Mökkeilystä - auttakaa muuttamaan asennetta
Olemme saaneet perintönä mökin, joka on miehelle tosi rakas. Hän viettää siellä paljon aikaa, ja toivoisi että minäkin tulisin sinne - eli että oltais siellä koko perhe eikä vain hän+vanhin lapsi. Ymmärrän tämän hyvin ja pidän sitä itsekin tärkeänä.
Mutta, mä vaan koen sen tylsäksi ja työlääksi tavaksi viettää aikaa. Ensin on pakkaamiset, ruokien valmistelut etukäteen jne. Automatka ja kitisevät tenavat. Sitten pitää pää kolmantena jalkana juosta lasten perässä että eivät pääse hengestään, koska tontti on lapsille vaarallinen. Mua inhottaa mökin tunkkainen haju ja hiirenpapanat. Onhan se ihanaa, että on luontoa ympärillä, mutta silti.
Vaihtoehtona on olla kotona pienemmän kanssa. Se on hauskaa: on rauhallista. Saa syödä herkkuja.Ei tarvitse lenkittää koiraa. Pienemmän kanssa on vielä tosi helppo mennä ja tulla, ja kerrankin saa nukkua riittävästi kun nukkuu lapsen kanssa päikkärit. On niin houkuttelevaa olla lomalla omassa kodissaan.
Miten mä nyt innostuisin tuosta mökkielämästä?
Tästä keskustelusta on ollut mulle oikeasti apua. Aloin miettimään, että miksi sinne on niin vaikea mennä, koska eihän noi mun luettelemat syyt ole mitään "oikeita" syitä. Kyllähän me reissataan lasten kanssa paljon vaikka missä enkä ole ajatellut että se ois joku ongelma.
Ehkä se vaikeus sit jotenkin lähtee siitä, että mieheni vanhempien kuolema on niin ahdistava asia, etten mielelläni ajattele sitä. Sitten, kun mennään tuonne mökille, niin kaikki kuitenkin muistuttaa heistä.
ap.