Paranormaalit ilmiöt, millaisia kokemuksia?

Joku koputti vessan lukittua ovea kun olin yksin kotona, kävi mielessä että kohta joku tulee läpi kirveen kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Itsestään liikkuva esine ja kokemus hengen läsnäolosta.

Automobiili ja pieru?

No mulle ei oo tapahtunu mitää muyät mun kaverille on tapahtunu sillee et sen huoneessa tippu joltai hyllyltä tavara, ihan itsekseen, ku se oli sen huoneen toisessa päässä tekemäs jotain eikä se ollu lähelläkään sitä tavaraa ja se oli viel yksin siel sen huonees.

Ootko tutkinu et onko teijän talo jonkun vanhan puretun mielisairaalan paikalla yms (ei oo tarkotus pelotella)

No meillä kuulu et joku asia ois kaatunut joissain, tyyliin vaatehuoneessa tai jossai mutta mun isosisko oli meijän. Huoneessa puhumas puhelimee, kissat äitin Kaa niitten huonees ja mä ihmettelin sitä ääntä, en tiiä voiks tätä sanoo paranormaaliks kokemukseks mut joo luulen nii ainaki. Ja se olis mun eka paranormaali kokemus😨

En tiiä onks tää niinkään paranormaali kokemus mut tää tuli mulla mieleen... Niin että mun yks petsi katos pari päivää sitte ku tuhka tuuleen.. nii se jäi tosi paljon ihmetyttää mua..

Vierailija kirjoitti:

En tiiä onks tää niinkään paranormaali kokemus mut tää tuli mulla mieleen... Niin että mun yks petsi katos pari päivää sitte ku tuhka tuuleen.. nii se jäi tosi paljon ihmetyttää mua..

Ohhoh. Laitoitko purkin kiinni?

Petsi on haihtuvaa ainetta ja höyryt voi aiheuttaa harhoja.

Kun olin työmatkalla Berliinissä, niin me yövyttiin

paikallisessa hotellissa.

Kävin yhden työkaverini kanssa japanilaisessa syömässä.

Meidän huoneet oli samassa kerroksessa.

Siellä käytävällä oli lamppu, että jos kävelee, se syttyy päälle.

Ajateltiin vielä hetki jutella, ennenkuin mentäisiin huoneisiimme.

Yhtäkkiä kuulimme askelten ääniä ja jäimme odottamaan kuka sieltä tulee.

Askeleet loppuivat minun ja työkaverin eteen, missä oli se lamppu.

Lamppu syttyi yhtäkkiä päälle.

Katseltiin toisiamme meidän välillä oli kiusallinen hiljaisuus.

Aamiaisella puhuttiin siitä kohtauksesta, mikä silloin illalla tapahtui.

Me ei keksitty sille mitään luonnollista selitystä...

Tää tapahtui talvella, kun olin 10-vuotias.

Kun kello oli noin 1:00 yöllä, sain sellaisen tunteen että joku katsoisi minua ikkunasta.

En uskaltanut kääntyä ikkunaan päin.

Kun heräsin aamulla, näin jotain sellaista mitä en olisi halunnut nähdä...

Siinä ikkunassa oli kädenjälkiä ja naamanjälki.

Illalla oli satanut lunta, niin halusin mennä katsomaan jos veljeni olisi vain pilaillut kustannuksellani.

Siinä oli jalanjälkiä, mutta ne oli paljon isommat kuin veljeni.

Pelottavaa siitä teki myös se, että ne jalanjäljet tulivat metsän suunnasta ja ne jäljet ei ollut kääntynyt takaisin metsään päin, joten ne ei voinut olla ätini tai iskänikään jälkiä.

Tuon jälkeen en enään uskaltanut nukkua tuossa huoneessa, joten sain vanhempieni huoneen mikä sijaitsi yläkerrassa.

Olen nähnyt enneunta, mutta yleensä ne on ennustanut kivoja asioita eikä surullisia/karmivia.

Näin unta että, siskoni joutui vakavaan lento-onnettomuuteen matkalla brasiliaan. En nähnyt että kuoliko hän.

Sehän sitten toteutui...

Ekaksi kun kuulin että siskoni on matkaamassa brasiliaan, niin ajattelin sitä vain puhtaaksi sattumaksi.

Kun kuulin että hän joutui vakavaan lento-onnettomuuteen niin sydämeni jätti pari lyöntiä välistä.

