karmeaa faktaa sossuntädeistä :´-(
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/en-tieda-kuka-tassa-on-hullu-mu…
Hatunnosto ihmisille, jotka jaksavat tätä rankkaa työtä tehdä. Itse en siihen pystyisi...
Kommentit (84)
Työhönhän vaaditaan asiantuntemusta sosiaalilaista, kehityspsykologiasta ja sosiologiasta sekä tiedon soveltamista työhin. Tekstissähän mainittiin että kaikki on tapahduttava lakien mukaan.
Varmaan ei ymmärrä kunnolla jos ei ole sosiaali/terveysalalla itse. Ei se tarkoita että jos ei ala silittelemään päitä ja lässyttämään voivoi, että olisi kylmä ja asiaton. Juuri virkamiehiltähän tulisi odottaa ammatillisuutta ja turvallisuutta.
Voi vain kuvitella, mitä asiakkaista puhutaan kun toimittajia EI ole paikalla : (
kokoontua rinkiin, pitää toisiaan käsistä ja itkeä yhdessä. Ja sitten laulaa kumbaya. Lisäksi heidän pitäisi heilauttaa taikasauvaa, että asiat, joita ei voi tehdä esim. yöaikaan, tulevat mahdollisiksi.
Mitään ringissä laulua tai itkua ei varmaan kukaan odota, ihan normaalin ihmisen empatiaa vain.
Ja jos joku lapsi on vaarassa, eikö sille muka voi tehdä mitään yöaikaan? Poliisi on keksitty.
päiväkodeissa! Itse en ainakaan huomannut tekstistä mitään ihmeellista...
päiväkodeissa! Itse en ainakaan huomannut tekstistä mitään ihmeellista...
No enää en ihmettele näitä turhia huostaanottoja. Ainakin artikkelin sossutädit vaikuttivat niin vittumaisilta ämmiltä että varmaan rankaisevat niitä jotka eivät "kunnioita heidän arvovaltaansa", huostaanotolla...
Ja oikeasti eivät lasten hädästä tunnu välittävän pätkääkään.
Eivät työntekijät voi todellakaan jokaiseen tapaukseen heittäytyä sydän verellä. Työtä se sosiaalipäivystyskin on ja oma mielenterveyskin täytyy säilyttää. Reaaliteetit kasvavat kun on tekemisissä taääalisten ihmisten ja tapausten kanssa. Vaikka itse tekisikin mieli auttaa jokiasta hädässä olevaa heti, niin siihen eivät riitä minkään maan taikka kaupungin rahkeet. Sen lisäski on otettava huomioon lait ja asetukset joiden mukaan täytyy toimia. Ei ole helppoa ei.
T. Joku joka ei ikiä haluaisi tuota työta tehdä
Kommentillasi juuri todistat tuon, mitä kirjoitin. Jos teitä arvostelee, on heti "asiakas"?
En todellakaan ole sossu enkä edes pystyisi noin raskaaseen työhön.
Kommentillasi juuri todistat tuon, mitä kirjoitin. Jos teitä arvostelee, on heti "asiakas"?
En todellakaan ole sossu enkä edes pystyisi noin raskaaseen työhön.
hautajaistunnelmissa? Tauoillakin vaan surraan maailman pahuutta sen sijaan että sais pienen breikin pelaamalla vaikka pasianssia. Mulla on ollut se käsitys, että mitä rankepi työ, sitä mustempaa huumori ja sitä enemmän käytetään huumoria selviytymiskeinona.
Niin varmaan joo...
minä olen sossu ja sinä olet se asiakas :D.
Kauhean välipitämätöntä sakkia. Kaikki mahdollinen siirretään seuraavalle vuorolle. Tässä oli siis selostus sosiaalipäivystyksen viikonlopusta. Tavalliset sossuntädit tekevät ma-pe klo 8 -16 töitä.
Väliajoilla vain pelaillaan pelejä ja surffaillaan netissä, ja voivotellaan kun jonkun lapsen eteen ei "ehditä" tehdä mitään, pitää vain siirtää maanantaille.
Oikeasti näitä ämmiä ei kiinnosta TIPPAAKAAN mitä noille lapsille tapahtuu.Lasten kotiolot kuulostivat karmeilta, mutta tällaisten sossuakkojen kanssa joutuvat kyllä ojasta allikkoon. Sääliksi käy pieniä.. ; (
Et tunnu kovin paljon ymmärtävän. Miksi tuollaista työtä tekevät eivät saisi tauolla tai hiljaisina hetkinä rentoutua? Miksi heidän pitäisi virittää oma tuskansa, jota moni varmaan kuitenkin sisällään tuntee äärimmilleen, ja mitä siitä seuraisi? Kiireiselle lastensuojelukäynnille lähtisisi joukko jo valmiiksi yliherkässä tilassa olevia ihmisiä? Sellaisilla käynneillä kuin tuossa kuvattiin, on todella tärkeää pysyä rauhallisena ja kontrollissa, jo tai oikeastaan nimen omaan lastenkin takia.
