terapeuttiriippuvuus

Kauanko olet käynyt? Miksi terapia pitäisi mielestäsi lopettaa nyt? Tod näk lähestyt tärkeitä asioita. Jatkaisin sinuna terapiaa ja ottaisin asian puheeksi terapeutin kanssa. Mitä haittaa, jos olet terapeutista nyt riippuvainen?

Itsellenikin terapeutti muodostui tärkeimmäksi ihmiseksi, ohitti mieheni sekä äitini. En olisi voinut elää ilman häntä ja hän aina sanoikin että jos joskus terapia lopetetaan hänet löytää aina, hän ei katoa.



Mutta, tulikin viiden vuoden jälkeen se päivä, että halusinkin lopettaa. Siihen se koukkukin loppui :-)

Itsellenikin terapeutti muodostui tärkeimmäksi ihmiseksi, ohitti mieheni sekä äitini. En olisi voinut elää ilman häntä ja hän aina sanoikin että jos joskus terapia lopetetaan hänet löytää aina, hän ei katoa. Mutta, tulikin viiden vuoden jälkeen se päivä, että halusinkin lopettaa. Siihen se koukkukin loppui :-)

kyllä hän siinä mielessä katosi.

Olen kohta käynyt kaksi vuotta. Alkuvuodesta minulle tuli vahvasti tunne, että minun pitää siirtyä elämässä eteenpäin. Mutta se terpia koukuttaa...



Siinä vaiheessa, kun sisimpään tulee tunne, että tällainen koukuttaminen ei ole hyvästä, niin siinä vaiheessa on aika irtautua. Anna itsellesi päiväärä, jolloin lopetat terapian. Älä revi itseäsi irti, vaan anna alitajunnallesi käsky, että pikkuhiljaa alat irtautumaan. Ala harventamaan käyntejä ja huomaat, että pärjäät yksinkin.

Olen käynyt jo seitsemän vuotta!! Ja loppua ei näy.

Onko tämä enää normaalia?

Olen käynyt jo seitsemän vuotta!! Ja loppua ei näy. Onko tämä enää normaalia?

Onko sillä niin väliä?

Olen käynyt jo seitsemän vuotta!! Ja loppua ei näy. Onko tämä enää normaalia?

Onko sillä niin väliä?

On. Se terapia kun ei auta mua juurikaan, mutta en osaa lähteä muualle.

Tuskinpa täältä löydät totuutta. Ainakaan mitään periaatepäätöksiä en suosittele tekemään, vaan todella keskustelemaan terapeutille asiasta. Se selvästi nousee esiin jostain syystä.



t. Kahdeksatta vuotta analyysissä eikä loppua näy (ja näillä mennään)



PS: Kuka/ mikä on edes normaalia?

puhua täs tä terapeuttisi kanssa, että sinulla on tunne, että nyt pitäisi päästä omilleen.

Olen kohta käynyt kaksi vuotta. Alkuvuodesta minulle tuli vahvasti tunne, että minun pitää siirtyä elämässä eteenpäin. Mutta se terpia koukuttaa... Siinä vaiheessa, kun sisimpään tulee tunne, että tällainen koukuttaminen ei ole hyvästä, niin siinä vaiheessa on aika irtautua. Anna itsellesi päiväärä, jolloin lopetat terapian. Älä revi itseäsi irti, vaan anna alitajunnallesi käsky, että pikkuhiljaa alat irtautumaan. Ala harventamaan käyntejä ja huomaat, että pärjäät yksinkin.

Voivoi, justiinsa. Ehkä kannattaisi kuitenkin PUHUA sille terapeutille. Ei mitään repäisyjä tai päivämääriä vaan asia esille ja miettimään miten jatkossa. Terapia on yhteinen sopimus, ei mikään rangaistussiirtola.

terapiassa yli 10 vuotta. Se oli hyvä osaelämääni ja paikka itsekkäästi jutella minusta.



Ei pitkästä terapiasuhteesta haittaakaan ollut?

Tietenkin jos asia negatiivisesti häiritsee niin sen voisi ottaa puheeksi ihan siellä terpiassa, mutta miksi ei siellä voisi jatkaa käyntejä?

Olisko senkin rahan voinut jotenkin paremmin sijoittaa?

