Lue keskustelun säännöt.
Muita kanssasisaria joilla alkoholisti puoliso.
26.05.2012 |
Kerään tässä voimia päätökseen erota. Mitta täynnä tyhjiä katteettomia lupauksia. Ihana mies selvimpäin mutta tuo viina vie miestä.Seuraukset sen mukaiset.
En jaksa enään...
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teillä monta lasta?Meillä 3. Etenkin pienin pian 3v kyselee koko ajan isin perään =(
Kyllähän täällä isää ja avomiestä kaivataan.
Meillä mies valehtelee ja peittelee juomistaan viimeseen saakka. Usein näistä tulee kamalia riitoja. Lupaa selvinpäin vaikka mitä mutta teothan ne ratkaisee ei tyhjät puheet.
lopulta äitini vaatimuksistani otti eron ja elämä helpottui, mutta vain vähäksi aikaa. Liikaa skeidaa tuli lapsuudessa niskaan, että itse sitten vastoinkäymisten myötä alennuin samalle sairaalle tasolle kuin isäni. Eli olen alkkis nykyään itse, lupaan ja vannon... ja toisin käy.
Minulla mies on alkoholisti, mutta onnistunut nyt viimeiset puolisen vuotta pitämään aika hyvin homman hanskassa. Itselläkin meinannut todella monta kertaa vuosien varrella loppua usko ja olen harkinnut useita kertoja eroa. Nyt on oikeastaan ensimmäistä kertaa sellainen tilanne että miehen juominen pysyy jotenkin aisoissa, enkä tietenkään voi tietää kauanko tämä kestää ja mitä sitten pitää tehdä jos homma taas kerran lähtee käsistä. Tällä hetkellä nautin kuitenkin tilanteesta, katsotaan mitä tulevaisuus taas tuo tullessaan...
Päihdelinkin keskustelualueelta löytyy vertaistukea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin alkoholistin kanssa yhdessä 21v, joista naimisissa 15v. Jaksoin toivoa aina parempaa huomista, mutta sitä ei koskaan tullut. Kuusi pitkää vuotta haudoin ajatusta erosta. Erään sattuman -surullisen sellaisen- kautta sain rohkeutta ja voimaa tehdä päätöksen erosta. Joulukuussa ero tuli lainvoimaiseksi. Jos olisin siihen suhteeseen jäänyt lasten kanssa, niin olisimme kaikki lopulta sairastuneet, ja pahasti. Itse sairastuin läheisriippuvuuteen, josta pienin askelin koetan toipua. Pala palalta kokoan itseäni, jotta olisin eheä oma itseni jonain päivänä :)En ole vuosikausiin ollut näin ONNELLINEN, mitä olen nyt, kun en jaa enää elämääni alkoholistin kanssa!!!
Päätös on aina vaikea tehdä, koska alkkista on vaikea jättää oman onnensa nojaan. Järki sanoo toista ja tunteet toista.
Voimia sinulle tehdä se päätös!
Mikäli haluat vertaistukea, niin tosiaan tuo päihdelinkin kotikanava on hyvä palsta, jolla itsekin kävin ahkerasti. Minullekin voit kirjoittaa. Annan s-postini mikäli haluat :)
ja sitten ihmettelee että mitä hän nyt on tehhyt väärin?niin ei mitään nytkään ,kunhan lähti eilen illalla yks kaks baariin sillä aikaa kun nukutin lapsia,teki siis esikoiselle oharit kun tänään piti olla ajokunnossa häntä viemässä harkkoihin(mä toki sit kuskasin,kuten aina)Nyt jatkaa putkeaan mökillä, oli jopa saanut huomiselle työapäivälleen sijaisen eli homma jatkuu,mutta ei ymmärrä mitä hän nyt on tehnyt väärin,käsittämätöntä ja samoin se, että sitä parempaa huomista aina jaksaa toivoa,koska viikot menee suht ok,osallistuva mies,kokkaa ym.kotihommia tekee ja lapset palvoo.Mutta milloin sitä tulee se viimeinen tikki,aika näyttää.Rakkaus on kuollut kauan sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös itse syyllistynyt siihen että peittelen mieheni juomista. Haluan näyttää ulospäin parempaa tai jotain. Häpeän todella miestäni juomisen takia.Vanhin lapsi toivoo meidän eroa.
Tarviiko päihdelinkkiin kirjautua?
Aivan! Sama minulla. Mies sai potkut töistä ja tietenkin minun vika kun menin ostamaan itselleni asunnon. Turhaan menee energiaa häneen, enkä saa mitään takaisin kuin syyllisyyttä, vihaa, katteettomia lupauksia. Käyttää rakkauttani hyväksi niin henkisesti kuin rahallisesti. Nyt olen kerännyt voimia ja päättänyt häipyä lopulliseti hänen elämästä. Tuskin huomaakaan, tosin pyysi täs vasta rahaa. Kieltäydyin. Löi luurin korvaan sanoen, jollei apua anneta niin antaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sopiiko kysyä minkälaisia määriä miehenne juovat?
Itselläni mies, joka juo kaljaa 3 koppaa viikossa, joka ikinen viikko. Muuta alkoholia ei kylläkään juo. Arkena juo ehkä 6 kaljaa per ilta, viikonloppuna sitten enemmän. Ei kuitenkaan häviä ryyppyreissuille tms. eikä ole aggressiivinen tms. "haitallinen" juodessaan. Ärsyttävän huppelinen/känninen kylläkin enkä iltaisin viitsi esim. keskustella mistään vakavamman sorttisesta, eikä koskaan iltaisin ajokunnossa. Ei myöskään mielellään lähde iltaisin mihinkään esim. lasten harrastuksiin, kevät/joulujuhliin, kylään tms. koska se rajoittaisi juomista.
Tälläistä on jatkunut nyt ehkä n. 2-3 vuotta, juominen lisääntynyt salakavalasti niin, että on vaikea sanoa missä kohtaa se on käynyt näin runsaaksi. 10 vuotta sitten kun aloimme seurustella, joi viikonloppuisin, jossain vaiheessa alkoi juoda tyyliin joka toinen päivä ja nyt ei ole varmaan vuoteen ollut päivääkään juomatta... :(
Työnsä mies hoitaa ja muut ns. pakolliset velvollisuudet, mutta kyllä tässä viime aikoina on tullut selväksi mikä on tärkeintä elämässä - se, että pääsee n. klo 15-16 korkkaamaan ensimmäisen kaljan, mikään ei saa sitä estää. Aamupäivät on juomatta ja silloin on ihan normaali, ihana mies ja isä.
Surullista ja inhottavaa, en tiedä yhtään mitä tässä tekisi. Mies ei myönnä itse mitään ongelmaa edes olevan, "saunakaljoista" puhuu vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoittelehan, jos siltä tuntuu!
mun näppikseltä juuri tänään, täällä itken mietin mitä teen,lapset kaipaavat ryyppyreissulla olevaa isäänsä..ja huomenna kun hän palaa niin on taas superisä.Ei jaksais mutta vaikeaa kun hänen talo eli minun ja lasten lähdettävä.Toivon usein jopa että sattuispa hänelle joku onnettomuus tuolla kun kaljoittelee,vaikka kuolis pois paitsi että lasten suru ois valtava.Voimia meille!