Kirja jota inhosit, vaikka muut sitä ovat kehuneet?

elokuvia olen kyllä katsonut, mutta kirja jäi heti kesken, samoin tyttärellä. Miten voi olla jotain niin tylsää?

Laila Hietamiehen Sonja-kirjat on tuossa hyllyssä, ja eka jo heti jäi kesken vaikka odotin että tykkäisin.

Puhdistuksesta tykkäsin, vaikka se oli aika ahdistava. En kyllä ole tiennyt että se olisi ensin ollut näytelmä.

Minä olen Austenin kirjoista tykännyt, osa on kiinnostavampia kuin toiset mutta kesken ei ole vielä jäänyt yksikään.

Hietamiestä en minäkään saa luettua.

elokuvia olen kyllä katsonut, mutta kirja jäi heti kesken, samoin tyttärellä. Miten voi olla jotain niin tylsää?

Laila Hietamiehen Sonja-kirjat on tuossa hyllyssä, ja eka jo heti jäi kesken vaikka odotin että tykkäisin.

Puhdistuksesta tykkäsin, vaikka se oli aika ahdistava. En kyllä ole tiennyt että se olisi ensin ollut näytelmä.

mutta minulla jäi kesken Teemu Kaskisen "Sinulle, yö". En saanut luetuksi ensimmäistä lukua loppuun asti. Aihe sinänsä voisi olla mielenkiintoinen, mutta en pitänyt kirjan kerronnan tyylistä.

siihen oli ängetty niin paljon historiaa ja ihmisiä, että hahmot jäivät pinnallisiksi eikä lukiessa muistanut että kuka on kuka. Luin sitä sitten vaan historiallisena kirjana, ajattelematta sen kummemmin juonta. Harmi että hyvä kirja jäi muuten niin kovin latteaksi!

sain lukuvinkin juuri oikealla hetkellä. luin siis oikealla hetkellä. kolahti.

Tuli tunne että ihan pää hiessä yritetty saada mahdollisimman karu kirja. Ihan erilainen kuin mainitsemasi Tumman veden päällä (josta itse pidin valtavasti) vaikka molemmat käsittelivät perheväkivaltaa lapsen näkökulmasta. Frantzenin kirja oli minulle positiivinen yllätys, sillä odotin vähän nimellä ratsastelua, mutta kerronta oli sujuvaa ja kirjan tunnemaailma sopivan vaihtelevaa. Sikalassa pahinta oli täysi upottautuminen negatiivisuuteen, olisi myös kaivannut valopilkkja tarinassa sekä sujuvampaa tekstiä.

muutama viime vuosina kesken jäänyttä teosta:

Nenäpäivä

Iisakin kirkko

Tumman veden päällä

Sikala

Kätilö

Ja Sinuhe egyptiläistä olen yrittänyt lukea useaan otteeseen, mutta aina se on ollut yhtä tuskaista ja kesken on jäänyt.

Joo siis nenäpäivä oli kamala! En yleensä arvota kirjaa pohtimalla "tykkäsinkö" kirjasta mutta Nenäpäivässä oli niin vastenmielinen henkilögalleria ja niin vastenmielinen aihe että tekee mieli sanoa, että pidän kirjaa huonona koska en tykännyt siitä! Lukeminen kesti ja kesti koska en kestänyt päähenkilöä enkä muitakaan henkilöitä.

Rimmisen Nenäpäivä jäi kesken, en tykännyt yhtään. Musta se oli tylsää saman asian jauhamista ja lisäksi koin päähenkilön puolesta niin suurta myötähäpeää etten kyennyt lukemaan sitä loppuun.

niin paljon, etten pystynyt lukemaan edes puoliväliin.

Luin ja luin, mutta en päässyt kärryille mistä oli kyse vai mistään. Kesken jäi.

mutta hienoa tietenkin, että kirja on saanut näin pitkän ketjun aikaan!

Minullekaan ei ole auennut "Sadan vuoden yksinäisyys", mutta olen päättänyt vielä joskus sen lukea kannesta kanteen! Jokin juju siinä on oltava; en vaan vielä ole sitä löytänyt.

Päätalon kirjat ovat tärkeätä kuvausta omasta ajastaan, mutta ovat niin jaarittelevia, että niitä pitää lukea ihan omalla tyylillään eli "lukea" suunnilleen yhdellä vilkaisulla koko sivu!

Ainut kirja, jonka olen 10 vuoteen jättänyt kesken. Siis se ei edistynyt yhtään...



Coelho on yliarvostettu, Da Vinci -koodi oli pettymys just lapsellisuutensa takia. Tarhapäivä oli liian pitkiä, sitä olisi pitänyt lyhentää ja napakoittaa.



Sen sijaan tykkäsin Sinuhesta ja Vadelmavenepakolaisesta.

pitää varmaan yrittää lukea tätä coelhoa, en ole koskaan lukenut. miksi se on niin suosittu?

mutta minulla jäi kesken Teemu Kaskisen "Sinulle, yö". En saanut luetuksi ensimmäistä lukua loppuun asti. Aihe sinänsä voisi olla mielenkiintoinen, mutta en pitänyt kirjan kerronnan tyylistä.

Mä kuuntelin jonkun radion kirjallisuusohjelman, jossa puhuttiin tuosta, ja lainasin innoissani, mutta kesken jäi. Luin kyllä pitemmälle, mutta jätin hanakasti kesken, enkä viitsinyt enää siihen tarttua.

Harmi, asetelma oli tosi mielenkiintoinen.

En pystynyt lukemaan paria sivua pitemmälle.



Anna-Leena Härkösestä en pidä yhtään.

Twilight (eka osa, enempää ei jaksanut), Millenniumit (ylipitkiä), Harry Potterit (toistoatoistoatoistoa), Vadelmavenepakolainen (mukanokkela ja tylsä).



Venäläiset klassikot (suurin osa hohhoijaa, kesken jäänet melkein kaikki...)

Päähenkilö on aikuisena täysin mielenkiinnoton, silti salaperäinen, filmaattinen, yli-idealisoitu nainen on lääpällään tyyppiin. Raivostuttavan epuskottavaa...

Puhdistus :-D



mutta ei nyt jäädä jankkaamaan siihen, eihän ;) taas.

Musta kirja oli ihan idiootti.

Paulo Coelhon Alkemisti ei kolahtanut minuun ollenkaan, vaikka sitä moni hehkutti. Puhdistuksesta sen sijaan pidin.

ja Coelho. Taru sormusten herrasta ja muu fantasia ei iske.

Kirjan nimi olisi voinut olla sadan vuoden tylsyys. Ainoa romaani jonka lukemisen olen nyt aikuisiällä jättänyt kesken.