Staffi, kokemuksia rodusta?
Hoi Staffordshiren bullterrierien omistajat/rotua muuten tuntevat ihmiset :) Olen jo pitkään haaveillut ja harkinnut hankkivani koiran ja monia rotuja punnineena olen tullut lopputulokseen, että meidän kotiimme parhaiten luonteenpiirrekuvausten ja rotumääritelmän mukaan sopisi Staffi. Koira on rujon, mutta silti hellyyttävän näköinen kaveri ja luonnekuvauksen mukaan äärettömän ihmisystävällinen ja lempeä rotu.
Olisikin mukava kuulla muilta, mitä mieltä olette rodusta olleet ja millaisia Staffiyksilöitä teitä löytyy? En kaipaa mitään "kerran oli lehdessä juttua, kuinka Staffi hyökkäsi lapsen kimppuun. Kamala rotu!-juttuja", vaan ihmisten omakohtaisia kokemuksia rodusta sekä faktatietoa siitä, millaiseen kotiin ko.koira voisi sopia. Kiitoksia!
Kommentit (175)
Staffista lähtevä karva on "kovaa" ja ainakin itselläni niitä sai nyppiä vähän väliä jalkapohjista. Meidän leikkaamaton tyttö staffi myös alkoi haisemaan jollei sitä pessyt viikoittain shampoolla. Itselleni tuli ainakin yllätyksenä miten vahva haju koirasta tuli. Monet lyhytkarvaiset roduthan eivät juuri haise.
Muutenhan staffi on aivan ihana rotu! Johdonmukaista koulutusta se toki vaatii.
Lenkillä kannattaa opettaa että ei huomata muita koiria, varsinkaan vieraita. Ei mitään haisteluja. Sosiaalistaminen erikseen. Meidän Staffi oppi näin kävelemään niin nätisti ettei välittänyt yhtään toisten koirien rähinöinneistä :)
Vierailija kirjoitti:
Kukaan vastuullinen koiranomistaja/kasvattaja ei suosittele ensikoiraksi etenkään lapsiperheeseen.
Staffi on kyllä aivan ensiluokkainen koira lapsiperheeseen. Soveltuu myös ensimmäiseksi koiraksi :) meillä 2v. tahvero, meidän eka koira. Pentuna kävin 2 pentukurssia ja perustottelevaisuus hallussa. Aggressiivisuutta ei ole ollut IKINÄ toisiin koiriin, saati ihmisiin. Aivan ihana ja rakas hölmö tapaus
Entäs mitä hintaluokkaa tavallinen staffi maksaa? :) tiedättekö hyviä kasvattajia pohjois karjalan seudulta? Emme olisi näyttelykoiraa ottamassa, lenkkikaveria seuranpitäjää kaipaisimme:) pakko vielä lisätä, miten voikaan olla niin suloisen kiltit silmät, ainakin ystävämme staffilla, josta koko kiinnostus lähti
serkullani on staffi. upeasti koulutettu & hyvin ihmisrakas, mutta varoittamatta kuulemma oli hyökännyt chihuahuan kimppuun, tappaen yhdellä haukkaisulla. sen jälkeen ei sitä koiraa ole meillä näkynyt, viimeksi näin koiran kaksi vuotta sitten. itellä ei käy järkeen miten se tapahtui, koska koira oli aina niin ystävällinen & serkkuni on erinomainen kouluttamaan koiria..
omaa kokemusta ei ole, joten anteeksi jos tämä on sellainen 'hullujua piskejä, näin luin' tyylinen viesti, ei ollut tarkoitus. harmittaa itseäkin, koska itsekin unelmoin aikaisemmin staffista.
Tuli ikävä meidän staffia. Se oli mitä kiltein koira, oli seuranani ja turvanani kun olin pieni. Staffi itki jos en ollut paikalla ja kuuli lasten ääniä ulkoa.
serkullani on staffi. upeasti koulutettu & hyvin ihmisrakas, mutta varoittamatta kuulemma oli hyökännyt chihuahuan kimppuun, tappaen yhdellä haukkaisulla. sen jälkeen ei sitä koiraa ole meillä näkynyt, viimeksi näin koiran kaksi vuotta sitten. itellä ei käy järkeen miten se tapahtui, koska koira oli aina niin ystävällinen & serkkuni on erinomainen kouluttamaan koiria..
omaa kokemusta ei ole, joten anteeksi jos tämä on sellainen 'hullujua piskejä, näin luin' tyylinen viesti, ei ollut tarkoitus. harmittaa itseäkin, koska itsekin unelmoin aikaisemmin staffista.
