Staffi, kokemuksia rodusta?

Lapsiperheeseen täydellinen koira! Ja ehdottomasti harrastava koti, staffi tarvii aktiviteetteja. Rakastavat kaikkia ja suurin osa on vähän sellaisia häsliä ja yli-innokkaita :D staffit on mukana ihan kaikessa mitä teetkin. Oli se sitten pesukoneen korjaus tai lasten nukutus. Niin ja vielä sekin että jos joku koira osaa hymyillä, se on ehdottomasti staffi! :)

Oi, kiitos vastauksesta 2! Kuulostaa juuri sellaiselta otukselta, jollaisen kuvan olen saanut. Meillä ei vielä ole lapsia, mutta toivottavasti muutaman vuoden sisällä niitäkin siunaantuisi :) Siksi on ehdottoman tärkeää, että jos meille lapsia tulee, niin perheessä jo asustava koira olisi lapsiystävällistä sorttia. Staffista olen juurikin tällaisen käsityksen saanut. Osaatko vielä sanoa, irtoaako Staffista paljon karvaa? sinänsä ihan se ja sama, kiinnostaa vain tietää.

Millaisia muita kokemuksia sieltä löytyy?

Minä hankin ensimmäisen staffini 3 vuotta sitten, ja on ollut yksi elämäni parhaista päätöksistä. :) Niin rakas ja hellyyttävä poika, en usko että koskaan huolin itselleni enää muita rotuja.

Staffini on elämäniloinen, "pöhkö", utelias, tunteikas ja tosi älykäs! Mulla on aika rauhallinen yksilö. Tosin pentuna kun hampaat alkoivat vaihtumaan ja kutisivat niin lähti kyllä vuodesohva, monta tuolia, johtoja ja muutama kenkä roskikseen, että ihan yltiömäisen "siistiin" kotiin ei sovi. Kannattaa myös opettaa pennusta pitäen koira siihen ettei se vedä. Koiralla on myös tosi kova kipukynnys, että ei haittaa jos lapset vähän roikkuu jne, meidän koira suhtautuu varovasti lapsiin. Ja tykkää oikeastaan muista ihmisistä (ihan kaikista) enemmän kuin koirista. Koskaan ei ole ollut tippaakaan aggressiivinen, ei nylkytä eikä mitään. Kun pentuajasta ja uhmaiästä päästiin on yhteiselomme ollut ihanaa :) koira rotuna on onnellinen yksiössäkin kunhan on tarpeeksi ulkoilua ja aktiviteetteja ja tietysti rakkautta. :) iso plussa on myös haukkumattomuus. Karvaa lähtee tietty niinkuin muistakin mutta sitä ei kyllä huomaa kun on niin sileää ja pientä.

Muuten ihan älyttömän helppo ja kiva koira. Tosiaan kaikessa mukana, haluaa kokoajan istua sylissä ja nuolla naamaa, käsiä ja muutenkin tosi hellyydenkipeä. :D pelkää kovia ääniä, huutamista jne. Tunnistaa heti jos kaikki ei ole hyvin ja tulee hädissään lohduttamaan <3 vuoden päästä olis tarkotus hankkia toinen.

Koiran on päästävä myös kentälle, metsään, puistoihin juoksemaan vapaana, koska pelkkä kävely harvemmin väsyttää vaikka tunninkin kävelisi. Koiran pitää siis saada juosta, noutaa keppiä jne.

En voi kun suositella staffia :) voin vastailla lisääkin jos kyselet.

TOKO (tottelevaisuuskoulutus) kuntoon ainakin pentuvuoden osalta eli 2 ekaa kurssia, mutta varsinkin jos on ensimmäinen koira olisi hyvä suorittaa myös se kolmas. Muita harrastuksia esim agility, rauniopelastus ja muut ns. energiset lajit.

Ihmisystävällinen ja utelias koira, mutta ilman totuttautumista voi olla muita koiria kohtaan aggressiivinen. Meidän tyttö esimerkiksi tykkää haistella muita koiria jos kokee olevansa tilanteen herra, mutta takapuolen haisteleminen ja selkään kiipeäminen saattaa saada sen rähähtämään. Varoittaa kuitenkin ennemmin kuin hyökkää suuna päänä, ei siis mikään nyt-heti-tappelemaan koira staffien maineesta huolimatta.

