Paranormaalit ilmiöt, millaisia kokemuksia?

Olin teini ja yksin himassa, semmoinen ikinvanha talo jonka äiti oli vuokrannut avioeron jälkeen. Oli ilta ja meinasin mennä  nukkumaan, suljin tv:n ja se aukesi. Tämä toistui 5 kertaa! Ei ollut naapureita pilailemassa kaukosäätimen kanssa ikkunan takana eikä kissaa kävelemässä kaukosäätimen yli. Lopulta vain juoksin huoneeni, laitoin musiikit päälle ja menin peiton alle, äiti ihmetteli kotiin tullessaan miksi Madonna pauhaa täysillä keskellä yötä ja tv:kin on auki.

Tunsin kun joku käveli mun takana. mä kuulin ne äänet ja kun katoin taakse, ketään siellä ei ollut.

Kuvasin kerran puhelimelle "kauhuleffaa" siskojen kanssa, josta tosin tuli todella huono : D. Myöhemmin myöhään illalla päätinpä kyseisen "kauhuleffan" katsoa. Video n laatu oli pixelimössä ja pätkivää. Olin kyllä tätä ennen katsonut leffan moneen kertaan ja laatu oli normaali. Tulipa siitä kylmät väreet ja menin nukkumaan. Aamulla tarkistin oliko leffa pixelimössöä, mutta ei ollut... Illalla en tiiä miks mut halusin tarkistaa sen leffan ja se oli pixelimössöä. Aina illalla kun leffan katsoin. En tiiä miks näin on, enkä oo myöskään löytäny hyvää selitysta???

Up! On halloween 👻🌛🌇

Allt i mitt liv är bara normal.

Siis täähän on aika yleinen kokemus ihan ympäri maailmaa ja tapahtumakulku aina lähes sama.

Olin myöhään yöllä tupakalla ja näin puussa jonkun mustan hahmon. Ihmisen mallisen mutta kuka hitto kökkisi talvipakkasella myöhään illalla puussa?!

Kun lähdin sisään hahmo jäi puuhun.

Paranormaaleja kokemuksia riittää.. Ihan senkin takia, että asutaan talossa jossa kummittelee. Talo rakennettu joskus 80-luvulla. Ennen mun syntymää porukat ja isosisko asettu taloksi, entisten asukkaiden muuttaessa pois. Tästä reilusti yli 20 vuotta. Entiset asukkaat olivat samalla tavalla perhe ja perheessä oli käsittääkseni 4 lasta. Kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Toinen pojista menehtyi traagisesti jossain keski-suomen alueella hukkuen avantoon vain 18 vuotiaana. Kuolemaa on selitetty sillä, että koska poika sairasti skitsofreniaa, on hän joko hukkunut avantoon vahingossa tai itsetuhoisin ajatuksin. Tämä kyseinen poika (voi olla joku muukin hänen lisäkseen) kummittelee talossamme.

Ensimmäinen kokemus ulottuu siihen aikaan, kun olin 4-5 vuotias. Keskellä yötä henkari mäiskähti eteisen naulakosta lattialle. Toki tälle voi olla luonnollinenkin selitys, mutta se on jäänyt kummallisesti mieleen. Seuraavat kokemukset tapahtuivat ala-asteen lopulla.

Eräänä pimeänä talvi-iltana odotin äitiäni töistä kotiin. Isä oli lähtenyt yövuoroon, joten olin yksin ja katselin telkkaria olohuoneessa. Havahduin jonkin ajan päästä siihen, että eteisen ikkunaan koputetaan. Säikähdin tietysti ja lähdin katsomaan, mistä on kyse. Ikkunassa näkyi käden jälki, mutta seuraavana aamuna lumessa oli pelkästään vanhempien kengistä tulleet jäljet.. Pelottavaa tästä vielä tekee sen, että äiti tuli normaalia myöhempään kotiin, koska poliisit olivat pysäyttäneet tuon muistaakseni ikkunoiden takia, kun olivat liian lumessa tai jotain vastaavaa. Hyi.. 

Toinen kokemus tapahtui aika pian tämän jälkeen. Meille tuli koira, mutta se oli sinä yönä mummon luona, sillä lähtisimme kaikki aamulla töihin ja kouluun, joten kukaan ei olisi kotona hoitamassa koiraa. Nukuin sikeästi omassa sängyssäni, kunnes tunsin että sen pääty painuu alaspäin. Ihan kuin joku istuisi siihen. Se oli huomattavasti painavampi, kuin esimerkiksi meidän koira. Nousin istumaan hölmistyneenä ja katsoin ympärilleni, ei ketään missään. Ja takaisin unille. Tai ainakin yritin, kunnes alkaa taas tapahtua. Seuraavaksi tuntuu siltä, kuin peittoa vedettäisiin pois päältä. En kuitenkaan jaksanut enää välittää, vaan nukahdin. 