Tuskinpa täältä löydät totuutta. Ainakaan mitään periaatepäätöksiä en suosittele tekemään, vaan todella keskustelemaan terapeutille asiasta. Se selvästi nousee esiin jostain syystä.

t. Kahdeksatta vuotta analyysissä eikä loppua näy (ja näillä mennään)

PS: Kuka/ mikä on edes normaalia?

juuri näistä asioista kannattaisi siellä terapiassa puhua. Mikä koukuttaa,mikä pelottaa,miksi.

Olisko senkin rahan voinut jotenkin paremmin sijoittaa?

joidenkin kohdalla pitkä terapia pelastaa ihmisen elämän. Toisten kohdalla ei. Kuka sinä olet arvioimaan toisten valintoja ja sijoituksia?

Olisko senkin rahan voinut jotenkin paremmin sijoittaa?

joidenkin kohdalla pitkä terapia pelastaa ihmisen elämän. Toisten kohdalla ei. Kuka sinä olet arvioimaan toisten valintoja ja sijoituksia?

sijoitus?

Ilmeisesti sinun kohdallasi ei, koska olet heti karvat pystyssä kun terapian hinnasta tulee puhe?

Vai oletko kenties terapeutti, joka maksaa oman elämänsä toisten hädällä?

Olen kohta käynyt kaksi vuotta. Alkuvuodesta minulle tuli vahvasti tunne, että minun pitää siirtyä elämässä eteenpäin. Mutta se terpia koukuttaa... Siinä vaiheessa, kun sisimpään tulee tunne, että tällainen koukuttaminen ei ole hyvästä, niin siinä vaiheessa on aika irtautua. Anna itsellesi päiväärä, jolloin lopetat terapian. Älä revi itseäsi irti, vaan anna alitajunnallesi käsky, että pikkuhiljaa alat irtautumaan. Ala harventamaan käyntejä ja huomaat, että pärjäät yksinkin.

Voivoi, justiinsa. Ehkä kannattaisi kuitenkin PUHUA sille terapeutille. Ei mitään repäisyjä tai päivämääriä vaan asia esille ja miettimään miten jatkossa. Terapia on yhteinen sopimus, ei mikään rangaistussiirtola.

Se, mitä olen terapiassa oppinut on se, että meidän tulee kuunnella omaa sisäistä ääntä, omaa sydäntä. Ja sodin itseäni vastaan, jos en kuuntele sisäistä ääntäni siitä, että nyt on lopettamisen aika.

Jos en kuuntele itseäni, kerään vain sisääni syyllisyyttä.

Olen kohta käynyt kaksi vuotta. Alkuvuodesta minulle tuli vahvasti tunne, että minun pitää siirtyä elämässä eteenpäin. Mutta se terpia koukuttaa... Siinä vaiheessa, kun sisimpään tulee tunne, että tällainen koukuttaminen ei ole hyvästä, niin siinä vaiheessa on aika irtautua. Anna itsellesi päiväärä, jolloin lopetat terapian. Älä revi itseäsi irti, vaan anna alitajunnallesi käsky, että pikkuhiljaa alat irtautumaan. Ala harventamaan käyntejä ja huomaat, että pärjäät yksinkin.

Voivoi, justiinsa. Ehkä kannattaisi kuitenkin PUHUA sille terapeutille. Ei mitään repäisyjä tai päivämääriä vaan asia esille ja miettimään miten jatkossa. Terapia on yhteinen sopimus, ei mikään rangaistussiirtola.

Se, mitä olen terapiassa oppinut on se, että meidän tulee kuunnella omaa sisäistä ääntä, omaa sydäntä. Ja sodin itseäni vastaan, jos en kuuntele sisäistä ääntäni siitä, että nyt on lopettamisen aika. Jos en kuuntele itseäni, kerään vain sisääni syyllisyyttä.

No juu, toki sisäistä ääntä tulee kuunnella. Mutta jos kerran tiedät kaiken itse, etkä tarvitse sisäiseen ääneesi apua niin miksi sitten alun perin aloitit terapian? Oletko kuullut sellaisesta asiasta kuin vastarinta? Se voi joskus estää oikeasti tarpeellisen terapian etenemisen, kun potilas haluaakin lopettaa terapian kun "alkaa tuntua sille". Ota huomioom, että vajaan kahden vuoden terapiasi on erittäin lyhyt. Oletkohan ihan paras henkilö neuvomaan muita?

