Staffi, kokemuksia rodusta?
Hoi Staffordshiren bullterrierien omistajat/rotua muuten tuntevat ihmiset :) Olen jo pitkään haaveillut ja harkinnut hankkivani koiran ja monia rotuja punnineena olen tullut lopputulokseen, että meidän kotiimme parhaiten luonteenpiirrekuvausten ja rotumääritelmän mukaan sopisi Staffi. Koira on rujon, mutta silti hellyyttävän näköinen kaveri ja luonnekuvauksen mukaan äärettömän ihmisystävällinen ja lempeä rotu.
Olisikin mukava kuulla muilta, mitä mieltä olette rodusta olleet ja millaisia Staffiyksilöitä teitä löytyy? En kaipaa mitään "kerran oli lehdessä juttua, kuinka Staffi hyökkäsi lapsen kimppuun. Kamala rotu!-juttuja", vaan ihmisten omakohtaisia kokemuksia rodusta sekä faktatietoa siitä, millaiseen kotiin ko.koira voisi sopia. Kiitoksia!
Kommentit (175)
Staffi on sosiaalinen lemmikki yhdelle tai kahdelle. Pikkulapsiperheeseen ei koiria. Varmaankin koulutettuna, sosiaalistettuna sopivasti ja kivan omistajan kanssa pärjää, jolla ei ole alkoholiongelmia ja joka ei revi kaulasta hihnalla. Sosiaalisempi ehkä kuin pittbull tai rottweiler. Irti ei kannata laskea silti. Huumorintajuinen koira osaa olla myös. Tuksustaffit ovat jännä ilmiö. Suu on vaan mielettömän suuri, suhteessa jalkojen kokoon (pituus maasta) ja muuhun vartaloon.
Vierailija kirjoitti:
Machokoira
Olisko se terrierikoirille tyypillistä. On rohkea ja osa ujojakin.
Vierailija kirjoitti:
Staffi on sosiaalinen lemmikki yhdelle tai kahdelle. Pikkulapsiperheeseen ei koiria. Varmaankin koulutettuna, sosiaalistettuna sopivasti ja kivan omistajan kanssa pärjää, jolla ei ole alkoholiongelmia ja joka ei revi kaulasta hihnalla. Sosiaalisempi ehkä kuin pittbull tai rottweiler. Irti ei kannata laskea silti. Huumorintajuinen koira osaa olla myös. Tuksustaffit ovat jännä ilmiö. Suu on vaan mielettömän suuri, suhteessa jalkojen kokoon (pituus maasta) ja muuhun vartaloon.
Itse tykkään "vanhanmallisista" staffeista, en näistä superbodatuista. Kivan omistajan kanssa staffi pärjää mainiosti, ja toisinpäin. Pitit on aika sosiaalisia kanssa, niillä on kyllä surkea maine, kiitos omistajien - ja tietysti taustan. Staffit vaativat omistajaltaan vastuuta(kuten muutkin koirat), staffi on oltava hallinnassa aina, vaikka olisi kivakin yksilö. Suuttuessa voivat olla aika rajuja.
Staffeja on usein hankittu vääristä syistä. Se on kuitenkin rotu, jota ei missään nimessä saisi hankkia egonjatkeeksi. Lisäksi, kyseessä on kuitenkin pieni koira.
Ovat hienoja, sosiaalisia tyhjäpäitä, kunhan omistaja ymmärtää, ettei staffi ole ikinä mikään koirapuistokoira tai kaikkien kaveri.
SIIS NIIN IHANIA NIIIN IHANIA!!!
Vierailija kirjoitti:
Upeita koiria.
NIIN IHANIA NIIIIN IHANIA!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Upeita koiria.
NIIN IHANIA NIIIIN IHANIA!!!
Itse kun harkitsin staffia, useampi ihminen sanoi minulle, että älä ota, syystä että ovat hulluja, käyvät toisten koirien kimppuun, ovat tyhmiä, ovat liian energisiä ym ym. Onneksi en kuunnellut näitä, ja otin sellaisen. Nyt on kymmenen vuotta mennyt todella kivasti tämän kanssa, adoptoin koiran kolmevuotiaana. Alkaa ikää olemaan jo ihan kivasti, mutta silti jaksaa häntä heilua ja vetoleikit maistuu. Itselleni ollut ihan täydellinen koira.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Staffi on sosiaalinen lemmikki yhdelle tai kahdelle. Pikkulapsiperheeseen ei koiria. Varmaankin koulutettuna, sosiaalistettuna sopivasti ja kivan omistajan kanssa pärjää, jolla ei ole alkoholiongelmia ja joka ei revi kaulasta hihnalla. Sosiaalisempi ehkä kuin pittbull tai rottweiler. Irti ei kannata laskea silti. Huumorintajuinen koira osaa olla myös. Tuksustaffit ovat jännä ilmiö. Suu on vaan mielettömän suuri, suhteessa jalkojen kokoon (pituus maasta) ja muuhun vartaloon.
Itse tykkään "vanhanmallisista" staffeista, en näistä superbodatuista. Kivan omistajan kanssa staffi pärjää mainiosti, ja toisinpäin. Pitit on aika sosiaalisia kanssa, niillä on kyllä surkea maine, kiitos omistajien - ja tietysti taustan. Staffit vaativat omistajaltaan vastuuta(kuten muutkin koirat), staffi on oltava hallinnassa aina, vaikka olisi kivakin yksilö. Suuttuessa voivat olla aika rajuja.