Rotusairauksina mm. lonkkaviat ja kaihi, joten se on otettava huomioon. Kaikin puolin rakastava ja ihana rotu, jossa kuitenkin on muistettava että staffi on voimakas ja vaistoiltaan vielä hiukan tappelumainen. Kunnon koulutus siis kuntoon!

[quote author="Vierailija" time="14.07.2014 klo 16:13"]TOKO (tottelevaisuuskoulutus) kuntoon ainakin pentuvuoden osalta eli 2 ekaa kurssia, mutta varsinkin jos on ensimmäinen koira olisi hyvä suorittaa myös se kolmas. Muita harrastuksia esim agility, rauniopelastus ja muut ns. energiset lajit.

Ihmisystävällinen ja utelias koira, mutta ilman totuttautumista voi olla muita koiria kohtaan aggressiivinen. Meidän tyttö esimerkiksi tykkää haistella muita koiria jos kokee olevansa tilanteen herra, mutta takapuolen haisteleminen ja selkään kiipeäminen saattaa saada sen rähähtämään. Varoittaa kuitenkin ennemmin kuin hyökkää suuna päänä, ei siis mikään nyt-heti-tappelemaan koira staffien maineesta huolimatta.

Rotusairauksina mm. lonkkaviat ja kaihi, joten se on otettava huomioon. Kaikin puolin rakastava ja ihana rotu, jossa kuitenkin on muistettava että staffi on voimakas ja vaistoiltaan vielä hiukan tappelumainen. Kunnon koulutus siis kuntoon!

[/quote]

Jatkan vielä sen verran, että meillä staffi oli 8-vuotias kun saimme esikoisemme. Jännitti kyllä miten koira ottaa vauvan vastaan, kokemusta kun ei pienistä lapsista kauheasti ollut. Kun kotiuduimme synnytyslaitokselta koira katsoi vauvaa sellaisella mikä ihme tuo on!-ilmeellä ja meni sänkyyn murjottamaan. Kun sitten imetin vauvaa tuli staffi kurkkaamaan ovelta ja pikku hiljaa lähestyi, kunnes oli meidän luona. Annoin sitten koiran nuuskia uutta tulokasta, ja siitä se lähti. Staffi otti vauvan perheen jäseneksi, olivat ylimmät ystävät. Meillä on kuvakin missä molemmat ovat selkä kameraan päin vierekkäin, vauva vatsallaan ja staffi rodulle ominaisessa hylje-asennossa, jossa jalat taipuvat taaksepäin. Joskus vauvan itku kävi liiaksi koiran korville, jolloin on tarjottava paikka minne koira saa paeta rentoutumaan.

Meidän viime syksynä edesmennyt staffimme oli oikea hurmuripoika. Sellainen kaikkien kaveri, rakasti huomiota, rapsutuksia ja herkkupaloja. Koskaan ei käynyt keneenkään kiinni.

Kun veljeni syntyi ja meille saapui vieraita, koiramme juoksi vieraan ja vauvansängyn väliä niin kauan kunnes häntä seurattiin. Oikein ylpeän näköisenä aina oli vauvansängyn vieressä häntä heiluen. Kun veljeni kasvoi sen verran, että oppi konttaamaan ja liinkkumaan, koiramme seurasi perässä ja nuoli hentoista tukkaa, aivan kuin hoivaten. Kerran veljeni meinasi pudota portaikossa. Koira haukahti ja äiti kerkesi väliin estämään pudotuksen. Koira ei ollut koskaan kova haukkumaan. Enemmän piti sellaista huvittavaa ulinaa ja örinää mikä saattaa ulkopuolisen korvaan kuulostaa vihaiselta mutta on ihan kaikkea muuta.

Koira oli nopea oppimaan ja helppo kouluttaa. Oli ystävällinen ja tottelevainen. Tykkää melko raisuista leikeistä, paitsi sitten vanhoina päivinään oli lempeä vanhus. Lähinnä keskittyi makoiluun ja herkkupalojen ja rapsutusten kerjäämiseen. Ei jaksanut enää temmeltää.

Lenkit olivat muutaman kilometrin pituisia nuorempana, ja silloi uskalsin myös päästää sen temmeltämään pellolle. Vanhemmiten lenkit lyhenivät eikä vanhus jaksanut enää juostakaan.