Minustakin jutusta sai vähän ylimielisen ja välinpitämättömän kuvan, mutta kyseessä on kuitenkin lehtijuttu johon kirjoitetaan toimittajan näkemyksen mukaan tietyt asiat, ei mikään syväluotaava psykiatrinen analyysi sossutädin sielunelämästä.
Olen itse tehnyt väkivaltatyötä paikassa jossa työ oli osittain päivystysluonteista. Ihmisten, naisten ja lasten, kohtalot olivat välillä todella järkyttäviä, täynnä raakaa väkivaltaa ja suoranaista pahuutta. Ja silti meidän kahvihuoneessa naurettiin ja heitettiin läppää, välillä tosi ronskiakin. Jos nuo hetket olisi kuvattu johonkin juttuun niin meistä olisi saanut paljon pahemman kuvan kuin noista naisista. Ja tosiasia kuitenkin on, että työporukassamme ihan jokainen välitti aidosti asiakkaistaan ja koki tuskaa ja ahdistusta heidän kohtaloistaan ja myös yritti auttaa heitä niin hyvin kuin vain pystyi. Ne asiat ja pahimmat keissit tietysti käsiteltiin yhdessä työkavereiden kanssa ja myös työnohjauksessa. Se, että suojaa itseään ja pyrkii ikäänkuin ulkoistamaan tietyt asiat on ammatillisuutta ja sen edellytys, että voi auttaa muita jatkossakin. Ei ole kenenkään, siis myöskään potilaan tai asiakkaan etu, jos auttaja ei pysty käsittelemään asioita vaan romahtaa asiakkaan mukanana.
Kauhean välipitämätöntä sakkia. Kaikki mahdollinen siirretään seuraavalle vuorolle. Tässä oli siis selostus sosiaalipäivystyksen viikonlopusta. Tavalliset sossuntädit tekevät ma-pe klo 8 -16 töitä.
Väliajoilla vain pelaillaan pelejä ja surffaillaan netissä, ja voivotellaan kun jonkun lapsen eteen ei "ehditä" tehdä mitään, pitää vain siirtää maanantaille.
Oikeasti näitä ämmiä ei kiinnosta TIPPAAKAAN mitä noille lapsille tapahtuu.Lasten kotiolot kuulostivat karmeilta, mutta tällaisten sossuakkojen kanssa joutuvat kyllä ojasta allikkoon. Sääliksi käy pieniä.. ; (
Et tunnu kovin paljon ymmärtävän. Miksi tuollaista työtä tekevät eivät saisi tauolla tai hiljaisina hetkinä rentoutua? Miksi heidän pitäisi virittää oma tuskansa, jota moni varmaan kuitenkin sisällään tuntee äärimmilleen, ja mitä siitä seuraisi? Kiireiselle lastensuojelukäynnille lähtisisi joukko jo valmiiksi yliherkässä tilassa olevia ihmisiä? Sellaisilla käynneillä kuin tuossa kuvattiin, on todella tärkeää pysyä rauhallisena ja kontrollissa, jo tai oikeastaan nimen omaan lastenkin takia.
Minustakin jutusta sai vähän ylimielisen ja välinpitämättömän kuvan, mutta kyseessä on kuitenkin lehtijuttu johon kirjoitetaan toimittajan näkemyksen mukaan tietyt asiat, ei mikään syväluotaava psykiatrinen analyysi sossutädin sielunelämästä.
Olen itse tehnyt väkivaltatyötä paikassa jossa työ oli osittain päivystysluonteista. Ihmisten, naisten ja lasten, kohtalot olivat välillä todella järkyttäviä, täynnä raakaa väkivaltaa ja suoranaista pahuutta. Ja silti meidän kahvihuoneessa naurettiin ja heitettiin läppää, välillä tosi ronskiakin. Jos nuo hetket olisi kuvattu johonkin juttuun niin meistä olisi saanut paljon pahemman kuvan kuin noista naisista. Ja tosiasia kuitenkin on, että työporukassamme ihan jokainen välitti aidosti asiakkaistaan ja koki tuskaa ja ahdistusta heidän kohtaloistaan ja myös yritti auttaa heitä niin hyvin kuin vain pystyi. Ne asiat ja pahimmat keissit tietysti käsiteltiin yhdessä työkavereiden kanssa ja myös työnohjauksessa. Se, että suojaa itseään ja pyrkii ikäänkuin ulkoistamaan tietyt asiat on ammatillisuutta ja sen edellytys, että voi auttaa muita jatkossakin. Ei ole kenenkään, siis myöskään potilaan tai asiakkaan etu, jos auttaja ei pysty käsittelemään asioita vaan romahtaa asiakkaan mukanana.
