Onko lapsesi kympin oppilas, joka viihtyy isin ja äidin kanssa vielä 2-kymppisenäkin?

Kamalaa. Äitiä ja isää pitää suomessa viimeistää "esiteinin" hävetä (onkohan muualla edes tuota sanaa????



Muualla saa olla lapsi ja viihtyä kotonansa iästä riippumatta.

Kyllä minä niihin olen törmännyt.

Yksi oli valmis maisteri ja asusteli vanhempiensa luona. Sillä oli opetusvelvollisuus, kun oli jatko-opiskelija. Kertoi siitä aika avoimesti.



Yliopistokaupungeissa taitaa olla aika paljon noita peräkammarin tyttöjä ja poikia, jotka ovat siinä kaupungissa tai lähiseuduilla alunperin asuneet. Siis jos laitetaan katkaisuraja 22 v.

joka muutti 16-vuotiaana kotoa. Mitä ap mahtoi ajaa takaa.

isin ja äidin kanssa mitenkään sen kummemmin kuin muut ikäisensä, molemmat hoitavat kyllä opintonsa siitä huolimatta oikein hyvin, vapaa-aikansa viettävät harrastuksissaan (toisella jalkapallo, toisella ei mitään vakituista harrastusta) vapaa-aikansa

Ikään kuin vanhempien kanssa viihtyminen ja opiskelijaelämä sulkisivat toisiaan pois. Just joo.

E tai L kaikista. Yliopistoon pääsin heti lukion jälkeen. Muutin pois kotoa ja hankin työpaikan, jolla kustansin elämiseni itse. Poikaystävä oli ja juhliakin ehdin. Nyt hyvä akateeminen ammatti ja pari lasta. Rahaa tehdä mitä huvittaa. Ja välit omiin vanhempiin ok.

Mikä näistä sulkee toisensa pois?

Muutin kotoa vasta 23-vuotiaana liki valmiina maisterina. Ei yhtään opintolainaa sen ansiosta että sain asua kotona. Mikä ihme siinä niin pahaa on? Toiset vaan ei ole niin yltiösosiaalisia että on pakko olla kavereiden kanssa jatkuvasti ja bilettää tms.

Olin itse ysin ja kympin oppilas, lukiostakin suoriuduin hyvin. Yliopistoaikana keskityin sekä opintoihin että opiskelijaelämään - pärjäsin hyvin molemmissa ja ehdin aivan mainiosti sekä bilettää että lukea.



Viihdyn vanhempieni kanssa erittäin hyvin vielä 30-vuotiaanakin. Samoin aviomieheni pitää kovasti vanhemmistani, ja vietämme molemmat paljon aikaa heidän luonaan.



Olisi jotenkin äärimmäisen surullista, jos olisi pitänyt tavoitella kavereiden suosiota huonolla koulumenestyksellä ja jatkuvalla biletyksellä jo teini-iässä. Onneksi sain lukiossa ja yliopistossa niin hyviä ystäviä, ettei tarvinnut koskaan esittää kenellekään yhtään mitään.

Kaipa sulla on syysi:(