Mitä teette taaperoiden kanssa? En millään jaksa leikittää...
Virikehoito loppui ja meillä on edessä koko kesä yhteistä aikaa. Minä taas en ole mikään leikittäjä ja kyläpaikoissa luuhaava äiti. Millä hitolla me selvitään koko kesä?
Inhoan leikkipuistoja. Omalla pihalla ollaan aina välillä, mut ei sielläkään mitään ihmeellistä ole. En saa mitään aikaiseksi kun pitää koko ajan vahtia.
Sisälläkin on yhtä tylsää. Vahtimista. Lukemiset, laulamiset, leluilla leikkimiset yhdessä ei vielä suju.
MIten mä teen tästä niin vaikeaa? Lapsi on rakas, mutta kyllä mä oon miettinyt että onko tää ihan mun juttu kuitenkaan.
Joo joo, eka kommentti varmaan on, miksi hankin lapsia.. no se, että mä en osaa viettää aikaa taaperoikäisten kanssa ei tarkoita, etten pitäisi lapsista.
Kommentit (7)
jos sen kanssa ei vielä voi laulaa eikä leikkiä? Kirjoistakin voi katsella ainakin kuvia.
Ei varmaan toimi kaikilla lapsilla, mutta jos taaperosi on vasta n. 1-vuotias, niin osoita hänelle joku laatikko, josta voi ottaa tavaroita (ei lapsen omia leluja!) pois ja jonka sisältöä voi turvallisesti tutkia. Ainakin meidän lapset sai tuolla tavoin ajan hyvin kulumaan noin yksivuotiaina.
melkein päivittäin vaikkei itseä kauheasti mieli tekiskään. Siellä taapero touhuaa ja väsyy ja nukkuu näin ollen päiväunetkin paremmin. Vahtia pitää koko ajan, juu ja se on välillä rasittavaa kun itse ei siis oikein voi tehdä mitään siinä samalla. Yks vaihtoehto on että alat kesän ajaksi kyläpaikkoja luuhaavaksi äidiksi - kylässä käymällä saa helposti koko päivänkin sujumaan! Kyllä se ajan myös helpottaa eikä tulevina kesinä sitten olekaan enää niin rankkaa kun lapsi jo leikkii toisten lasten kanssa puistoissa eikä koko ajan tarvi vahtia ihan haukkana. Tsemppiä!
Mulla on kyllä tosi hauskaa taaperon kanssa, ihan oikeasti!
Kauniilla ja sateettomalla kelillä ollaan monta tuntia pihalla. Leikkikentät kyllä on ihan must, mutta myös kotipihassa temelletään. Puhallellaan saippuakuplia ja lapsi kuopsuttelee hiekkaa. Pihassa leikkii hyvin itse vaikka on vielä vasta pieni. Myös lenkkeilemässä käydään rattailla, bongaillaan eläimiä ja hienoja autoja.
Sisällä teen paljon kotitöitä, joihin otan lapsen mukaan. Sänkyä pedatessa pelmuutan peittojen alle, pyykkiä käsiteltäessä pyydän viemään tai hakemaan pyykkikoneesta vaatteita, tiskatessa annan lapselle omat tiskit ja harjan lattialle ja tiskikoneeseen laitan aina lapselle muoviastioita, joita tyhjentää, imurointikin on kivaa yhdessä kun kyselen mihin johto laitetaan jne. Näihin kahteen menee päivästä suuri osa, mutta toisinaan myös leikitään. Vahtiminen sujuu samalla, kun lapsi puuhaa samaa kuin minäkin melkein kaiken aikaa.
Katsellaan mainoksista ja kirjoista kuvia, tähyillään ikkunasta, kätken jotain rakasta pehmolelua, jota lapsi etsii. Leluilla ei vielä juuri leikitä.
Puhun lapselle paljon ja hän toimiikin hienosti pyyntöjeni mukaan. Mutta tää äitiys on kieltämättä mun juttu ja on ihan selvää, että me viihdytään mainiosti yhdessä.
Ja me pidetään suht samaa päivärytmiä yllä, kuin päiväkodissakin. Aamupäivällä ja iltapäivällä käydään ulkona, joskus omalla pihalla, joskus metsäretkellä, joskus leikkarilla, uimarannallakin ollaan jo käyty, kerran oltiin HopLopissa...
Kyllähän tuota tekemistä riittää, kun vaan tekee sen lapsen kanssa jotain, eikä vaan makaa sohvalla. Meidän pikkuinen nukkuu 2h päikkärit vielä kuitenkin, niin siinä on sitten aikaa tehdä omia juttuja. Kyllä sen lapsen eteen pitää nähdä vähän vaivaa!
Ei erityisemmin viihdy laulujen ja kirjojen parissa. Ennemmin seikkailee, autoilee (omalla mopollaan), satunnaisesti legoilla rakentelee ja leikkii vesileikkejä.
Mut mulla on niin julmetun tylsää kotona lapsen kanssa. Samat hommat joka päivä heräämisistä ruokailuihin ja potan pesuihin.
On niin menevä, omatoiminen ja kekseliäs kaveri ettei voi jättää hetkeksikään yksin, joten mitään omaa juttua en osaa aloittaa kotona kun kohta jo keskeytetään...
että lapsi on ihan pikkuinen. Jos tykkää rakennella, niin voisittekohan tehdä yhdessä jotain upeita duplorakennelmia? Tykkääkö muovailemisesta tai vaikka vesiväreillä maalaamisesta? Laita kylpyamme kylppärin lattialle ja anna kaverin leikkiä vesileikkejä.
Tohon lainattuun osaan kommentoisin, että tuohon auttaa oma asennemuutos. Älä edes haaveile siitä, että saisit päivän aikana tehtyä jotain "omaa". Tsemppiä
On niin menevä, omatoiminen ja kekseliäs kaveri ettei voi jättää hetkeksikään yksin, joten mitään omaa juttua en osaa aloittaa kotona kun kohta jo keskeytetään...
#2
puistot olivat ainakin pelastus. Lapset viihtyivät siellä monta tuntia kuopsutellen, ja pienessä altaassa lotraten. Itse istuin penkillä rentouduin, tietty lasta vahtien. Päikkäreillekin nukutin monesti puistossa. Sitten luin sen pari tuntia kirjaa. Todella lepposaa!