Onneksi siskoni kuitenkin selvisi:)

Kerran menneisyydessä olin vuokramökillä saunomassa. Siinä rauhassa saunoessa yhtäkkiä saunan ikkunasta katsoi sisään vanha mies ja nainen. Tajusin heti että he eivät olleet enää elävien kirjoissa, kun ääriviivat oli utuiset. Jähmetyin kauhusta ja saman tien hahmot hävisivät. Vuokraaja kyllä sanoi että mökillä voi nähdä asioita tai kuulua selittämättömiä asioita, sen takia kai se mökkivuokra oli puolet halvempi. Lähdin samantien kotiin sieltä,koska olin yksin ja pelkään kummituksia yli kaiken, vaikka ne ei mitään teekkään.

Kun opiskelin New Yorkissa, niin opiskeluni olivat loppuvaiheilla.

Kun olin juomassa teetä illalla klo 19:00, niin kuulin kun joku soitti ovikelloa.

Menin avaamaan, mutta sielä ei ollut ketään.

Siinä kerrostalossa asui opiskelukavereitani, joten arvelin että joku heistä vain halusi pelleillä.

Tätä kuitenkin alkoi toistua joka päivä ja samaan aikaan eli klo 19:00.

Lopulta minulle kuitenkin riitti ja päätin ostaa kameran siihen oveen.

Kun tarkistin mitä sieltä kamerasta löytyy niin tunsin kun pala nousi kurkkuuni...

Siinä kamerassa näkyi oudon näköinen mies jolla ei ollut kulmakarvoja, hiuksia ja sen suu näytti viivalle missä oli vain huulipunaa jotta se ei näyttäisi epäilyttävälle.

Tuon kuvan jälkeen en tuntenut oloani enään turvalliseksi...

Olin 3 luokalla, koulumme on tosiaan vanha sota sairaala. Noh päätimme olla piilosta joululoman alun kunniaksi, laitoimme kaikki valot pois koulusta. Päätimme mennä kavereiden kanssa ruumis huoneeseen piiloon, siellä oli perällä ovi jota ei saanut auki. Juttelimme ihan rauhassa piilossa kunnes rupeamme kuulemaan huutoa

oven takaa, säihdimme ja lähdimme juoksemaan ulos. Vasta myöhemmin sain tietää että joku oli saanut sairauskohtauksen ja kuollut sillä samalla viikolla, kylmät väreet tuli.

itse olen pienestä pitäen nähnyt erilaisia hahmoja ja lapsuudenkodissani näin aina jonkin laisen noin 70-miehen istuvan huoneeni nojatuolissa ja katselevan minua. ihmettelin sitä kauan ja pelkäsin nukkua  öisin kotona, kerroin silloin äidilleni asiasta, mutta häntä ei kiinnostanut. Näkyjä tuli enemmänkin: joskus näin tämän saman miehen peilissä takanani ja kun katsoin taakseni hän ei ollut siellä. Pahin tapaus oli kun kuulin yksi yö kuulin äänen kuiskaavan nimeäni...se oli viimeinen yöni talossa ennen kuin muutimme. Äitini kertoi minulle noin vuosi sitten, että lapsuudenkodissani oli asunut enne meitä vanha pariskunta, ja tämä mies oli viettänyt suurimman osan ajastaan samassa huoneessa, mikä oli tullut minun huoneekseni. kuulin järkytykseni myös, että tämä kyseinen mies oli kuollut siihen huoneeseen.

Aikamoiset traumat on jäänyt tähän päivään asti.

Itse asun 1998 rakennetussa rivitalossa vuokralla. Tässä talossa ovet paukkuu tosin aika harvoin. Ehkä kerran viikossa. Usein  makuuhuoneen ovi paiskautuu kiinni ja välillä kylpyhuoneen ovi tekee samoin. Olen myös huomannut , että esim keittiön tuolit jotka ovat kaikki olleet pöydän alla ovatkin pois pöydän alta aivan kuin joku olisi istunut niissä. Välillä myös kaapin ovet ovat olleet auki vaikka ne on jätetty kiinni. Väillä kuuluu ääntä joka kuulostaa kuiskimiselta josta ei kuitenkaan saa selvää. Välikatto on meillä asumaton ja asunnot ovat vain yksikerroksisia. Välikattoon on pääsy pienestä luukusta joka sijaitsee toisessa päädyssä rakennusta. Asun itse rivitalon keskellä. Välikatosta kuuluu välillä kopinaa ja koputusta joka on rytmissä. kop kop kop kop kop. Noin sekunnin välein ja jatkuu parista minuutista viiteentoista minuuttiin. Usein tämä tapahtuu iltaisin. Olen koko ikäni tätä taloa asuttanut. Vanhempani eivät ole tätä ongelmaa huomanneet joten oli se mikä tahansa niin se tuntuu olevan kiinnostunut pelkästään minun ärsyttämisestä. Ärsyttävin oli ehkä , kun taulu jossa oli moottoripyörän kuva tippui mun huoneeni seinältä ja kehykset meni paskaksi.

