Lue keskustelun säännöt.
terapeuttiriippuvuus
01.06.2012 |
Olen koukuttunut terapeutilla käymiseen. Siihen on varmasti syynsä, en vaan tiedosta syitä.
Ne syyt kun ovat syvällä tiedostamattomassa.
Terapeutti ei muuta tilannetta; ei lähetä mua muualle, ei lopeta terapiaa.
Pelkään etten pysty vieläkään lopettamaan sitä.
Mitä teen?
Kommentit (25)
Olen kohta käynyt kaksi vuotta. Alkuvuodesta minulle tuli vahvasti tunne, että minun pitää siirtyä elämässä eteenpäin. Mutta se terpia koukuttaa... Siinä vaiheessa, kun sisimpään tulee tunne, että tällainen koukuttaminen ei ole hyvästä, niin siinä vaiheessa on aika irtautua. Anna itsellesi päiväärä, jolloin lopetat terapian. Älä revi itseäsi irti, vaan anna alitajunnallesi käsky, että pikkuhiljaa alat irtautumaan. Ala harventamaan käyntejä ja huomaat, että pärjäät yksinkin.
Voivoi, justiinsa. Ehkä kannattaisi kuitenkin PUHUA sille terapeutille. Ei mitään repäisyjä tai päivämääriä vaan asia esille ja miettimään miten jatkossa. Terapia on yhteinen sopimus, ei mikään rangaistussiirtola.
Se, mitä olen terapiassa oppinut on se, että meidän tulee kuunnella omaa sisäistä ääntä, omaa sydäntä. Ja sodin itseäni vastaan, jos en kuuntele sisäistä ääntäni siitä, että nyt on lopettamisen aika. Jos en kuuntele itseäni, kerään vain sisääni syyllisyyttä.
No juu, toki sisäistä ääntä tulee kuunnella. Mutta jos kerran tiedät kaiken itse, etkä tarvitse sisäiseen ääneesi apua niin miksi sitten alun perin aloitit terapian? Oletko kuullut sellaisesta asiasta kuin vastarinta? Se voi joskus estää oikeasti tarpeellisen terapian etenemisen, kun potilas haluaakin lopettaa terapian kun "alkaa tuntua sille". Ota huomioom, että vajaan kahden vuoden terapiasi on erittäin lyhyt. Oletkohan ihan paras henkilö neuvomaan muita? AP: millaisessa terapiassa olet? Voisitko puhua terapeutin kanssa tuntemuksistasi, sehän koko terapian ajatus on. Jospa hänkin on samaa mieltä kanssasi, että olet valmis pärjäämään omillasi. tai sitten lähestyt pitkässä hoitosuhteessasi jotain sellaista sinulle ominaista asiaa, joka kannattaisi käsitellä loppuun?
Meistä jokainen neuvoo oman kokemuksensa pohjalta. Myös sinä. Ja myös tämän minä olen oppinut: sinun mielipiteesi ei ole yhtään sen parempi kuin minunkaan. Minä aloitin terpian tietyistä syistä, mutta taustalta löytyi ajatus, että aina tein, mitä toiset ihmiset minulle sanoivat. Uskoin, että joku muu tietää paremmin kuin joku minä. Nyt olen oppinut toisin, kun sinullekin täällä intän vastaan.
Ehkä terapeutti voisi tietää vähän paremmin, oletko valmis lopettamaan terapian. Hyvähän se on että olet saanut terapiassa voimaa ja vahvuutta. Kannattaa ehkä kuitenkin kysyä siltä ammattilaiselta. Omien tunteiden kyseenlaistaminen tekee moneista hyvää ja on edellytys henkiselle kehitykselle. Ei se automaattisesti tarkoita, että lyttää itseään. Vähän värejä tuohon mustavalkoisuuteen.
Viime kädessä tässä onkin kysymys siitä, miten paljon luotan terapeuttiini. Nyt tällä hetkellä tajuankin, että minun pitää miettiä, kumpaan luotan enemmän: itseeni vai terapeuttiini?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinäpä se, mikset luota terapeuttiin. Keskustelemiseen aihetta...