Jotenkin tuli vain paha olo tuosta jutusta. En tiedä miksi?
Ehkä sitä toivoisi noille kaltoikohdelluille lapsille lämmintä syliä (ja sitä siis ilmeisesti sosiaalitädeiltä ei saa).
Jotenkin tuli vain paha olo tuosta jutusta. En tiedä miksi?
Ehkä sitä toivoisi noille kaltoikohdelluille lapsille lämmintä syliä (ja sitä siis ilmeisesti sosiaalitädeiltä ei saa).
No on sulla nyt hieman epärealistiset käsitykset :O. Eiköhän sen lämpimän sylin paikka ole sitten hätäsijoitusperheessä jne. Ja mistä ylipäänsä tulit tuohon käsitykseen.... Eikös siinä jutussa juuri kerrottu miten sossuntädit piti lapsia kädestä ja lapset luottavaisesti ottivat kädestä kiinni, turvattomia kun olivat.
kokoontua rinkiin, pitää toisiaan käsistä ja itkeä yhdessä. Ja sitten laulaa kumbaya. Lisäksi heidän pitäisi heilauttaa taikasauvaa, että asiat, joita ei voi tehdä esim. yöaikaan, tulevat mahdollisiksi.
Veit jalat suustani, vai miten se nyt meni :DD
Mutta asiaan, en voisi itse kuvitella tekeväni tuota työtä tunteella. Todennäköisesti en siis ollenkaan. En myöskään voisi olla saattohoitaja, joka ei myöskään saa olla liian tunteellinen, mutta eivät hekään mielestäni kylmiä ole, vai?
Rankaa duunia, varmasti, sanon minä. Ja hatunnosto, että jaksavat sitä tehdä päivästä toiseen. Silti jonkinlainen muutos sosiaalityöhön ja erityisesti näihin lastensuojeluasioihin pitäisi saada, on hurjan paljon huhupuheita, juoruja ja varmasti myös faktoja liikkeellä. Minä en rehellisesti tiedä onko lastensuojelu lintu vai kala. Jos joskus joudun ongelmiin ja tarvitsen apua, uskallanko hakea sitä sosiaalitoimelta? Vai auttaisivatko he mielellään, ilman että lapseni vietäisiin pois? Joku verho pitäisi nostaa ja tukkia paskanpuhujien suut :D
asiasta! Minusta taas ihanan napakoita virkailijoita ja niin hyvällä asenteella! Lapsen etu ja nopeaa asiatyötä ilman itkuja ja nyyhkyjä.
Ajattelin jopa, että perheeni voisi olla tällainen sijaisperhe. Olemme kaksistaan mieheni kanssa ja omamme on jo kasvatettu rakkaudella ja kurilla ilman päihteitä. Kun media huusi vuosikymmenet vapaankasvatuksen ja vanhempien itsensätoteuttamisen puolesta meillä oli suht tavallinen koti, jossa lasten edut ensisijalla. Äiti kotona ja isä elätti perheen.
Olen aina ajatellut, että meillä pitäisi olla kuukauden ´´pakollinen´´ koulutus vanhemmuuteen. Ei mitään teoreettista vaan arkipsykologiaa arjen töistä lasten kanssa. Kouluttajina lastensuojelu, keittäjä, terveydenhoitaja, opettaja ja siivooja!! Älkää naurako vaan miettikää miksi?
Syy tähän ehdotukseen on huomioni etteivät monet perheet selviydy normiarjesta kun eivät osaa tehdä yhtikäs mitään. Kun arkitaidot puuttuvat niin ongelmat vyöryvät kotiin! Päihteiden käyttäjät ovat vielä erikseen.
aika hyvä, arkinen kuvaus siitä millaista kriistyö sosiaalipuolella on.
Ei näiden artikkelissa esiteltyjen sosiaalityöntekijöiden tehtävä olekaan tukea lasta tai perhettä pitkäjänteisesti ja empaattisesti vaan tehdä akuutti väliintulo silloin kuin sitä tarvitaan.
Onneksi meillä on yhteiskunnassa joku joka tekee tätäkin työtä. Että edes osa hädässä olevista lapsista saa turvaa.