Ystävälläni on staffi. Itselläni on ollut pitkää ns. palveluskoirarotuisia koiria.
Kyseinen staffiyksilö on erittäin vilkas, omaan makuuni aivan liian vilkas. Selkainen rauhaton häslääjä. Koko ajan haluaisi lisäksi olla ihmisen iholla kiinni. Olin kuvitellut, että omani ovat läheisriippuvaisia mutta tuo staffi on kyllä ihan omaa luokkaansa.
Koira on kastroitu, ei rauhoittunut yhtään ja rähjää / haluaa tapella ihan jokaisen koiran kanssa.
Ystäväni olisi pitänyt olla vielä jämäkämpi kyseisen koiran koulutuksessa vaikka on kyllä alusta asti pyrkinyt siitä saamaan kunnon koiraa. Kouluttamaton se ei siis ole mutta vaikuttaa haastavalta.
Tämä on vain  yksi kokemus, eikä ole rodusta sen enempää minulla kokemusta. En siis yleistä.
Omien lasteni kanssa olen todella varovainen kyseisen koiran kanssa. Vaikka se on ihmisystävällinen, se on silti niin impulsiivinen ja helposti kierroksia ottava että en valitettavasti luota yhtään.
Ei enää ikinä, vaihdoin suosiolla palveluskoiriin (saksanpaimenkoira). Kilttejä koiria, mutta ei palvelualttiutta tai miellyttämisenhalua, oma kova pää on ja pysyy lempeyden takana. Minkä vuoksi en ottaisi myöskäänlapsiperheeseen. Ei tule muiden koirien kanssa toimeen. Plussaa toki sopeutumiskyky, ei ole herkästi stressaantuva koira kuten esimerkiksi mainitsemani saksalainen.
Oho, tämä onkin vuodelta 2016.
Noh, tulipahan staffikeskustelua 😁
Staffi - tuo kaikkien fitnesspissisten ja wannabebodareiden ja julkkistyrkkyjen tämänhetkinen lempirotu. Valitettavasti vain tuo porukka, joka niitä muodin vuoksi nyt hankkii, on valtaosiltaan sellaista, jonka osaaminen ei riitä siihen, että psytyisivät kyseisen rodun edustajan oikein kasvattamaan. Mutta kun se on muotia ja sillä bloggajalla ja tolla julkkiksellakin on...
Vierailija kirjoitti:
Minä hankin ensimmäisen staffini 3 vuotta sitten, ja on ollut yksi elämäni parhaista päätöksistä. :) Niin rakas ja hellyyttävä poika, en usko että koskaan huolin itselleni enää muita rotuja.
Staffini on elämäniloinen, "pöhkö", utelias, tunteikas ja tosi älykäs! Mulla on aika rauhallinen yksilö. Tosin pentuna kun hampaat alkoivat vaihtumaan ja kutisivat niin lähti kyllä vuodesohva, monta tuolia, johtoja ja muutama kenkä roskikseen, että ihan yltiömäisen "siistiin" kotiin ei sovi. Kannattaa myös opettaa pennusta pitäen koira siihen ettei se vedä. Koiralla on myös tosi kova kipukynnys, että ei haittaa jos lapset vähän roikkuu jne, meidän koira suhtautuu varovasti lapsiin. Ja tykkää oikeastaan muista ihmisistä (ihan kaikista) enemmän kuin koirista. Koskaan ei ole ollut tippaakaan aggressiivinen, ei nylkytä eikä mitään. Kun pentuajasta ja uhmaiästä päästiin on yhteiselomme ollut ihanaa :) koira rotuna on onnellinen yksiössäkin kunhan on tarpeeksi ulkoilua ja aktiviteetteja ja tietysti rakkautta. :) iso plussa on myös haukkumattomuus. Karvaa lähtee tietty niinkuin muistakin mutta sitä ei kyllä huomaa kun on niin sileää ja pientä.