Eli siis mä oon 13v tyttö ja siis koin tän viime vklp eli siis asiaan. Mä olin mun laverinkaa mun mummilla yötä ja mun mummi on sellane et se antaa tehä mitä vaa ja sanoin sille joskus 19.00 illalla et mä meen kamujenkaa kylälle ja tuun pois joskus yöllä en vielä tiiä millon nii mummi vastas vaa ”joo” (ja mummi on kyllä tosi välittävä ja rakastava mut se vaa haluaa olla hyvä mummi nii se ei halua sanoa ei melkee millekkää) sitte yöllä siin mun paraskaveri ja kaks jätkää ja me mentii yhelle vanhalle talolle joka oli rakennettu tyylii 500 vuotta sitte ja se oli semmone kivitalo joka on ollu joku sota vankila tai semmone nii ku me päästii sinne sisälle ja oltii tutkittu sitä hetki nii kuultii et joku olis kövelly meijän yläpuolella me mentii paniikkii ja oltii ihan hiljaa eikä liikuttu ja sit ku ei kuultu enää mitää hetkeen kii mentii sinne isoimpaa huoneesee mut sitte yhtäkkiä kuultii et se ulko ovi ois paukautettu täysiä kiinni ja laitettu lukkoon ja sit kuultii lasten naurua. Sitte mun kaveri jähmetty ja kysyin et mikä on nii se vastas ”joku raapii mun selkää” ja sen takana ei ollu ketää ja sit mua yhtäkkiä vedettii hiuksista ja se ei ollu kukaa meijän kavereista no sitte yhtäkkiä toine niistä jätkisät katto suurilla silmillä uhtee käytävää ja sano et tuol menee joku mies ja se käänty kattomaa meitä ja oltii ihan paniikis ja täristii no sit se mies meni taakseppäi ja ku kuultii et se ulkoovi aukes vähä nii juostii täysiä sitä ovee päi nii se aukes ja lähettii äkkiä meijän koteihi

Kysyin aamulla mummilta et mitä siin talos on tapahtunu nii siel on ollu sotilaita jotka on tapettu sinne ha sit viel mulhemmi siel on asunu joku lapsiperhe noin 200 vvuotta sitte ja ne lapset on hirtetty sinne keittiöön

Että semmone tarina se ei mennä enää ikinä toho taloon.

Mä olen nähnyt mm. Ufon, kummituksia, enkelin. Mulla oli pehmolelu joka oli kirottu ja mä heitin sen ojaan ja mun mielestä se oli belphegor demoni. Nyt mulla on sellainen nukke joka on kirottu.

Silloin kun olin lapsi, asuttiin pienellä muuttotappiollisella paikkakunnalla lapissa. Asuttiin sillä paikkakunnalla n. 10vuotta, mutta vain niinä vuosina, kun asuttiin tietyssä talossa mulla oli minkäänlaisia paranormaaleja kokemuksia.

Tämä talo oli siis joskus  40- luvulla rakennettu  vanha lastenkoti, jonka kunta myi porukoille hyvään hintaan. Ne oli tosi tyytyväisiä, kun siinä talossa oli älyttömät harrastusmohadollisuudet, jne koska neliöitä oli todella paljon. Talo oli kaksikerroksinen ja lisäksi kellarikerros, jossa myös peseytymistilat. Vain osaa tiloista lämmitettiin talvisin, jotta saatiin säästettyä kuluissa. Siellä kämpällä oli aina älyttömän kylmä. Kesät talvet oltiin villasukat jalassa. 

Mulla oli siellä oma huone ja vessa, vähän erillään muista. Siitä mun huoneen edestä meni käytävä, sekä muiden huoneisiin, että ovi ja portaat alas kellariin.