Olen kohta käynyt kaksi vuotta. Alkuvuodesta minulle tuli vahvasti tunne, että minun pitää siirtyä elämässä eteenpäin. Mutta se terpia koukuttaa... Siinä vaiheessa, kun sisimpään tulee tunne, että tällainen koukuttaminen ei ole hyvästä, niin siinä vaiheessa on aika irtautua. Anna itsellesi päiväärä, jolloin lopetat terapian. Älä revi itseäsi irti, vaan anna alitajunnallesi käsky, että pikkuhiljaa alat irtautumaan. Ala harventamaan käyntejä ja huomaat, että pärjäät yksinkin.
Voivoi, justiinsa. Ehkä kannattaisi kuitenkin PUHUA sille terapeutille. Ei mitään repäisyjä tai päivämääriä vaan asia esille ja miettimään miten jatkossa. Terapia on yhteinen sopimus, ei mikään rangaistussiirtola.
Se, mitä olen terapiassa oppinut on se, että meidän tulee kuunnella omaa sisäistä ääntä, omaa sydäntä. Ja sodin itseäni vastaan, jos en kuuntele sisäistä ääntäni siitä, että nyt on lopettamisen aika. Jos en kuuntele itseäni, kerään vain sisääni syyllisyyttä.
No juu, toki sisäistä ääntä tulee kuunnella. Mutta jos kerran tiedät kaiken itse, etkä tarvitse sisäiseen ääneesi apua niin miksi sitten alun perin aloitit terapian? Oletko kuullut sellaisesta asiasta kuin vastarinta? Se voi joskus estää oikeasti tarpeellisen terapian etenemisen, kun potilas haluaakin lopettaa terapian kun "alkaa tuntua sille". Ota huomioom, että vajaan kahden vuoden terapiasi on erittäin lyhyt. Oletkohan ihan paras henkilö neuvomaan muita? AP: millaisessa terapiassa olet? Voisitko puhua terapeutin kanssa tuntemuksistasi, sehän koko terapian ajatus on. Jospa hänkin on samaa mieltä kanssasi, että olet valmis pärjäämään omillasi. tai sitten lähestyt pitkässä hoitosuhteessasi jotain sellaista sinulle ominaista asiaa, joka kannattaisi käsitellä loppuun?
Meistä jokainen neuvoo oman kokemuksensa pohjalta. Myös sinä. Ja myös tämän minä olen oppinut: sinun mielipiteesi ei ole yhtään sen parempi kuin minunkaan. Minä aloitin terpian tietyistä syistä, mutta taustalta löytyi ajatus, että aina tein, mitä toiset ihmiset minulle sanoivat. Uskoin, että joku muu tietää paremmin kuin joku minä. Nyt olen oppinut toisin, kun sinullekin täällä intän vastaan.
Ehkä terapeutti voisi tietää vähän paremmin, oletko valmis lopettamaan terapian. Hyvähän se on että olet saanut terapiassa voimaa ja vahvuutta. Kannattaa ehkä kuitenkin kysyä siltä ammattilaiselta. Omien tunteiden kyseenlaistaminen tekee moneista hyvää ja on edellytys henkiselle kehitykselle. Ei se automaattisesti tarkoita, että lyttää itseään. Vähän värejä tuohon mustavalkoisuuteen.
Viime kädessä tässä onkin kysymys siitä, miten paljon luotan terapeuttiini. Nyt tällä hetkellä tajuankin, että minun pitää miettiä, kumpaan luotan enemmän: itseeni vai terapeuttiini?
Olen kohta käynyt kaksi vuotta. Alkuvuodesta minulle tuli vahvasti tunne, että minun pitää siirtyä elämässä eteenpäin. Mutta se terpia koukuttaa... Siinä vaiheessa, kun sisimpään tulee tunne, että tällainen koukuttaminen ei ole hyvästä, niin siinä vaiheessa on aika irtautua. Anna itsellesi päiväärä, jolloin lopetat terapian. Älä revi itseäsi irti, vaan anna alitajunnallesi käsky, että pikkuhiljaa alat irtautumaan. Ala harventamaan käyntejä ja huomaat, että pärjäät yksinkin.