Oman kokemukseni mukaan oikein fiksu rotu, joka on tottelevainen ja sopii hyvin lapsiperheeseen. Olen kuullutkin rotua sanottavan jjoskus Nanny Dog nimellä. Tämä johtunee siitä että rodulla on poikkeuksellisen hyvä kivunsietokyky eivätkä menetä malttiaan vaikka lapset välillä tarraisivat turhan tiukkaan korvasta, hännästä tai kuonosta. Ihana rotu :)

Neloselta ja vitoselta tais tullakin kaikki tärkeimmät ainakin ja tuohon karvanlähtöonki tuli vastaus :) kysele toki jos tulee jotain mieleen mitä ei ole vielä kerrottu! :) -2

Vaatii todella osaavan ja päättäväisen kouluttajan! Koulutuksessa ei sovi lipsua yhtään. Jos näistä suoriutuu, saa uuden kumppanin, joka on täysin lojaali omistajalleen.

Jos haluaa harrastaa esim. tokoa tai agilitya, kannattaa valita joku muu rotu, joka on helpommin motivoitavissa  ja jolla on parempi rakenne. Harrastuksiin ei myöskään voi osallistua toisia koiria kohtaan agressiivisen koiran kanssa

Meiltä löytyy kotoa staffipentu. Rakkautta ja rajoja on heti pienestä asti annettu :) Pentuhepulit, luoksetulo ja vetäminen hihnassa ovat olleet isoimmat haasteet tähän mennessä. Hepuleiden tai väsymyksen iskiessä jätetty huomioimatta tai laitettu jäähylle rauhoittumaan, luoksetuloa harjoteltu PALJON ja tullaan harjottelemaan koko koiran elämän ajan. Hihnassa ei edetä lainkaan jos vetää, tyypillisesti taistelee sitä vastaan, mutta periksi ei anneta :D Itseasiassa äskettäin huomattiin, että parempi vain hiljaa pysähtyy kuin käskyttää "odota". Staffille kun se ihmisen antama huomio on paras palkinto. Mutta tosiaan.. Vaikka paljon on perehtynyt rotuun jo ennen koiran tuloa niin itse pentuaika opettaa paljon. Mutta voi että sitä ilon määrää, minkä se on tuonut mukanaan... :) Itsellä vierähti kyynel poskelle kun meidän pentu uskaltautui ekaa kertaa uimaan kannustusten saattelemana, vähän epäröi, mutta sieltä sitten ponnahti esiin staffille ominainen rohkeus kun se veteen hyppäsi :)

Poikaystävällä on staffi. En ole pentuvaiheessa vielä koiraa tuntenut, mutta hyvin koulutettu ja valloittava otus! Rakastaa ihmisiä, viihtyy isommassakin joukossa rapsuteltavana. Vahva kuin mikä ja leikit on sen mukaisia. Röhisee ja pitää hassua uikuttavaa ääntä :D tämä yksilö tykkää nukkua pitkään ja on hyvin helppohoitoinen, vaikka ei vielä kovin vanha olekaan. Toiset tuntemattomat koirat ei kiinnosta lainkaan.

Kukaan vastuullinen koiranomistaja/kasvattaja ei suosittele ensikoiraksi etenkään lapsiperheeseen.

Kiitos paljon kaikille vastanneille! näiden myötä fiilis siitä, että Staffi on meille sopiva rotu vahvistui. Huippua! :)

Ja lisää kokemuksia ja neuvoja saa jakaa. Tiedättekö mitkä kennelit ovat luotettavia?

Ap

Meille tuli staffipentu syksyllä ja perheestämme löytyy kaksi lasta ja pian syntyy kolmas. Meidän staffi ei oo tuhonnut mitään, ei niinku mitään. Tarpeeksi tekemistä ja lenkkeilyä niin mahtava koira.
Sopii täydellisesti lapsiperheeseen, en voi kun suositella :)

Ihmettelen,miksi halutaan ottaa tälläinen koira,joka ei usein tule vieraiden koirien kanssa toimeen,kun kuitenkin varsinkin kaupungissa ollaan tekemisissä muidenkin koirien kanssa.Pitäkää ne koiranne ainakin kiinni.