Kerrottakoon, että ei katseltu kauhuleffoja sen ikäisenä tms, mikä olisi voinut selittää kokemukset. Ja en vieläkään usko paranormaaleihin juttuihi. 

Ennen tätä taloa, olin ain nukkunu kuin tukki. Tässä talossa, en koskaan nukkunu hyvin. 

Joka yö siitä asti kun sinne muutettiin, kuulin askeleita ja koputuksia sun muita epämääräsiä ääniä. Joo vanha talo elää ja vesipatterit kurluttaa, mutta nää oli erilaisia.

Siellä oli aina iltasin tosi ahdistava tunnelma.  Ne äänet tuli sieltä kellarista ja portaikkoa pitkin ja tuntui lähestyvän mun huonetta. Mun huoneen ovessa oli ikkuna ja näin siinä käytävällä usein liikkuvia varjoja, jotka voi toki olla ihan mielikuvitusta. (Siinä ei tosiaan naapureita, eikä tietä ollut kovin lähellä, nin vain kuu ja lumi valaisi öisin.) Joka ilta oli tosi vaikea saada unta, ihan hikisenä ja visusti peiton alla, nukahdin jossai kohtaa yötä. Olin kokoajan tosi väsynyt ala-asteella näitten äänien ja pelkojen takia.

Muuten me lapset seikkailtiin siellä ympäri taloa ja tiluksia, kun se oli niin suuri et aina löytyi jotain  ihania leikkipaikkoja. Mutta kellarin pelättiin mennä. Varsinkin se mun huoneen lähellä oleva osio oli todella pelottava.

Aina kun käytiin saunassa ja pesullakin, niin käytiin hirveellä kiireellä ja juostiin rappuset ylös.

Silloin kun muutettiin pois, uskaltauduin porukoiden kanssa katsoon sitä  kellarin puolta mikä oli mun huonetta lähinpänä. Siellä oli huone, betoni seinät, maali hilseilly, yks pieni ikkuna korkealla. Suoraan niinku jostain kauhuleffasta, mitä en silloin tiennyt.  Siellä huoneessa oli sellaisia kämäsiä, vanhoja ruosteisia peltileluja ja nukkeja ym lasten kampetta hujan hajan.

Muistan sen vieläkin elävästi ja siellä oli todella kylmä ja ahdistava olo.

Porukoille en sanallakaan silloin näistä kokemuksista puhunut, enkä sisaruksille.

Omistetaan se talo vieläkin, kun eihän sitä kukaan osta kun on siellä huitsin nevadassa. En aikuisenakaan oo halunnu kuleksia siellä kellarissa ja siitä on n. 10vuotta, kun oon talolla vimeksi käynyt. Toivottavasti se ei jää meille perinnöksi. 

Koskaan sen jälkeen en ole ollut peloissani illalla tai nukkunut huonosti pelkojen takia, vaikka ollaan asuttu vanhoissa taloissa sen jälkeenkin.  

Tuntui niinkuin kauhea paino olis nostettu pois, silloin kun sieltä muutettiin. Ja muuten paikkakunnalla me lapset viihdyttiin tosi hyvin, oli kavereita, ihana pieni koulu jne.

Tästä tuli nyt kauheen pitkä, pahoittelut, mutta koitin muistela mahdollisimman tarkkaan :) Kylmät väreet tuli vieläkin miettiessä.

kaverini kanssa oltiin kerran lähimetsässä kun nähtiin todella suuria jalanjälkiä suurempia kuin kenenkään ne olivat kaksi kertaa suuremmat kuin aikuisen miehen jalanjäljet.     mentiin nopeasti pois.       samassa metsässä olen aina näkevinäni mustan hahmon.   sellaisen jolla on musta juhlapuku ja kravatti ja valkoinen epäsuora naama eikä kasvoja.  lisäksi tuossa metsässä tuntuu aina että joku seuraa

Yle Puhe -kanavalle soitti mies joka kertoi kokemuksestaan. Tapasi vanhan tutun kesällä toisella paikkakunnalla ja juttelivat. Oli kuulema jäänyt eläkkeelle ja nyt on aikaa käydä kulttuuritapahtumissa. Myöhemmin oli kertonut toiselle tapaamisestaan. Kuuli että tämä mies oli jo tuolloin ollut kuolleena. Kertoja ei uskonut ja kävivät hautausmaalla katsomassa, että näin on todellakin tapahtunut.