Voivoi, justiinsa. Ehkä kannattaisi kuitenkin PUHUA sille terapeutille. Ei mitään repäisyjä tai päivämääriä vaan asia esille ja miettimään miten jatkossa. Terapia on yhteinen sopimus, ei mikään rangaistussiirtola.
Se, mitä olen terapiassa oppinut on se, että meidän tulee kuunnella omaa sisäistä ääntä, omaa sydäntä. Ja sodin itseäni vastaan, jos en kuuntele sisäistä ääntäni siitä, että nyt on lopettamisen aika. Jos en kuuntele itseäni, kerään vain sisääni syyllisyyttä.
No juu, toki sisäistä ääntä tulee kuunnella. Mutta jos kerran tiedät kaiken itse, etkä tarvitse sisäiseen ääneesi apua niin miksi sitten alun perin aloitit terapian? Oletko kuullut sellaisesta asiasta kuin vastarinta? Se voi joskus estää oikeasti tarpeellisen terapian etenemisen, kun potilas haluaakin lopettaa terapian kun "alkaa tuntua sille". Ota huomioom, että vajaan kahden vuoden terapiasi on erittäin lyhyt. Oletkohan ihan paras henkilö neuvomaan muita? AP: millaisessa terapiassa olet? Voisitko puhua terapeutin kanssa tuntemuksistasi, sehän koko terapian ajatus on. Jospa hänkin on samaa mieltä kanssasi, että olet valmis pärjäämään omillasi. tai sitten lähestyt pitkässä hoitosuhteessasi jotain sellaista sinulle ominaista asiaa, joka kannattaisi käsitellä loppuun?
Meistä jokainen neuvoo oman kokemuksensa pohjalta. Myös sinä. Ja myös tämän minä olen oppinut: sinun mielipiteesi ei ole yhtään sen parempi kuin minunkaan. Minä aloitin terpian tietyistä syistä, mutta taustalta löytyi ajatus, että aina tein, mitä toiset ihmiset minulle sanoivat. Uskoin, että joku muu tietää paremmin kuin joku minä. Nyt olen oppinut toisin, kun sinullekin täällä intän vastaan.
Ehkä terapeutti voisi tietää vähän paremmin, oletko valmis lopettamaan terapian. Hyvähän se on että olet saanut terapiassa voimaa ja vahvuutta. Kannattaa ehkä kuitenkin kysyä siltä ammattilaiselta. Omien tunteiden kyseenlaistaminen tekee moneista hyvää ja on edellytys henkiselle kehitykselle. Ei se automaattisesti tarkoita, että lyttää itseään. Vähän värejä tuohon mustavalkoisuuteen.
Viime kädessä tässä onkin kysymys siitä, miten paljon luotan terapeuttiini. Nyt tällä hetkellä tajuankin, että minun pitää miettiä, kumpaan luotan enemmän: itseeni vai terapeuttiini?
tuollainen vastakkainasettelu. Hyvässä terapiasuhteessa terapeutti ei päätä asiakkaansa puolesta eikä asiakas sysää vastuuta päätöksistään terapeutille. Terapeutti on vain tukena ja apuna. Kuuntele itseäsi mutta puhu asiasta myös suoraan terapeutille.
Juuri näin. Miksi toinen poissulkee toisen? Siis että joko luotat itseesi tai terapeuttiin?
Ehkä terapeutti voisi tietää vähän paremmin, oletko valmis lopettamaan terapian. Hyvähän se on että olet saanut terapiassa voimaa ja vahvuutta. Kannattaa ehkä kuitenkin kysyä siltä ammattilaiselta. Omien tunteiden kyseenlaistaminen tekee moneista hyvää ja on edellytys henkiselle kehitykselle. Ei se automaattisesti tarkoita, että lyttää itseään. Vähän värejä tuohon mustavalkoisuuteen.