AP: millaisessa terapiassa olet? Voisitko puhua terapeutin kanssa tuntemuksistasi, sehän koko terapian ajatus on. Jospa hänkin on samaa mieltä kanssasi, että olet valmis pärjäämään omillasi. tai sitten lähestyt pitkässä hoitosuhteessasi jotain sellaista sinulle ominaista asiaa, joka kannattaisi käsitellä loppuun?

Olisko senkin rahan voinut jotenkin paremmin sijoittaa?

joidenkin kohdalla pitkä terapia pelastaa ihmisen elämän. Toisten kohdalla ei. Kuka sinä olet arvioimaan toisten valintoja ja sijoituksia?

sijoitus?

Ilmeisesti sinun kohdallasi ei, koska olet heti karvat pystyssä kun terapian hinnasta tulee puhe?

Vai oletko kenties terapeutti, joka maksaa oman elämänsä toisten hädällä?

mutta miksi se olisi hädällä rahastamista? mikä olisi parempi sijoituskohde? Terveydenhoitoa se on siinä missä esimerkiksi fysioterapiakin.

Olen kohta käynyt kaksi vuotta. Alkuvuodesta minulle tuli vahvasti tunne, että minun pitää siirtyä elämässä eteenpäin. Mutta se terpia koukuttaa... Siinä vaiheessa, kun sisimpään tulee tunne, että tällainen koukuttaminen ei ole hyvästä, niin siinä vaiheessa on aika irtautua. Anna itsellesi päiväärä, jolloin lopetat terapian. Älä revi itseäsi irti, vaan anna alitajunnallesi käsky, että pikkuhiljaa alat irtautumaan. Ala harventamaan käyntejä ja huomaat, että pärjäät yksinkin.

Voivoi, justiinsa. Ehkä kannattaisi kuitenkin PUHUA sille terapeutille. Ei mitään repäisyjä tai päivämääriä vaan asia esille ja miettimään miten jatkossa. Terapia on yhteinen sopimus, ei mikään rangaistussiirtola.

Se, mitä olen terapiassa oppinut on se, että meidän tulee kuunnella omaa sisäistä ääntä, omaa sydäntä. Ja sodin itseäni vastaan, jos en kuuntele sisäistä ääntäni siitä, että nyt on lopettamisen aika. Jos en kuuntele itseäni, kerään vain sisääni syyllisyyttä.

No juu, toki sisäistä ääntä tulee kuunnella. Mutta jos kerran tiedät kaiken itse, etkä tarvitse sisäiseen ääneesi apua niin miksi sitten alun perin aloitit terapian? Oletko kuullut sellaisesta asiasta kuin vastarinta? Se voi joskus estää oikeasti tarpeellisen terapian etenemisen, kun potilas haluaakin lopettaa terapian kun "alkaa tuntua sille". Ota huomioom, että vajaan kahden vuoden terapiasi on erittäin lyhyt. Oletkohan ihan paras henkilö neuvomaan muita?

AP: millaisessa terapiassa olet? Voisitko puhua terapeutin kanssa tuntemuksistasi, sehän koko terapian ajatus on. Jospa hänkin on samaa mieltä kanssasi, että olet valmis pärjäämään omillasi. tai sitten lähestyt pitkässä hoitosuhteessasi jotain sellaista sinulle ominaista asiaa, joka kannattaisi käsitellä loppuun?

Meistä jokainen neuvoo oman kokemuksensa pohjalta. Myös sinä. Ja myös tämän minä olen oppinut: sinun mielipiteesi ei ole yhtään sen parempi kuin minunkaan.

Minä aloitin terpian tietyistä syistä, mutta taustalta löytyi ajatus, että aina tein, mitä toiset ihmiset minulle sanoivat. Uskoin, että joku muu tietää paremmin kuin joku minä.

Nyt olen oppinut toisin, kun sinullekin täällä intän vastaan.

Olisko senkin rahan voinut jotenkin paremmin sijoittaa?

joidenkin kohdalla pitkä terapia pelastaa ihmisen elämän. Toisten kohdalla ei. Kuka sinä olet arvioimaan toisten valintoja ja sijoituksia?

sijoitus? Ilmeisesti sinun kohdallasi ei, koska olet heti karvat pystyssä kun terapian hinnasta tulee puhe? Vai oletko kenties terapeutti, joka maksaa oman elämänsä toisten hädällä?

koska hän osaa pitää puolensa ja tietää, että vaikka hän tekisi muista poikkeavia valintoja, hän osaa seisoa niiden takana.

-ohis