Oikeassa ovat varmasti siinä että lapsista kasvaa mielipuolia tuollaisissa kodeissa joissa vanhemmat taistelevat keskenään, käyttävät päihteitä ja ovat väkivaltaisia. Ja näitä lapsia on sitten kasvamassa paljon.
asiasta! Minusta taas ihanan napakoita virkailijoita ja niin hyvällä asenteella! Lapsen etu ja nopeaa asiatyötä ilman itkuja ja nyyhkyjä. Ajattelin jopa, että perheeni voisi olla tällainen sijaisperhe. Olemme kaksistaan mieheni kanssa ja omamme on jo kasvatettu rakkaudella ja kurilla ilman päihteitä. Kun media huusi vuosikymmenet vapaankasvatuksen ja vanhempien itsensätoteuttamisen puolesta meillä oli suht tavallinen koti, jossa lasten edut ensisijalla. Äiti kotona ja isä elätti perheen. Olen aina ajatellut, että meillä pitäisi olla kuukauden ´´pakollinen´´ koulutus vanhemmuuteen. Ei mitään teoreettista vaan arkipsykologiaa arjen töistä lasten kanssa. Kouluttajina lastensuojelu, keittäjä, terveydenhoitaja, opettaja ja siivooja!! Älkää naurako vaan miettikää miksi? Syy tähän ehdotukseen on huomioni etteivät monet perheet selviydy normiarjesta kun eivät osaa tehdä yhtikäs mitään. Kun arkitaidot puuttuvat niin ongelmat vyöryvät kotiin! Päihteiden käyttäjät ovat vielä erikseen.
Kyllä minä tiedän että vanhempieni ikäpolven mielestä minä ja mieheni emme osaa tehdä yhtikäs mitään. Emme osaa pitää kotia kunnossa (pestä ikkunoita, pyyhkiä pölyjä, viikata lakanoita, leipoa kakkuja, laittaa laatikkoruokia), lapset kulkevat rytkyvaatteissa eikä edes lapasia ole neulottu ja keittiöstä puuttuu se pullantuoksuinen äiti.
Meille ei ollut taloudellisesti mahdollista että "isä elättää". Isä tekee pitkää päivää jo nytkin, minä olen tehnyt hoitovapaan loputtua osa-aikaista työtä, mutta aikaa kotona väkertämiselle ja puunaamiselle on vain ne pakolliset. Enkä sitten osaakaan (esim. neuloa lapasia). Mutta ennen kaikkea en ehdi, eikä meillä ole varaa ostaakaan ikkunoiden pesuja, mattojen pesuja tms.
Useimmat perheet kyllä osaavat. Ei siinä ole mitään ongelmaa. Työ tekijäänsä opettaa. Tuntuu vain että monesti ongelmat alkavat ihan muualta. Ettei olisi siellä tunnepuolella jotakin häikkää? Ihmiset ovat vain tyhjiä kuoria, jatkuvasti jotain vailla ja sitä etsimässä. Lapsen kohdalla ei osata pysähtyä kun ei itsekään olla vielä kokonaisia/aikuisia.
onkin niin ihmeellistä, että tättähääräparvilla on aikaa tuhlattavaksi esim narsistin turhaan tekemiin ilmoituksiin yms skeidaan. Siksi heidän arvostus on laskenut eikä kukaan enää pidä näitä viranomiasia minään. Lisäksi narsistin manipuloimina tekevät virkavirheitä tämän tästä, kun ovat niin hurmiossa narsistin ihanuudesta, että eivät enää kykene ajattelemaan. Kun olisi noita ihan oikeitakin tapauksia, niin miksi vetävät itseltään maton alta siinä mielessä, että kukaan ei enää pidä heitä minään eikä arvosta yhtään?
Aivan järkyttävän hirveätä! Miten kenenkään pää kestää tuollaista työtä?
Ja miksei kukaan kommentoi av:lla tätä kirjoitusta? Hirveetä älämölöä surkeista sosssuntädeistä viikoittain tällä palstalla ja nyt 48 on lukenut, mutta kukaan ei kommentoi. Hämmentävää.
Mitäköhän raskasta tuossa oli?
onkin niin ihmeellistä, että tättähääräparvilla on aikaa tuhlattavaksi esim narsistin turhaan tekemiin ilmoituksiin yms skeidaan. Siksi heidän arvostus on laskenut eikä kukaan enää pidä näitä viranomiasia minään. Lisäksi narsistin manipuloimina tekevät virkavirheitä tämän tästä, kun ovat niin hurmiossa narsistin ihanuudesta, että eivät enää kykene ajattelemaan. Kun olisi noita ihan oikeitakin tapauksia, niin miksi vetävät itseltään maton alta siinä mielessä, että kukaan ei enää pidä heitä minään eikä arvosta yhtään?
ja lisäksi ovat ulospäin niin hurmaavia, että kukaan ei heitä narsisteiksi uskoisi hyvää käytöstä harrastaessaan. Miksi sossuilla ei ole taikavoimia joilla erottaa narsisti tavallisesta jampasta, OI MIKSI?!!!
Kommentillasi juuri todistat tuon, mitä kirjoitin. Jos teitä arvostelee, on heti "asiakas"?