32-vuotias nainen, pisin seurustelusuhde kestänyt vuoden

Voi toki olla, että naisella on ongelmia luottamuksessa ja sitoutumisessa tai väärinkäsityksiä rakkaudesta ja ihmissuhteista. Voi esimerkiksi olla, että nainen ei erota rakastumista ja rakkautta. Lapsuudenkokemukset ja myöhemmätkin huonot kokemukset ihmissuhteista voivat vaikuttaa.

sitoutumisesta, vastuusta. Näin ajattelisin miehenä. Naisesta vaistoaa usein (helpostikin) tällaiset asiat. Vaikka olisi miten viehättävä ja fiksu nainen muuten, niin se ei vaan riitä.

Ei ole ehkä kunnolla rakastunut kehenkään seururstelukumppaniinsa eikä halua olla suhteessa vain sen takia että on joku? Näin minulla 28 vuotiaaksi asti, oli muutamaa lyhyttä suhdetta lukuunottamatta aina sinkku kunnes tapasin miehen kehen oikeasti rakastuin ja yhteiseloa oli n. 3 vuotta. Suhde loppui miehen toilailuun. Sitten taas sinkkuna pari vuotta kun ei ketään "kunnollista" tullut vastaan. Nyt tosin olen jo uudessa suhteessa ollut reilun vuoden. Eli ei siinä ap'n tarkoittamassa naisessa mitään vikaa tarvi olla.

Itsekin olen samassa veneessä, paitsi tuon vuoden seurustelun sijaan kyse oli 5 vuoden on/off-suhteesta.



Suurin osa eroista oli miehen aloitteesta, ja tuli kuitenkin aina takaisin ennen kuin minä sitten jätin lopulliset hyvästit.



Muutama korkeintaan muutaman kuukauden suhde mahtuu mun 30-vuotiselle taipaleelle tuon lisäksi.



Itse olisin hyvä puoliso mutta pirskatti kun nuo miehet kyllästyvät niin nopeasti ;)

niin onhan naisessa jotain jännää.

eikä ole tuhlannut aikaansa niihin Vääriin.



Itselläni oli sama tilanne 31-veeksi asti. Nyt muutamia vuosia myöhemmin onnellisessa avoliitossa unelmien Miehen kanssa ja suhteemme on jo kruunannut pieni poika!!

ja pisin suhde vuoden?? Jo biologia ohjaa tytöt tykkäämään pojista ja toisinpäin. Jokinhan tuossa on taustalla. Omien vanhempien huono suhde tai muu tunne-elämän ongelma?

Ensimmäinen ajatus: voisimme mennä joskus kahville. (hahhah) Olen todella onnellinen että on olemassa myös naisia jotka eivät roikkumalla roiku huonoissa suhteissa joissa eivät ole edes onnellisia, ja sitten tuputa valituksiaan kavereille.

jotka eivät "roiku" yhtään missään suhteissa. Kaipa joku olisi jo ajat sitten korjannut talteen, jos olisi hyväksi havainnut.

alkavat n. 15-17 vuotiaina. Mutta ne eivät kestä usein kuin vain muutaman kuukauden, mutta ovat harjoittelua toki tulevia varsinaisia seurusteluja varten. 20+ (usein opiskeluaikoina) alkavat sitten pidemmät suhteet. En keksi syytä, miksi 30 vuotias ei ole vielä vuotta pidempään seurustellut. Vaikka "harjoitus aikaa" on ollut jo toistakymmentä vuotta.

Kumppanin pitää olla täydellinen vaikka aniharva niistä prinsessoista on sen täydellisempi.

On hän teininä seurustellut varmaan parikin vuotta saman miehen kanssa ja opiskeluaikanakin vielä onnistunut ylläpitämään suhdetta pidempään, mutta ei ole koskaan asunut avoliitossa eikä suhteet ole koskaan muuttuneet vakaviksi.



Hänellä on täysin epärealistiset kuvat parisuhteesta. Miehen pitäisi jatkuvasti olla vakuuttamassa rakkauttaan ja puhumassa tunteistaan. Tätä naista pitäisi koko ajan helliä yllätyslahjoilla ja järkätä romanttisia illallisia harva se viikonloppu. Kaikki "omat menot" tulkitaan sitoutumiskammoksi. Ei yllätä, että miehet ei kauaa jaksa...

Olen 32- vuotias, samaa suhdetta takana viimeset 13 vuotta ja jatketaan koska suhde on hyvä. Ero ei ole mahdottomuus jos ei tahdottaisi tähän panostaa.



Jos 30- vuotiaalla ei ole yhtään pidempää suhdetta niin kyllä se vähän ihmettää. Mikä sen selittää? Nirso? Kai nyt joskus olisi vahingossakin tarttunut mies joka jää kainaloon pidemmäksi ajaksi. Itsellänikin on tämän yhden pitkän suhteen lisäksi pari harjottelusuhdetta.

