Onko jo ollut? Erityiskoulun rehtori: Suomessa jo liikaa

Kyseinen rehtori?

Entisajan peräkamaripojat pitivät tilaa ja taloa pystyssä siinä vaiheesa, kun vanhemmat eivät siihen kyenneet.



Siinä merkityksessä heitä ei voi sanoa syrjäytyneiksi, sillä työtä, toimeentuloa ja usein ammattitaitoakin löytyi. Vaimoa ei, mutta se johtui siitä, ettei sellaisen hommaamiseen ollut aikaa. Tyttäret olivat niiltä kyliltä usein lähteneet paremmille markkinoille.



Nykyään syrjäytyneistä suurella osalla ei ole edes äitiä turvana, saati sitten isää.



Pitäisi myös erottaa käsitteet syrjäytynyt (omasta syystään tai tahdostaan) ja syrjäytetyt (joilla ei ole ollut mahdollisuuksia päästä kunnolla yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi, esim. irtisanomisen, työ- ja opiskelumahdollisuuksien puuttumisen tai muun itsestä riippumattoman syyn vuoksi).

Entisajan peräkamaripojat pitivät tilaa ja taloa pystyssä siinä vaiheesa, kun vanhemmat eivät siihen kyenneet.

Siinä merkityksessä heitä ei voi sanoa syrjäytyneiksi, sillä työtä, toimeentuloa ja usein ammattitaitoakin löytyi. Vaimoa ei, mutta se johtui siitä, ettei sellaisen hommaamiseen ollut aikaa. Tyttäret olivat niiltä kyliltä usein lähteneet paremmille markkinoille.

Nykyään syrjäytyneistä suurella osalla ei ole edes äitiä turvana, saati sitten isää.

Pitäisi myös erottaa käsitteet syrjäytynyt (omasta syystään tai tahdostaan) ja syrjäytetyt (joilla ei ole ollut mahdollisuuksia päästä kunnolla yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi, esim. irtisanomisen, työ- ja opiskelumahdollisuuksien puuttumisen tai muun itsestä riippumattoman syyn vuoksi).

että syrjäytynyt nuorukainen jää vanhempiensa vaivoiksi ja ryyppää huoneessa, ei ammattia, ei koulutusta ja äiti ja/tai isä joutuu maksamaan elämisen, usein vielä pakotettuna.

Ensimmäinen on setäni, joka jäi asumaan aikuistuttuaan äitinsä kanssa omakotitaloon. Kävi ikänsä töissä, seurustelikin välillä (ei johtanut sitten mihinkään) ja oli kaikin puolin "kunnon kansalainen".



Toinen on nykyinen naapurini, jossa iäkkään isän kanssa asuu melko iäkäs vanhapoika omakotitalossa - samoin hyvässä ammatissa, mukava ja huumorintajuinen mies.



Kolmas yksi tuttuni, 40-kymppinen maatalon poika, joka asuu kotonaan ja aina välillä tapailee milloin ketäkin - myöskin töissäkäyvä ihminen.



Ei peräkammarius todellakaan ole synonyymi syrjäytyneelle. Syrjäytyneen kriteereihin kuuluu yhteiskunnasta jollain tavalla ulosjääminen, ulkopuolisuus. Yllämainitut todellisen elämän esimerkit eivät ole syrjäytyneitä millään kriteerillä.

Ensimmäinen on setäni, joka jäi asumaan aikuistuttuaan äitinsä kanssa omakotitaloon. Kävi ikänsä töissä, seurustelikin välillä (ei johtanut sitten mihinkään) ja oli kaikin puolin "kunnon kansalainen".

Toinen on nykyinen naapurini, jossa iäkkään isän kanssa asuu melko iäkäs vanhapoika omakotitalossa - samoin hyvässä ammatissa, mukava ja huumorintajuinen mies.

Kolmas yksi tuttuni, 40-kymppinen maatalon poika, joka asuu kotonaan ja aina välillä tapailee milloin ketäkin - myöskin töissäkäyvä ihminen.

Ei peräkammarius todellakaan ole synonyymi syrjäytyneelle. Syrjäytyneen kriteereihin kuuluu yhteiskunnasta jollain tavalla ulosjääminen, ulkopuolisuus. Yllämainitut todellisen elämän esimerkit eivät ole syrjäytyneitä millään kriteerillä.

syrjäytyneitä. Suurin osa kylläkin.

Lisäksi pidän todella friikkinä ja mammanpoikana, jos joku 30-40 asuu äidin kanssa. Huh huh....säälittävää jo.

Entisajan peräkamaripojat pitivät tilaa ja taloa pystyssä siinä vaiheesa, kun vanhemmat eivät siihen kyenneet.

Siinä merkityksessä heitä ei voi sanoa syrjäytyneiksi, sillä työtä, toimeentuloa ja usein ammattitaitoakin löytyi. Vaimoa ei, mutta se johtui siitä, ettei sellaisen hommaamiseen ollut aikaa. Tyttäret olivat niiltä kyliltä usein lähteneet paremmille markkinoille.

