G miksi olet lopettanut ulkonäöstäsi huolehtimisen?
Miksi et hoida hiuksiasi? Meikkaa? Nypi kulmakarvojasi? Ajele jalka- tai kainalokarvoja? Et pidä painoasi kurissa?
Ja ennen kaikkea:
Miksi pukeudut likaisiin ja rikkinäisiin vaatteisiin?
(mistä tämän sortin ihmishirvitykset aina keväällä edes putkahtaa?)
Kommentit (13)
En kyllä pukeudu likaisiin enkä rikkinäisiin vaatteisiin mutta en ajele karvoja, meikkaa tms. Miksi niin tekisin. Ei minun tarvitse ulkonäölläni ketään viehättää. Tykkään olla luonnollinen.
Masentaa. Töiden takia lähes burnout, läheisten ihmisten kuolemat lyhyen ajan sisällä, oma huono terveydentila, joka estää mm. kilometriä pidemmät kävelyt lähes kokonaan, miehen sairastelu ja työstressi.
Joskus ei vaan jaksa - mutta ehkä täältä vielä noustaan...
jotka eivät välitä tippaakaan itsestään. :(
jAp:ta ei häiritse, vaan säälittää ihmiset jotka eivät välitä tippaakaan itsestään. :(
Välitän todellakin itsestäni, jopa niin paljon että koen olevani riittävän hyvä jopa ihan luonnontilassa ilman ylimääräisiä ehostuksia ja karvanpoistoja!
ehkäpä meillä, jotka ei niin huolehdita ulkonäöstä, on jotain muuta tärkeää meneillään. tiedän joitakuita, joita tämä asia häiritsee, ehkä huono omatunto siitä, miten on kohdellut toista tms., yrittää hyvittää jotenkin. ei tarvitse, jatkaa vain omaa elämäänsä. antaa myös toisten elää. puhun nyt muista, en ketjun kommentoijista.
tiedä. Ei huvita. Olen sinkku mutta miehiä muutenkin tulossa ovista ja ikkunoista. Ei siis tarvetta? Ulos juhlimaan lähtiessä meikkaan. Karvoja ajelen kyllä, koska niin on minulle itselle mukavampi.
En ole kai oikein haku päälläkään. Enkä miestäkään valitse pelkästään ulkonäön pohjalta, pitää olla paljon muutakin.
Lisäksi olen jättänyt meikkaamisen, koska on kivempi olla ilman.
Pukeudun kyllä puhtaisiin vaatteisiin ja ajelen karvat, mutta en meikkaa enkä nypi kulmakarvoja. Katsos kun ihminen punnitsee aina (usein tiedostamattaan) asioista saamansa hyödyn suhteessa vaivaan. Olen huomannut, ettei ulkopuolisten suhtautumisessa minuuun ole MITÄÄN eroa sen perusteella, olenko meikannut vai en. Toisin sanoen: minun ei tarvitse meikata kenenkään takia. Itseni takia taas en viitsi, koska minulla on parempi olla ilman tököttejä ja sen miettimistä, onko jokin niistä levinnyt pitkin naamaa. Sama pätee kulmakarvojen nyppimiseen: Astetta siistimpi karvarykelmä ei ole kivun ja vaivannäön väärti.
Olen höllännyt itsestäni "huolehtimista" viime vuosina siksi, että olen kasvanut aikuiseksi ja saanut elämänkokemusta ja itsevarmuutta. En ole pedantti nyppijä ja sheivaaja enää, koska olen huomannut, että vähempikin riittää ja kelpaan ihan hyvin tällaisena.
Likaisiin ja rikkinäisiin vaatteisiin en kuitenkaan pukeudu. Ja paino ei ole ollut "kurissa" sitten syntymäni jälkeen.
koska olen suurimmasta osasta päivää lasten kanssa kotona. Jos sitten satun päivän aikana käymään vaikkapa kaupassa sen 15 min ajan, niin en tod jaksa sitä varten sitä toista 15 minuuttista käyttää kaunistautumiseen.
Jos kävisin töissä, tilanne olisi täysin eri. Meikkaisin joka päivä, laittaisin siistit vaatteet päälle, laittaisin hiukset, kulmakarvat olisi aina huolitellut jne.
Painon nousuun ei ole laiskuutta kummoisempaa syytä.
Olen täysin onnellinen näin, käytän aikani ja energiani johonkin muuhun kuin itseni ulkokuoren puunaamiseen ja tuunamiseen. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö pitäisi itsestäni huolta, keskityn vain muihin osa-alueisiin, minussa on muutakin kuin kuoret.
kukas mua kattos? Ku rupsahtaa, niin rupsahtaa. Lapset, raksa ja kiukkunen mies vie kaikki mehut. Ketä mun pitäs miellyttää, kun en itseänikään?
(mistä tämän sortin ihmishirvitykset aina keväällä edes putkahtaa?)
Putkahdamme talvitakkien alta. Hehee..