Lue keskustelun säännöt.
Opelta pari vinkkiä kevätmuistamisiin
30.05.2012 |
Ihan ekana, mitäänhän ei ole PAKKO ostaa ja minua ei henkilökohtaisesti millään tavalla loukkaa tai harmita, jos joku ei muista - ei edes silloin, jos tiedän, että perheellä olisi kyllä ollut taloudellisesti edellytyksiä muistaa.
Mutta jos vanhemmat haluavat opettajaa muistaa, niin mieluummin yhdistäkää koko luokan vanhemmat voimanne : ihan parillakin eurolla per oppilas saa jo jotain vähän isompaa ja pysyvämpää. Opeilla tuppaa olemaan kaapit ja pöydät täynnä kaikenmaailman kynttiläkuppeja, yksittäisiä mukeja ilman pareja ja suklaarasioita, puhumattakaan kukista.
Myöskään mitään koriste-esineitä ei kannata ostaa, ellei opettajaa oikeasti tunne hyvin myös muuta kautta ja sitä myöten voi päätellä hänen makuaan, mitä sisustukseen tulee.
T. lastentarhanopena ensin pari vuotta ja nyt onnellisesti luokanopena useamman vuoden :)
Kommentit (51)
Itse olen ammatiltani kätilö ja aina silloin tällöin joku synnyttäjä muistaa minua lahjalla. Olipa lahja mikä tahansa (kuppi, koriste-esine, suklaarasia, kukka) olen siitä aina äärettömän iloinen ja kiitollinen. Koskaan en odota mitään, mutta tottakai ilahdun jos minua muistetaan.
Mielestäni lahja on lahja antajalta. Jos menee tuollaiseksi, että ei mielellään sitä ja tätä niin aika epäkiitolliselta ihmiseltä vaikutat.
...en näe siinä mitään ongelmaa, että kerron mielipiteeni kivasta lahjasta. Kaiken otan toki hymyhuulin vastaan enkä omalla nimelläni asiasta kehtaisi puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta nuo lahjakortit alkaa mennä mauttomuuden puolelle. Itselle jää kivampi mieli turhistakin lahjoista, kun oikeasti ottaa "merkittävää lahjontaa".
t: ope itsekin
Pari kertaa oman lapseni jopo-ryhmän vanhempainillassa ja voi hyvää päivää oikeesti
Pari kertaa oman lapseni jopo-ryhmän vanhempainillassa ja voi hyvää päivää oikeesti
Minusta nuo lahjakortit alkaa mennä mauttomuuden puolelle. Itselle jää kivampi mieli turhistakin lahjoista, kun oikeasti ottaa "merkittävää lahjontaa".
t: ope itsekin
arvokas lahja kuitenkin kelpaa? Pointtini oli se, että mielummin vastaanotan jotain varmasti sopivaa - joku ns. ajaton aineellinen lahjakin passaa kyllä, mutta omasta ulkomuodostani on tosi vaikea kuvitella esim. meidän kotona vallitsevaa sisustustyyliä, joten klassinen Iittala-linjakin voi mennä vähän metsään. Yhden luokan vanhemmissa oli ihan huippuporukka, joka kysyi mitä mahdollisesti voisin lahjaksi toivoa ja vastasin astiasarjan, jota olin muutenkin alkanut keräillä - ei mennyt kenelläkään rahaa hukkaan mihinkään turhuuteen ja sain kartutettua omaa kokoelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
e lahjakortteja, hyi häpeä, ahneus kukoistaa todella. Mielestäni oppilaan tekemä kortti on kaunein kiitos. Onhan monia muitakin ammatteja, joita voisi muistaa, koulun keittäjä, siivooja, terveydenhoitaja yms, ei se ope nyt ole niin ihmeellinen, vaikka tärkeä onkin. Meillekin ihan ehdotettiin mitä opelle kannattaisi ostaa kun open edelliset oppilaat asuvat naapurissa, en mene moiseen ikinä mukaan!
En kyllä ala järjestää kolikkokeräystä toisten vanhempien kanssa, on minulla parempaakin tekemistä. Siinä ei tulisi kuin paha mieli - joku ei kuitenkaan halua tai muista osallistua ja sitten mietitään, keiden nimiä korttiin laitetaan.