Kaikilta koirilta ei saa hyökkäysominaisuutta kokonaan pois, edes koulutuksella, jos kaksi koiraa karkaa ulos seikkilemaan - niin ei saa käydä. Silti staffi on noista hyvä valinta, verrattuna pitbulliin tai muuhun "taistelukoiraan" (taistelut olivat historiassa, eivät enää). Staffi kuuntelee aika tarkasti ja oppii. Osalla koirista on lukittuvat leuat, repivä voima ja pitää miettiä kenelle luovuttaa koiran. Koira on kuin ase, jos se on väärissä käsissä. Siksi tuntematon tausta koiralla voi olla riski tai jos sitä hoitaa muu kuin tuttu ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Staffi on sosiaalinen lemmikki yhdelle tai kahdelle. Pikkulapsiperheeseen ei koiria. Varmaankin koulutettuna, sosiaalistettuna sopivasti ja kivan omistajan kanssa pärjää, jolla ei ole alkoholiongelmia ja joka ei revi kaulasta hihnalla. Sosiaalisempi ehkä kuin pittbull tai rottweiler. Irti ei kannata laskea silti. Huumorintajuinen koira osaa olla myös. Tuksustaffit ovat jännä ilmiö. Suu on vaan mielettömän suuri, suhteessa jalkojen kokoon (pituus maasta) ja muuhun vartaloon.
Itse tykkään "vanhanmallisista" staffeista, en näistä superbodatuista. Kivan omistajan kanssa staffi pärjää mainiosti, ja toisinpäin. Pitit on aika sosiaalisia kanssa, niillä on kyllä surkea maine, kiitos omistajien - ja tietysti taustan. Staffit vaativat omistajaltaan vastuuta(kuten muutkin koirat), staffi on oltava hallinnassa aina, vaikka olisi kivakin yksilö. Suuttuessa voivat olla aika rajuja.
Kaikilta koirilta ei saa hyökkäysominaisuutta kokonaan pois, edes koulutuksella, jos kaksi koiraa karkaa ulos seikkilemaan - niin ei saa käydä. Silti staffi on noista hyvä valinta, verrattuna pitbulliin tai muuhun "taistelukoiraan" (taistelut olivat historiassa, eivät enää). Staffi kuuntelee aika tarkasti ja oppii. Osalla koirista on lukittuvat leuat, repivä voima ja pitää miettiä kenelle luovuttaa koiran. Koira on kuin ase, jos se on väärissä käsissä. Siksi tuntematon tausta koiralla voi olla riski tai jos sitä hoitaa muu kuin tuttu ihminen.
Muuten olet täysin oikeassa, mutta yhdelläkään rodulla ei ole lukittavaa leukaa.
Staffit on kyllä kivoja koiria, mutta oikeissa käsissä vaan. Itselläni oli sellainen 14 vuoden ajan. Ei koskaan mitään ongelmia, mutta olihan siinä aikamoinen kouluttaminen ja sosialistaminen.
Eikö näiden rotujen hankintaa jarruta se, että moni vastaantulija pelkää niitä, ja silloin mukavaa sosiaalisuutta koirien ja ihmisten kesken ei kovin sujuvasti synny, vaan saattaa ilmetä juuri pelosta johtuvaa välttelyä tai ärtyneisyyttäkin kohtaamistilanteissa?
Vierailija kirjoitti:
Eikö näiden rotujen hankintaa jarruta se, että moni vastaantulija pelkää niitä, ja silloin mukavaa sosiaalisuutta koirien ja ihmisten kesken ei kovin sujuvasti synny, vaan saattaa ilmetä juuri pelosta johtuvaa välttelyä tai ärtyneisyyttäkin kohtaamistilanteissa?
Täytyy sanoa, ettei. Ei sitä oikein voi koirarotua valita toisten ihmisten mieltymysten tai ennakkoluulojen takia. Itselleni koira ei ole mikään portti sosiaalisiin kohtaamisiin, olen työnikin puolesta paljon ihmisten kanssa tekemisissä. Lisäksi itselläni on ollut staffi 9 vuoden ajan, eikä tätä "pelkäämistä", niin kovin paljoa ole ollut ilmassa. Vajaa 14kg tyttöstaffi ei nyt ole kuitenkaan ihan niin pelottava.
Vierailija kirjoitti:
Eikö näiden rotujen hankintaa jarruta se, että moni vastaantulija pelkää niitä, ja silloin mukavaa sosiaalisuutta koirien ja ihmisten kesken ei kovin sujuvasti synny, vaan saattaa ilmetä juuri pelosta johtuvaa välttelyä tai ärtyneisyyttäkin kohtaamistilanteissa?
Nykyään staffi, ennen oli musta labbis. Jostain syystä ihmiset pelkäsivät enemmän tätä isoa labbista, ilmeisesti kun oli aikamoinen sählääjä ja tosiaan mustan värinen.
Vierailija kirjoitti:
Pieni,ilkeä koira.
Ilkeä? Kenelle? VOiko koira olla edes ilkeä
Vierailija kirjoitti:
Staffit on herkkiä reppanoita
Ei ne reppanoita ole, vaan sensitiivisiä koira lähinnä
Kivaa koira