaalisesti seota. Olen miettinyt syitä tähän mutta pienetkin asiat aiheuttaa tämän...yksi asia on ehkä yleisin: en saa omaa mielipidettä kuuluviin ja haluan tehdä asiat aina omalla tavalla. Minulla on 3 ja 1-v lapset enkä halua että näkevät äitinsä tällaisena. Olen yrittänyt hillitä itseä esikoisen jälkeen mutta ongelma ei ole hävinnyt kokonaan. Työelämään palattuani olen herkempi suuttumaan kotona...tarvin varmaan apua! Asiallisia vastauksia kiitos!

Kilpirauhasen vajaatoiminta aiheuttaa "raivareita"tiedän omasta kokemuksesta.Pyydä lääkäriltä että ottavat kokeet.

En menetä malttia muiden kuin mieheni läsnäollessa. Syy ei välttämättä ole miehessä mutta vain tämän nähden raivoan. Sinkkuna ollessa en saanut kanavoitua raivoa kellekään vaan kihisin yksin...

Saat ajan neuvolaterapeutille. Pääset juttelemaan ja avautumaan asiantuntijalle, myöhemmin kun tilanne rauhottuu niin apua saat myös perheneuvolasta.

Nyt sulla on vielä hyvä paikka kun hermot on tiukassa ja pystyt juttelemaan kun ei ole ketään fyysisesti sattunut. Tilanne vaikeutuu jos et tee mitään, vaadi apua.



Joku syy siihen on että raivostut!

Ehkä teidän arkeen tarvitaan jotain vinkkejä ja neuvola auttaa. Mieti etukäteen tilanteita joissa menetät hermosi ja miten niissä voisit toimia toisin.



Saattaa olla hyvä ajatus että syöt mielialalääkkeitä, ne tasoittaa mieltä ja raivojen huiput jää kokematta? Itsehillintää pitää tietenkin opetella ja tapoja joilla saat elämästä kiinni. Pillerit ei poista tilanteita mutta sinä huomaat pysähtyä huokaisemaan kuin alat käyttäytymään negatiivisesti.



Jos näkisit jonkun ulkopuolisen käyttäytyvän kuten itse toimit niin miltä sinusta tuntuisi? Kävisikö mieli että lastensuojelun tarttisi käydä juttelemassa?



Äidillä ja isällä saa ja pitää olla tunteita, niitä saa näyttää mutta myös sitä miten suuttuminen pysyy hallinnassa, miten se menee ohi ja elämä jatkuu.



Sinulla voi olla stressiä miten teet työsi, huono-omatunto perhe-elämästä, kiirettä ja nukut liian vähän. Paha sanoa, meitä kun on niin moneksi mutta kannattaa soittaa neuvolaan, ne auttaa sua uuteen suuntaan.



Ei lastensuojelu tule ottamaan lapsiasi kun haet itse apua ongelmiinne. Ne tulee kyllä jos tilanne pahenee eikä sinua kiinnosta perheesi tila.

Lastensuojelussakin tarkoitus on saattaa perheet yhteen. Kurjissakin tilanteissa joissa vanhemmat ei kykene hoitamaan perhettään ja itseään, lapset otetaan pois ajaksi kunnes vanhemmat jaksaa hoitaa elämänsä.

Kiitos vastauksista! -ap

miusta se on hoidettava asia. Terapiassa opetellaan sietämään erilaisuutta tai sitä, että kaikki ei mene niinkuin haluaisit. Miten uskot pystyväsi kasvattamaan lapsesi jo et siedä kuin oman tapasi tehdä asioita?



Miten pärjäät töissä?

Aika yleinen ja voi nousta pintaan vanhempanakin.

mutta eihän kukaan viitsi juuri ääneen puhua, että raivoaa välillä kuin heikkopäinen.



Joillakin ihmisillä on voimakas temperamentti, eikä sille temperamentille voi mitään. Toki voi koettaa etsiä muita kanavia purkaa kiukkua tai turhautumista kuin toisille huutaminen.



Kaikkia ihmisiä ei voi tunkea samaan muottiin, vaikka jotkut sitä kuinka haluaisivat. Sinä, minä ja moni muu ollaan näitä kiihtymiseen taipuvaisia, ja sen kanssa on jotenkin elettävä.



T: Se beta-salpaajaa syövä vastaaja

Ja lapsella kaikki hyvin. Lastensuojelun ottaminen puheeksi tällaisen aloituksen takia on hiukka yliampuva. Välitän perheestäni ja haluan juuri siksi mielipiteitä asiasta. Hyvä kun niitä tuli! Meidän perheessä näytetään myös rakkaus toisille. Olen temperamenttinen luonne eli kaikki tunteet tulee suuresti esiin. Lapseen en ikinä kohdista raivoa!

Aika yleinen ja voi nousta pintaan vanhempanakin.

Ei kannattaisi heitellä noita persoonallisuushäiriö- eikä muitakaan psykiatrisia diagnooseja noin vaan ilmaan nettikirjoittelun perusteella kotipsykologikoulutuksella. Niitten diagnosoiminen ei ole oikeassa elämässä ollenkaan sellaista, että luetaan jotain listaa netistä ja päätellään ties mitä.

Ap:lle, mene ihmeessä lääkäriin puhumaan ongelmasta, saat paljon järkevämpää tietoa kuin keskustelupalstalla kyselemällä.

Aika yleinen ja voi nousta pintaan vanhempanakin.

Ei kannattaisi heitellä noita persoonallisuushäiriö- eikä muitakaan psykiatrisia diagnooseja noin vaan ilmaan nettikirjoittelun perusteella kotipsykologikoulutuksella. Niitten diagnosoiminen ei ole oikeassa elämässä ollenkaan sellaista, että luetaan jotain listaa netistä ja päätellään ties mitä.

Ap:lle, mene ihmeessä lääkäriin puhumaan ongelmasta, saat paljon järkevämpää tietoa kuin keskustelupalstalla kyselemällä.

Laitoin kysymysmerkin perään. Muitakin vaihtoehtoja ketjussa esiteltiin. Itselläni on epävakaa persoonallisuushäiriö, joka on ollut helpottava diagnoosi.

on kehitetty juurikin lieventämään noita 'piikkejä'

Tosin, nyt on aika outo juttu tapahtunut. Sain nimittäin rytmihäiriöihin beta-salpaajaa, ja olen syönyt niitä nyt kolmisen viikkoa. Ja kumma juttu: salpaajan kanssa ei jotenkin jaksa suuttua. Siis eiväthän ne mielialaan vaikuta, toki ottaa päähän joku juttu, mutta kroppa ei lähdekään "kiihdytykseen" nollasta sataan enää sekunnissa mukaan. Jotenkin vaan tuntu että ääh, en jaksa... Olo on vähän kuin painais autossa tallan pohjaan mutta ei se kiihdykään mihinkään.

Minä en tosin raivostu herkästi, mutta saan paniikkikohtauksia. Kun rupesin syömään beetasalpaajaa migreeniin, niin paniikkikohtaukset lievenivät huomattavasti. Sydän ei vain lähde hakkaamaan kuten ennen.