Ette te opet oikeasti ihan niin tärkeitä ole, että tuollaista rumbaa jaksaisi jouluin keväin. Mieluummin ostan kukan tai suklaata ja hoidan asian pois päiväjärjestyksestä. Laittakoon kiertoon, jos ei käytä.
Itse olen yläkoulun ope, joten arvostan kyllä työtänne. Koska nyt tapana on luokanopettajaa muistaa lahjalla, teen itsekin niin. Mutta en ala sillä suuremmin päätäni vaivata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mut ei enää nykypäivänä. Et sinä mene lähikaupan kassamyyjällekään ostamaan lahjoja, vaikka se miten sua olis palvellut vuoden mittaan. Et vie siivoojalle kukkia siitä että se on siivonnu sun jäljet monta vuotta. Et jätä postinkantajalle lahjakorttia oven pieleen siitä hyvästä että se tuo postit sulle ajallaan.
Hei haloo, ei se opettaja mikään erityistapaus ole tai muuten niin ylempiarvoista työtä tee kun muutkaan ihmiset. Turhaa ahneutta ja materialismia. Ymmärrän tietty ton ap:n pointin, ettei kukaan halua turhaa krääsää, mutta mieluummin koulut vois ottaa käytännön ettei kukaan osta opettajille yhtään mitään. Mitenkään vähättelemättä opettajan työn merkitystä, mutta eiköhän ne oppillaat sen suurimman työn tee..
Jos ne vanhemmat kysyivät vanhempainillassa mitä haluat, oikea vastaus olisi ollut, että toivot, ettei lahjota lainkaan. Olit nolo. No nauti nyt astioistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et jätä postinkantajalle lahjakorttia oven pieleen siitä hyvästä että se tuo postit sulle ajallaan.
mutta asunkin maalla ja tunnen postinkantajan ihan nimeltä, kun monesti ollaan lasten kanssa pihalla postin tullessa.
En halua alkaa keräämään rahaa erityisoppilaitten vanhemmilta. Pari kertaa oman lapseni jopo-ryhmän vanhempainillassa ja voi hyvää päivää oikeesti
En tajua yhtään mitään. Voi hyvää päivää oikeesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipähän tarvitse miettiä omien lasten kavereille synttärilahjoja ja pikkuviemisiä tuliaisiksi, kun on kaapit täynnä riemunkirjavaa kuppia ja kulhoa.
meidän lapset askartelevat vain kortit opettajille. Ei haittaa vaikka (aika varmasti) lentävät roskikseen saman tien...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
askartelevat kortit opettajille. Vielä yläasteellakin. Syy on se, että minusta se on kohteliasta ja haluan opettaa samaa kohteliaisuuden osoittamista lapsillenikin.
Opettaja on minusta aivan eri kuin kassa tai postimies. Kerrostalossa asuvana en edes näy postimiestä, joskus harvoin kun olen nähnyt on se ollut mies, nainen, nuor, vanha, eli ei tunnu pysyvän sama hlö kokoajan enää tässäkään työssä.
Käytämme isoa markettia ja hyvin harvoin muistan osuneeni samalle kassalle, siis niin, että muistan kassan.
Vakikampaajaani muistan toki joulukortilla, olenhan käynyt hänen luonaan jo 11 vuotta tyytyväisenä, samoin kuin muistin phakiveyksemme ja nurmen tekijää pullakranssilla kesän päätteeksi, pyörihän hän tuossa pihalla 8h/pvässä 3 kuukautta ja näimme ja puhuimme päivittäin. Jne.
Opettajan kanssa lapsemme on tekemisissä joka päivä tai ainakin melkein. Opetuksen lisäksi opettaja, varsinkin ala-koulussa, vastaa lapsemme kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista 4-8h/pvässä.
Minusta kortti on vähintä mitä voimme antaa. Minullekin on ihan sama säilöökö opettaja korttia vai ei. Minusta tärkeintä on se hetki, kun opettaja saa sen ja huomaa lapsen tehneen vuorostaan jotain hänelle ja lapsi saa näin osoittaa arvostuksensa.
Olen joskus ostanut myös jonkun pienen lahjan, mutta vain silloin kun opettaja on vaihtunut tai ollut jotain muuta merkittävää. Lahjaa en varsinaisesti osta juuri sen takia, että arvelen opettajille kertyvän krääsää ja tarpeetonta ilman meidän panostusta.
