Olen 27v ja sain ma diagnoosin kurkkusyöpä

Tuosta elinajanennusteesta, kun olin viimein sairaalassa ja rintasyöpälaikkaus tulossa, kysyin leikkaavalta lääkäriltä, että mikä minun ennusteeni on. Hänhän ei olisi saanut vastata, mutta en sitä tiennyt. Kun ei ollut vielä edes patologin lausuntoa. Hän kuitenkin vastasi, että jos on levinnyt niin puolesta vuodesta viiteen vuoteen. Olin aivan kauhuissani ja olisin halunnut mennä jonnkin itkemään, mutta kun siellä oli aina ne verhot auki ja ne vedettiin auki jos jostain syystä potilas laittoi ne kiinni, yritin vaan pidätellä itkuani. Muutenkin lääkäri (tosi hyvin kyllä leikkasi osapoiston) oli aika kylmän tuntuinen. Lääkärit kyllä useimmiten ovatkin, hoitajissa oli muutamia empaattisiakin. Meilahden syöpäpolilla lähes kaikki olivat ihania, lääkärikin saattoi lohduttavasti taputtaa olalle.

Mutta tuota on usein ihmetelty, että miten tämä lääkäri vastasi tähän kysymykseeni ylipäätään. En ollut yhtään perillä näistä levinnäisyyksistä sun muista, ennenkuin leikkauksen jälkeen uskalsin lukea vähän.

Kohta 14 v sitten kirjoitti:

Tuosta elinajanennusteesta, kun olin viimein sairaalassa ja rintasyöpälaikkaus tulossa, kysyin leikkaavalta lääkäriltä, että mikä minun ennusteeni on. Hänhän ei olisi saanut vastata, mutta en sitä tiennyt. Kun ei ollut vielä edes patologin lausuntoa. Hän kuitenkin vastasi, että jos on levinnyt niin puolesta vuodesta viiteen vuoteen. Olin aivan kauhuissani ja olisin halunnut mennä jonnkin itkemään, mutta kun siellä oli aina ne verhot auki ja ne vedettiin auki jos jostain syystä potilas laittoi ne kiinni, yritin vaan pidätellä itkuani. Muutenkin lääkäri (tosi hyvin kyllä leikkasi osapoiston) oli aika kylmän tuntuinen. Lääkärit kyllä useimmiten ovatkin, hoitajissa oli muutamia empaattisiakin. Meilahden syöpäpolilla lähes kaikki olivat ihania, lääkärikin saattoi lohduttavasti taputtaa olalle.

Mutta tuota on usein ihmetelty, että miten tämä lääkäri vastasi tähän kysymykseeni ylipäätään. En ollut yhtään perillä näistä levinnäisyyksistä sun muista, ennenkuin leikkauksen jälkeen uskalsin lukea vähän.

Kovin olet erikoinen tapaus. Kysyt ja saat vastauksen kysymykseesi, juuri kuten ITSE pyysit. Mita valitat?

Moni ei saa vastausta vaikka pyytaisi. Moniin kysymyksiin maailmassa. -Oli saantoja tai ei- Ja he taas itkevat aiheesta.

Toki oikeutta tahan maailmaan saisi tulla lisaa. Aika paljonkin.

qwerty-sjir kirjoitti:

Kohta 14 v sitten kirjoitti:

Tuosta elinajanennusteesta, kun olin viimein sairaalassa ja rintasyöpälaikkaus tulossa, kysyin leikkaavalta lääkäriltä, että mikä minun ennusteeni on. Hänhän ei olisi saanut vastata, mutta en sitä tiennyt. Kun ei ollut vielä edes patologin lausuntoa. Hän kuitenkin vastasi, että jos on levinnyt niin puolesta vuodesta viiteen vuoteen. Olin aivan kauhuissani ja olisin halunnut mennä jonnkin itkemään, mutta kun siellä oli aina ne verhot auki ja ne vedettiin auki jos jostain syystä potilas laittoi ne kiinni, yritin vaan pidätellä itkuani. Muutenkin lääkäri (tosi hyvin kyllä leikkasi osapoiston) oli aika kylmän tuntuinen. Lääkärit kyllä useimmiten ovatkin, hoitajissa oli muutamia empaattisiakin. Meilahden syöpäpolilla lähes kaikki olivat ihania, lääkärikin saattoi lohduttavasti taputtaa olalle.

Mutta tuota on usein ihmetelty, että miten tämä lääkäri vastasi tähän kysymykseeni ylipäätään. En ollut yhtään perillä näistä levinnäisyyksistä sun muista, ennenkuin leikkauksen jälkeen uskalsin lukea vähän.

Kovin olet erikoinen tapaus. Kysyt ja saat vastauksen kysymykseesi, juuri kuten ITSE pyysit. Mita valitat?

Moni ei saa vastausta vaikka pyytaisi. Moniin kysymyksiin maailmassa. -Oli saantoja tai ei- Ja he taas itkevat aiheesta.

Toki oikeutta tahan maailmaan saisi tulla lisaa. Aika paljonkin.

Oikeutta tosiaan ei ole sekään, että syövän lisäksi sain muutaman muunkin kroonisen sairauden. Mutta tarkoitin siis sitä, että lääkärillä on enemmän kokemusta tästä syöpä-asiasta kuin minulla silloin alussa. Lääkärin ei todellakaan kuulu tällaisiin kysymyksiin vastata - varsinkaan kun hän ei ole edes tehnyt vielä leikkausta ja patologi tutkinut näytettä. Olin tuolloin alkuvaiheessa aika paniikissa ja varma siitä, että syöpä = kuolema. Äitini kuoli keuhkosyöpään.

Aika outoa, että tällaisessakin asiassa täällä täytyy vinoilla. Onko sinulla tai läheiselläsi syöpä, tai onko joku läheisesi kuollut syöpään? Siinä tapauksessa jotenkin ymmärrän halusi kommentoida hiukan ilkeästi. Kysymys jäljelläolevasta elämästä ei ole  mikä tahansa kysymys. Sinulla ehkä on vastausta vaille jäänyt jokin tärkeä kysymys, mutta minä en sinua siinä voi auttaa.

Ja mielestäsi  itkeminen on turhaa, kun sairastaa syöpää? On ihan pikkujuttu sellainen syöpä! Jos kynsi menee poikki, silloin voi hiukan itkeä. Mutta ei ole aihetta silloin, kun sairastaa syöpää. Tällaista empatiaa meiltä löytyy, kiitos!  Hyvää joulun odotusta kuitenkin, jopa sinulle.