Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nyt itkettää.
22.11.2005 |
Tuttuni kertoi juuri olleensa puoli vuotiaan vauvan hautajaisissa. Vauva oli menehtynyt sänkyynsä nukkuessaan. Lapsen vanhemmat olivat olleet koko ajan samassa huoneessa. Toinen vanhemmista oli kurkannut jossain välissä pinnasänkyyn, ja huomannut vauvan sinertävän.
En voi kuvitella sitä tuskaa mikä näillä vanhemmilla on nyt. Heidän ensimmäinen lapsensa. Itselle tuli aivan hirveä olo, kun tuttuni kertoi asiasta. Miten tuollaisesta voi ylipäänsä selvitä? Oman lapsen kuolema on varmasti kauheinta maailmassa, oli lapsi sitten minkä ikäinen tahansa. Tällaiset asiat kyllä pysäyttävät miettimään. Elämä on kyllä julma.
- pienen 4 kk:n ikäisen tytön äiti -
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Luin just sen Tarja Ylitalon laulun sanat, mitä tossa yhessä ketjussa puitiin. Pisti taas uudelleen miettiin mikä on tärkeintä elämässä. Tippa linssissä sitä luin. Samoin luin tänään iltalehestä tai sanomista (en muista kummasta) että yhdysvaltain joukot ampunut jonku perheen, jossa kaksi pientä lasta. Vauvalta oli muistaakseni mennyt pää tohjoksi, vanhemmalta lapselta käsi irti. Kumpikin siis kuollut, myös vanhemmat. Ihan järkyttävää. Omat lapset nukkuu, on ikävä niitä vaikka olenkin niiden kanssa kotona. Miten onnellisia me ollaankaan että meillä on omat pienet kunnossa ja ollaan niiden kanssa kotona. Toivottavasti ei tarvi viedä niitä koskaan hoitoon ja toivottavasti elämä ei näytä sitä varjoista puolta meille.