Masentaa ja itkettää. Olen menettänyt kaiken. Voisitteko yrittää psyykata mua eteenpäin. Kiitos
Mennyt vuosi on ollut kammottava ja hampaat irvessä olen sitä läpi kahlannut. Vieläkään ei näy tunnelin päässä valoa.
Viime kesänä jätin alkoholisoituneen miehen ja keskiluokkaisen elämän. Ihanasta omakotitalosta oli luovuttava. Tuli huoltajuus-ja ositusriitoja. Talosta sain murto-osan en jaksannut taistella.
Syksyllä terveys petti. Ensin tuli ylläri-pylläri leikkaus, josta selvisin nipin napin. Ennen joulua sain tietää sairastavani syöpää. Taas tuli leikkaus. Kevään aikana kävin läpi rankat sytostaattihoidot. Vielä olisi sädehoidot edessä.
Juuri nyt tunnen vaan menettäneeni kaiken. Omaisuus meni, terveys katosi, kauneuskin on hukassa.
Toki, minulla on ihanat lapset. Juuri heidän takia pitäisi jaksaa. Pitäisi jaksaa ryhditäytyä tältä itkemiseltä. Pitäisi ja pitäisi...
Vinkatkaas, miten saisin itseni kuosiin ja löytäisin balanssin. Kiitos
Kommentit (43)
Alueeni yhdistykseltä kyselin. Löytyisi kyllä joitain saman läpikäyneitä, olivat vaan minua 10-20v vanhempia. Kaipaisin tukea suunnilleen samanikäiseltä, samoissa elämäntilanteissa olevilta.
http://www.cancer.fi/keskustelut/keskustelufoorumi/
Ja ainahan eri-ikäinen syövän sairastunut on parempi kuin ei mitään.
Niitäkin hetkiä tulee ja menee. Älä taistele vastaan, anna tunteiden tulla ja mennä. Onnikin tulee ja menee. Kieltämällä tunteet ja vaatimalla ainaista onnea ripustaudut ankeuteen.
Nyt on nyt, kaikkea ei tarvitse saada heti. Lapsille on tärkeämpää läsnäolo kuin materia.