Muuten ihan älyttömän helppo ja kiva koira. Tosiaan kaikessa mukana, haluaa kokoajan istua sylissä ja nuolla naamaa, käsiä ja muutenkin tosi hellyydenkipeä. :D pelkää kovia ääniä, huutamista jne. Tunnistaa heti jos kaikki ei ole hyvin ja tulee hädissään lohduttamaan <3 vuoden päästä olis tarkotus hankkia toinen.
Koiran on päästävä myös kentälle, metsään, puistoihin juoksemaan vapaana, koska pelkkä kävely harvemmin väsyttää vaikka tunninkin kävelisi. Koiran pitää siis saada juosta, noutaa keppiä jne.
En voi kun suositella staffia :) voin vastailla lisääkin jos kyselet.
Onko sinulla vielä kyseinen koira?
..mistä näitä ääliökommentteja aina sikiääkään..
https://www.ksml.fi/kotimaa/Poliisi-vahvistaa-koiran-tappaneen-vauvan-E…
Staffi tappoi vauvan 1994. Luttana perhekoira. Varsinkin kun kasvattaa hyvin.
Staffit ja pitbullit on kielletty monissa Euroopan maissa. Siitä syystä, että hyökkäävät ihmisten kimppuun keskimääräistä useammin, kuin muut koirat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan vastuullinen koiranomistaja/kasvattaja ei suosittele ensikoiraksi etenkään lapsiperheeseen.
Mitenkä niin? Minulla on kokemusta staffista ja labradorinnoutajasta ja voin ihan rehellisesti todeta, että tuo lapukka on se haastavampi ollut. Tietysti niin koirakohtaista ja se on staffin hankkimisessa otettava huomioon, että aikaisemman käyttötarkoituksen vuoksi saattaa olla aggressiivisuutta muita koiria kohtaan, varsinkin samaa sukupuolta olevia. Tämän vuoksi sosiaalistaminen hyvin tärkeää pennusta lähtien ja kaikki tapahduttava valvotusti. Ja tuo johdonmukaisuus ja päättäväisyys kuuluu KAIKKIEN koirarotujen omistajille! Koirille EI anneta periksi eikä päästetä niskan päälle ja KAIKILLE koirille selväksi mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Se pitäisi olla jokaisella tiedossa, kun on hankkimassa mitä tahansa koiraa.
Nykytiedon valossa koira ei pyri niskan päälle. Se ei toki poista tosiasiaa että koira kuin koira pitää kouluttaa
Tulen vahvistamaan mitä jotkut jo sanoi - aktiivisia hölmöläisiä, luontaisia pellejä. Tuntemani staffit ovat kaikki lapsiperheissä ja hyvin menee! Alle kouluikäiset ja pienet alakoululaiset ei tietenkään yksin koiria lenkkeilytä.
Oma ajatukseni on, että staffi tietää itsekin, että se on pieni, mutta vankka koira, joka ei mene rikki vaikka sen päälle taapero humpsahtaisi. Lapset pitää toki opettaa olemaan koiran kanssa oikein, mutta vahinkoja sattuu vaikka miten täydellinen olisi.
Miksi pitää ottaa braky? Kun terveitäkin koiria on.
Minulla on kaksi staffia, toinen jo 14-vuotias. Sanoisin, että aikamoinen kulttuurishokki oli ottaa moinen paimenkoirien jälkeen. Ovat aika hölmöjä kovapäitä. Lapsien kanssa ovat aina tulleet toimeen loistavasti, toisten koirien kanssa toinen tulee toimeen loistavasti, vanhempi on aina ollut todella arvaamaton. Jos osaat olla nopeasti kiihtyvän, pienen mutta voimakkaan terrierin kanssa, joka on mahdollisesti koira-aggro, staffi on hyvä valinta. Helpompiakin vaihtoehtoja sitten löytyy kilokaupalla. Rakastan näitä koiria, mutta jos joskus vielä otan koiran, niin palaan paimenkoiriin.
21 jatkaa..
Ja tulee toimeen kaikkien sellaisten koirien kanssa jotka eivät ole rähisijöitä. Eli jos tulee vastaan sellainen rähisijä niin neitimme kyllä antaa takaisin 😉