Kaikki eivät koe "harjoittelua" tarpeelliseksi vaan pitää olla aitoja tunteita. Mutta seksuaaliset tarpeet on toki tyydytettävä, joten nämä esimerkin yli 30-vuotiaat ovat yleensä vahvoja naisia, joiden ei tarvitse esittää seurustelevansa hypätäkseen jonkun kanssa sänkyyn.

alkavat n. 15-17 vuotiaina. Mutta ne eivät kestä usein kuin vain muutaman kuukauden, mutta ovat harjoittelua toki tulevia varsinaisia seurusteluja varten. 20+ (usein opiskeluaikoina) alkavat sitten pidemmät suhteet. En keksi syytä, miksi 30 vuotias ei ole vielä vuotta pidempään seurustellut. Vaikka "harjoitus aikaa" on ollut jo toistakymmentä vuotta.

nämä esimerkin yli 30-vuotiaat ovat yleensä vahvoja naisia

Kyllä kyllä :-)

olen 31v. ja pisin ihmissuhde on ollut n. 5v. kestävä ystävyys/seurustelusuhde/yhdessä asuminen jo vuosia sitten. En tiedä miksi tälläinen lasketaan, jos pari ei ole virallisesti pari kuitenkaan, vaikka muiden silmissä asia on ollut ilmiselvä jo alusta alkaen ( selvittämättömät erimielisyydet sitten toppasivat suhteen jatkumisen ja kummankin epävarmuus kaiketi). Tässä vaan saa kuulla niin paljon kaikkea mahdollista ja paineita jo niskassa ( ystävät katsovat perään tarkasti), ettei kerta kaikkiaan ala tuosta noin vain seurustelemaan vaan pitkittää tapailuvaihetta ehkä liikaa, eikä edes tiedä mitä haluaa, mutta sen, että mitä ei halua, tietää. Juuri koskaan en ole ns. yksin pakosta, aina joku mies piirittämässä, mitä ihmettelen syvästi. Pisin aika, jolloin ei mitään suhdetta ( seksi-, tapailu-,lyhyt seurustelujakso, on ollut n. vuosi täysikäisyyden jälkeen. Samat miehet tulleet uudelleen kuvioihin monta kertaa ja erilaisina ja itseään kehittäneempinä. Aina on seurannut vain omia tunteitaan, etsinyt jotakin, mitä ei ole löytänyt ja mielummin "yksin", kuin huonossa tai epätyydyttävässä suhteessa. Ehkä tuollainen nainen on romantikko ja etsii "sitä oikeaa", todennäköisesti on jo punninnut riskit yksin jäämisestäkin, mutta ei kykene tinkimään siitä mitä haluaa tai tarvii. Eihän se nyt paljon vaadi alkaa seurustelemaan jonkun kanssa ainakaan naiselta, silloin kun siis on valmis tinkimään. Jokainen saisi halutessaan jonkun, eri asia kelpaako sitten.

alkavat n. 15-17 vuotiaina. Mutta ne eivät kestä usein kuin vain muutaman kuukauden, mutta ovat harjoittelua toki tulevia varsinaisia seurusteluja varten. 20+ (usein opiskeluaikoina) alkavat sitten pidemmät suhteet. En keksi syytä, miksi 30 vuotias ei ole vielä vuotta pidempään seurustellut. Vaikka "harjoitus aikaa" on ollut jo toistakymmentä vuotta.

Näin se menee. Naimisiin mennään 20 - 22 -vuotiaana, ja esikoinen pitää synnyttää 24-vuotiaana. 27-vuotiaana syntyy toinen lapsi, joten sitten on vielä aikaa 30-vuotiaana tehdä se kolmas lapsi, jos tahtoo. Yli 30-vuotiaana ei kenkään pidä lähteä synnytyspuuhiin, se on silloin jo auttamattomasti myöhäistä ja säälittävää. Erota saa kerran, mutta silloin pitää hävetä ja kärsiä todella paljon, ja tuntea epäonnistuneensa ihmisenä ja vanhempana.

Hävetkää väärineläjät!

jotka eivät "roiku" yhtään missään suhteissa. Kaipa joku olisi jo ajat sitten korjannut talteen, jos olisi hyväksi havainnut.

jokainen haluaa parisuhteeseen. Onhan niitä vapaaehtoisesti lapsettomiakin. Miksi ei yhtä hyvin vapaaehtoisesti parisuhteettomiakin.

Ehkä tuollainen nainen on romantikko ja etsii "sitä oikeaa"

ja ajatus "siitä oikeasta" voi olla uskomattoman dominoiva eikä kukaan niitä kriteerejä täytä. mikä on alitajuisesti tarkoituskin.

sama pätee naisiin joiden "seurustelusuhteet" ovat ulkomaaneläviä (suhde ei koskaan realisoidu koska välimatkaa on 5000 km) tai toinen osapuoli on varattu. jossittelu ja kaihoilu antavat sisältöä elämään, mutta vapaan ihmisen aito kohtaaminen on työn ja tuskan takana.

tuollainen todellakin olen ollut! Mutta sitten vaan se kaukana asuva ihastus jotenkin realisoituikin ja tässä sitä ollaan vakavassa parisuhteessa oltu jo jonkun aikaa.



Ja no, eihän se ole yhtä 'ihanaa' kuin kuvitelmissa, mutta monella tapaa paljon tyydyttävämpää ja sisällöllisempää kuin yksin oleminen ja kaipaus.