Kenkälaatikko vie huomattavasti vähemmän tilaa kuin ne kupit ja kipot!
t. AP
Esikoisen opelle ollaan ostettu lahjakortteja Stockalle, koska oli just sen tapainen ihminen. Kuopus on nyt ykkösellä, ja yhteistuumin päätimme vanhempien kanssa ostaa tuota Iittalan Kastehelmi -sarjaa.
Mun omalla alallani ei ole perinteenä muistaa ketään mitenkään henkilökohtaisesti, työyhteisö saa joitain mainoskalentereita jouluna, jee :) Siltikään mä en ole millään tavalla katkera opettaijlle lahjasaaliista tai ajattele, että työtä se on muiden joukossa. Asiakkuuskontaktit kun ovat jokseenkin pidempiä siellä kun meillä rahoitusmaailmassa, ja etenkin huono-osaisimpiin lapsiin ekalla opettajalla on ihan järjettömän suuri merkitys.
opettajien lahjominen on aivan so last season, lopettakaa se turha päänvaiva niin kaikki ovat helpottuneita.
mut ei enää nykypäivänä. Et sinä mene lähikaupan kassamyyjällekään ostamaan lahjoja, vaikka se miten sua olis palvellut vuoden mittaan. Et vie siivoojalle kukkia siitä että se on siivonnu sun jäljet monta vuotta. Et jätä postinkantajalle lahjakorttia oven pieleen siitä hyvästä että se tuo postit sulle ajallaan. Hei haloo, ei se opettaja mikään erityistapaus ole tai muuten niin ylempiarvoista työtä tee kun muutkaan ihmiset. Turhaa ahneutta ja materialismia. Ymmärrän tietty ton ap:n pointin, ettei kukaan halua turhaa krääsää, mutta mieluummin koulut vois ottaa käytännön ettei kukaan osta opettajille yhtään mitään. Mitenkään vähättelemättä opettajan työn merkitystä, mutta eiköhän ne oppillaat sen suurimman työn tee..
Opettajan työ ei ole sen ylempiarvoista kuin kaupan kassankaan, molempia tarvitaan. Mutta kyllä opettajasta tulee tutumpi kuin kassasta, ihan työnkuvasta johtuen. Opettaja vastaa ohellani lapseni opettamisesta ja kasvattamisesta ja keskustelen hänen kanssaan kasvokkain, puhelimitse tai Wilman välityksellä lastani koskevista asioista monta kertaa lukukauden aikana. Kaupan kassaa näen lyhyen hetken ostosten maksun yhteydessä, emmekä tiedä toisistamme tai toistemme asioista yhtään mitään (eikä tosiaan tarvitsekaan). Minulle on yhdentekevää, millainen ihminen kassahenkilö on, kunhan maksu hoituu sujuvasti, ripeästi ja oikein. Opettajan persoonalla ja opetustyylillä sen sijaan on minulle paljonkin merkitystä. Kassaa kiitän hyvästä palvelusta iloisella ja kohteliaalla käytöksellä, opettajaa lisäksi pienellä lahjalla tai kukalla aina lukukauden päätteeksi.
Kieltämättä olisi hämmentävää alkaa mitään astiasarjaa opelle keräämään. Yleensäkään en pidä siitä, että lahjoja "tilataan".
ja arvatkaapa sitä eriväristen kukkien, kippojen, mukien ja krääsän määrää.
Ja kyllä - kauniisti kiitän jokaista, joka on vaivautunut muistamaan, mutta rehellisyyden nimissä pitää sanoa, että tuo on jo iso ongelma pienissä tiloissamme!
Itse olen ammatiltani kätilö ja aina silloin tällöin joku synnyttäjä muistaa minua lahjalla. Olipa lahja mikä tahansa (kuppi, koriste-esine, suklaarasia, kukka) olen siitä aina äärettömän iloinen ja kiitollinen. Koskaan en odota mitään, mutta tottakai ilahdun jos minua muistetaan.
Mielestäni lahja on lahja antajalta. Jos menee tuollaiseksi, että ei mielellään sitä ja tätä niin aika epäkiitolliselta ihmiseltä vaikutat.