Nykyään syrjäytyneistä suurella osalla ei ole edes äitiä turvana, saati sitten isää.

Pitäisi myös erottaa käsitteet syrjäytynyt (omasta syystään tai tahdostaan) ja syrjäytetyt (joilla ei ole ollut mahdollisuuksia päästä kunnolla yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi, esim. irtisanomisen, työ- ja opiskelumahdollisuuksien puuttumisen tai muun itsestä riippumattoman syyn vuoksi).

asuu kotonaan, koska käyttävät röyhkeästi hyväkseen äidin ja isän rahoja mm. ryyppäykseen. Syrjäytynyttä ei kiinnosta työntekoa, ja ammattia ei ole. Viina maistuu.

Kun puhutaan syrjäytyneistä NUORISTA miehistä, ei voi olettaa, että hänen vanhempansa ovat jo kuolleet.

Peräkammarin pojilla saattaa olla joku psyykkiseen kehitykseen liittyvä kasvutehtävä jäänyt kesken. Se ehkä osaksi voisi selittää sitä, ettei naista ole löytynyt (naiset ehkä "haistavat" tämän keskeneräisyyden, jolloin suhteen löytyminen on hankalampaa).Parisuhde on myös mahdollisuus edetä omissa kasvutehtävässä.



Uskoisin, että monesti peräkammarius ja syrjätyminen liittyvät yhteen; epäonnistuminen ihmissuhdemarkkinoilla voi aiheuttaa näköalattomuutta ja sitä kautta luisumista pois "norminmukaisesta elämästä".



Mutta synonyymejä ne eivät ole; jos peräkammari löytää elämälleen tarkoituksia ja merkityksiä, ei alkukotona asuminen sinällään aiheuta syrjäytymistä.

Entisajan peräkamaripojat pitivät tilaa ja taloa pystyssä siinä vaiheesa, kun vanhemmat eivät siihen kyenneet. Siinä merkityksessä heitä ei voi sanoa syrjäytyneiksi, sillä työtä, toimeentuloa ja usein ammattitaitoakin löytyi. Vaimoa ei, mutta se johtui siitä, ettei sellaisen hommaamiseen ollut aikaa. Tyttäret olivat niiltä kyliltä usein lähteneet paremmille markkinoille. Nykyään syrjäytyneistä suurella osalla ei ole edes äitiä turvana, saati sitten isää. Pitäisi myös erottaa käsitteet syrjäytynyt (omasta syystään tai tahdostaan) ja syrjäytetyt (joilla ei ole ollut mahdollisuuksia päästä kunnolla yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi, esim. irtisanomisen, työ- ja opiskelumahdollisuuksien puuttumisen tai muun itsestä riippumattoman syyn vuoksi).

asuu kotonaan, koska käyttävät röyhkeästi hyväkseen äidin ja isän rahoja mm. ryyppäykseen. Syrjäytynyttä ei kiinnosta työntekoa, ja ammattia ei ole. Viina maistuu. Kun puhutaan syrjäytyneistä NUORISTA miehistä, ei voi olettaa, että hänen vanhempansa ovat jo kuolleet.

joudun torppaamaan tämän oletuksen. Suurin osa syrjäytyneistä nuorista miehistä (yli 18v) ei asu vanhempiensa luona. Toisaalta taas on ihan normaalia, että alaikäinen asuu vanhempiensa luona. Alle 18v ei saa työkkäritukia jne. ja vanhemmilla on elatusvelvollisuus, joten syrjäytyneet ja syrjäytymättömät alle 18v nuoret asuvat aika tavallisesti vanhempiensa kanssa.

syrjäytymistä, mikä on Suomessa suuri ongelma.



Miksi täällä yksi jankuttaa, että enoni 45 v. Jaakoppi asuu isänsä kanssa ja ei ole yhtään syrjäytynyt! Joo, kaikki peräkammarin eivät ole syrjäytyneitä, mutta suurin osa syrjäytyneistä nuorista miehistä jää vanhempiensa nurkkiin, eli on samalla sekä syrjäytynyt sekä peräkammarin poika.



Peräkammarin poikiin sen verran, että on todella outoa, että yli 30 v. asuvat samassa talossa vanhempiensa kanssa. Perin naurettavaa. Iäkäs äiti hyysää aikamispoikaansa, tekee varmaan tälle ruuat jne. Oksettavaa. Missä itsenäisyys?

miehistä kun puhutaan, niin tarkoitetaan yli 18v.



Osa asuu kotona, osa ei.







Sanoisin, että kun vanhemmat muistaisivat tukea kunnolla poikien koulunkäyntiä, niin paljolta säästyttäisiin.



Ope

nuorten miesten syrjäytyneisyyttä, haastateltiin tutkijoita ja erään syrjäytyneen nuoren miehen äitiä ja jutussa kävi kyllä ilmi, että suurin osa syrjäytyneistä jää vanhempiensa nurkkiin loisimaan.