Kolmas kokemus tapahtui joskus yläasteella. Laitoin illalla normaalisti nukkumaan, mutta pian herään siihen, että seinän toiselta puolelta, pienestä vaatekomerosta koputetaan seinään. Koputus jatkui ties kuinka kauan, joten oli pakko paeta olohuoneeseen sohvalle nukkumaan. Koputus kuului vielä kerran olohuoneeseen asti, mutta sitten loppui. Seuraavana aamuna mainitsin porukoille asiasta ja ne kyllä otti ihan tosissaan, mutta mainitsi myös pakkasen, että se saattoi paukutella taloa. Looginen selityshän se olisi, mutta se kuulosti ihan ihmisen tekemältä koputukselta. 

Sitten äiti, isä ja mummo ovat kuulleet keittiöstä askelia, talon ulkopuolella ollut talviaikaan mystisiä kengänjälkiä jotka johtivat takapihalle, mutta ei sieltä takaisin ja loppuivat yhtäkkiä keskenkin, naapurin jo edesmenneet koirat haukkuivat pihallemme päin silloin kun emme olleet kotona (etupihaa suojaa pihlajaaita kesäisin, joten tänne ei juurikaan näe ellei kävele oikeasti meidän pihaan) ja muutenkin välillä painostava fiilis.

Nyt on ollut jo useamman vuoden aika rauhallista. Myös öisin. 

Vanhempani vuokrasivat omakotitalon kun olin 14vuotias ja minä sain huoneeksini takkahuoneen josta oli ovi ulos. 

Ennen tuonne muuttoa,olin nukkunut sikeästi. Muuton jälkeen aloin olla rättiväsynyt valvotuista öistä. Kuulin nimittäin miten joku käveli tulihousut kahisten ja jalkaa ontuen ja ääni läheni takkahuonetta loppuen kuin seinään,epäselvää kuiskailua,kaukaista  pianomusiikkia ja koputtelua katosta/seinistä. Pari kertaa noustuani ääniä tutkimaan,vietin yöt hiki valuen peiton alla ja korvalappustreot tiukasti korvilla, Vanhemmille mä en uskaltanut sanoa mitään. Suihkusta kun tulin niin juoksin vaan hirveätä vauhtia ympärille katsomatta huoneeseeni. Kylppäri oli siis sinä käytävän päässä. Ja vanhemmat nukkui ja yleensä oleskeli yläkerrassa.

Mutta jotain hämyä oli myös metsäsä talon takana,mentiin nimittäin sinne kaverin kanssa tarkoituksena opetella tupakoimaan (tyhmät teinit), istutiin kaatuneen puun rungon päällä tupakat suussa ja koettiin jutella siinä yskimisen lomassa.Ja sitten äkkiä molempiin iski pakokauhu,tunne että nyt pois,pois pian! Juostiin kuin olisi piru ollut perässä eikä kumpikaan tiennyt miksi. Myöhemmin kokeilin mennä metsään yksin mutta taas sama paniikki. Jostain syystä äitikään ei muuten metsään mennyt vaikka innokas marjastaja/sienestejä eikä lähellä ollut mitään isoa tietä tms estettä. Myöhemmin alkoi  tuntua aina,että joku katsoo sieltä metsästä ja pidin huoneeni verhoja kiinni päivälläkin..

Kerran mulla oli kamala oksutauti ja halusin happea,joten menin huoneeni ovesta ulos. Huono idea sillä kohta joku kuiskasi " Hei!" selkäni takaa ja luulin ekaksi että se on äiti koska kuulosti naiselta,käännyin helpottuneena eikä siiinä ollutkään ketään!

Olin iloinen kun talo tuli myyntiin ja meidän piti muuttaa pois,koska vanhempani eivät olleet kiinnostuneet taloa ostamaan.

Äitini ja isäni istuivat olohuoneessa ja kuulivat miten joku tuli etuovesta meni käytävän läpi ja ulos takaovesta..vanhempani eivät usko tämmöisiin..isäni tarkasti koko talon ja mitään ei löytynyt..se oli outoa..talo oli uusi.

Noin 21 vuotta sitten ostin takin, jossa täytyi olla jokin kirous. Aina, kun kuljin se päällä, kohtasin ikäviä ja vihamielisiä ihmisiä. Onnistuin olemaan aina väärässä paikassa väärään aikaan, kun kuljin siinä takissa. Vuosia sitten luovuin kyseisestä takista antamalla sen erääseen kierrätyspisteeseen, josta alueen väki kävi hakemassa itselleen vaatetta ja kodin tavaraa, kuten astioita, vuodevaatteita ja sen sellaista. Sitten sinne sai myös viedä tavaraa kierrätettäväksi. Antamani takki ei siellä kauaa ehtinyt olla, kun tapahtui niin, että joku vei sinne jotain luteisia paskojaan, josta ne luteet sitten levisivät koko taloon ja se oli sitten sen kierrätyspisteen loppu. Paska homma alueen vähävaraisten asukkaiden kannalta. 

Tämä mielestäni todistaa sen, että jokin vika, kirous siinä takissa täytyi olla. Ihan liikaa ikäviä sattumia ollakseen sattumaa. Vai voisiko olla niin, että jos en olisi vienyt sitä pirun takkia sinne kierrätyspisteeseen, niin niitä luteisia paskoja ei se joku olisi sinne vienyt, vaan ne olisivat päätyneet kaatikselle?