Vähän myöhään tulee, mutta suosittelen ehdottomasti staffia! Meillä on kotona 1,5v uros, joka on kyllä niin valloittava tapaus! Perheessämme on vuoden ikäinen taapero ja ovat erottamattomia keskenään. Suukoilta ei voi kyllä välttyä! Ja hemmetin huono vahtikoirahan tuo on, sillä rakastaa kaikkia ihmisiä jotka ovesta tulee sisälle!😃 En suosittele ensimmäiseksi koiraksi. Öitä ei meillä saa nukkua rauhassa, eikä muutenkaan sohvalla löhöillä, sillä aina toi koira on sylissä tai kyljessä kiinni! Rapsutulsia haluaa kovasti ja liikuntaa ja kuria vaatii. En nyt kuitenkaan sanoisi että on kovin hankala koulutettava! Muiden koirien kanssa kannattaa olla kuitenkin varuillaan, sillä saattaa olla aggressiivinen. Kannattaa kunnolla tutustua ja tutkia kenneleitä ja kiinnittää erityistä huomiota vanhempien luonteeseen. Meillä pentujen emokin otti meidän vastaan märin suukoin ja rajattoman rakkauden kera kun käytiin penttuja katsomassa.😊

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen,miksi halutaan ottaa tälläinen koira,joka ei usein tule vieraiden koirien kanssa toimeen,kun kuitenkin varsinkin kaupungissa ollaan tekemisissä muidenkin koirien kanssa.Pitäkää ne koiranne ainakin kiinni.

Mulla on keskikokoinen spanielmix, joka ei tule toimeen about kenenkään kanssa. Muutama koirakaveri ja siinä se. Ei ole mun ongelma millään tavalla.

Ennemmin koen ongelmaksi ihmiset jotka olettaa, että meidän pitäisi olla tekemisissä toisten koirien kanssa, ja pahimmassa tapauksessa antavat koiransa juosta vapaana meidän luo, päästävät hihnan pitkäksi tms. Mun koiraa ei normaalisti muut koirat kiinnosta pätkän vertaa, jolkottelee ohi. Mutta hyvinkin saattaa ärähtää, jos toinen väkisin tulee tutustumaan.

Toki koirani on aina kytkettynä, koska on arvaamaton. Mutta muuten en näe mitään syytä sille, miksi koirani pitäisi olla yhtään tämän sosiaalisempi. Ja kun joku nyt kuitenkin vääntää, niin kyllä. Sosiaalistettiin pentuna ja junnuna paljon. Silti siitä kasvoi tuollainen erakko. On kyllä äärimmäisen ihmisrakas.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan vastuullinen koiranomistaja/kasvattaja ei suosittele ensikoiraksi etenkään lapsiperheeseen.

Mitenkä niin? Minulla on kokemusta staffista ja labradorinnoutajasta ja voin ihan rehellisesti todeta, että tuo lapukka on se haastavampi ollut. Tietysti niin koirakohtaista ja se on staffin hankkimisessa otettava huomioon, että aikaisemman käyttötarkoituksen vuoksi saattaa olla aggressiivisuutta muita koiria kohtaan, varsinkin samaa sukupuolta olevia. Tämän vuoksi sosiaalistaminen hyvin tärkeää pennusta lähtien ja kaikki tapahduttava valvotusti. Ja tuo johdonmukaisuus ja päättäväisyys kuuluu KAIKKIEN koirarotujen omistajille! Koirille EI anneta periksi eikä päästetä niskan päälle ja KAIKILLE koirille selväksi mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Se pitäisi olla jokaisella tiedossa, kun on hankkimassa mitä tahansa koiraa.

Hei! Toivottavasti keskustelu heräisi uudestaan henkiin!:) täällä mietitty myös staffia, onko ns. Irtipidettävä rotu? Eli siis pystyykö pitämään irti metsä lenkeillä? Entäs miten rodulla yleisesti ottaen terveys? Kiinnostaisi myös sukupuolierot:)

Päästetään neitiämme välillä juoksemaan pihassa irti mutta heti kun joku naapuri tulee ulos niin hän menee moikkaamaan. Kun ollaan lenkillä ja staffimme näkee lapsia hän aina menee maahan makaamaan ja odottaa että lapset tulevat silittämään ja nauttii siitä sydämensä kyllyydestä! Aivan ihana rotu. Meidän staffi on viljattomalla ruokavaliolla koska jo pentuna kutisi kauheasti ja korviin tuli mustaa möhnää