Onko lapsesi kympin oppilas, joka viihtyy isin ja äidin kanssa vielä 2-kymppisenäkin?

Ainoastaan Suomessa on häpeä, jos on niin hyvät välit vanhempiin, että lapsi on heidän kanssaan vapaaehtoisesti tekemisissä vielä vanhempanakin.

Valoitas nyt vähän ap mitä tällä haet.

Olin itse kympin oppilas ja monen ällän yo, enkä viihtynyt kotona normaalia lasta/nuorta enempää. Itseasiassa olen ollut melkoinen bilettäjä aika ajoin.



Mutta kympin oppilaita noista vaikuttaisi tulevan.

sen paremmin kun nytkään. Vapaa-aika kuluu naapurin lasten kanssa ja harrastuksissa. Viikonloput pyritään pyhittämään perheen yhteisille jutuille.

löydä parisuhdetta, kun ei viihdy muiden nuorten kanssa ja myöhemmin sitoutuu hoitamaan ikääntyneitä vanhempiaan ja oma perheen perustaminen jää sen vuoksi kokonaan.

vaalivat kilttiä ja kunnollista lastaan ja vaativat (ainokaiseltaan) hyvää koulumenestystä ja nuori tunnollisuuttaan jättää normaalin nuoruuteen kuuluvan sosiaalisen elämän.

löydä parisuhdetta, kun ei viihdy muiden nuorten kanssa ja myöhemmin sitoutuu hoitamaan ikääntyneitä vanhempiaan ja oma perheen perustaminen jää sen vuoksi kokonaan.

Ja jos näin sattuisi käymään, niin mitä sitten?

Noh, meidän tytär muutti pois kotoa 18-vuotiaana. Perustanut aikoja sitten perheen ja hänellä hyvä työpaikka ja ammatti. Eipä paljoa koskaan stressanut koulussa, riitti kun kuunteli tunneilla. Ap:ta taitaa nyt närästää jonkun tutun fiksu lapsi? Vai mistä tuulee?

kotona, joten ihan pakostakin varmaan on parempi viihtyä vielä jonkun verran vanhempien seurassa. Onneksi ei ole vielä ainakaan pakolta tuntunut, vaan isosisko mielellään viettää myös vapaa-aikaansa pienempien sisarusten ja vanhempien kanssa ja odottaa innolla mm. yhteistä mökkilomaa kesällä. Miksi 20-vuotias ei saisi viihtyä vanhempiensa seurassa? minusta se olisi aika outoa ja merkki siitä, että en ole osannut olla hyvä vanhempi hänelle.

on kyllä hirvittävää palstalla. Ap hae apua. Itse muutin 19v. pois kotoa, kirjoitin 5 ällää. Biletin paljon ja minulla ollut aina paljon ystäviä. Koulu ollut aina minulle äärimmäisen helppoa, en edes tehnyt sen eteen mitään. Nykyisin olen hyvässä ammatissa.

hyvää vauhtia jäämässä peräkammarintytöksi ja hoitajaksi iäkkäille vanhemmilleen.

Sosiaalista elämää ei ole, koska eihän kiltit tytöt sellaista, eivät ainakaan poikia tapaile.

vaan kyse vanhemmista, jotka vaativat lapseltaan hyvää menestystä mutta myös estävät normaalin nuoren ihmisen elämän sitouttamalla aikuisen lapsensa itseensä ja vanhuutensa turvaksi.

Minä olin sellainen ja voin näin myöhemmin todeta, ettei se hullumpi vaihtoehto ollut.

hyvää vauhtia jäämässä peräkammarintytöksi ja hoitajaksi iäkkäille vanhemmilleen.

Sosiaalista elämää ei ole, koska eihän kiltit tytöt sellaista, eivät ainakaan poikia tapaile.

Onko Nico-Petteri huono koulussa ja sen sisko Jenna-Juulia myös? Ei se meidän syy ole ;)

Terveisin raisu ja reipas nainen, joka oli hurjapää nuorenakin. Ka lukiossa 9,9 ja kirjoitin kuusi laudaturia. Kotoa muutin pois 17-vuotiaana. Sinänsä en näe ihmeellistä, jos 20v. asuu vielä kotonaan.

syrjäytyvät NUORET MIEHET, joilla EI ole koulutusta ja jäävät vanhempien nurkkiin pyörimään(mammanpoikia) Tästä ollut lehdistössäkin paljon. Eli ap on nyt hivenen väärillä jäljillä.

syrjäytyvät NUORET MIEHET, joilla EI ole koulutusta ja jäävät vanhempien nurkkiin pyörimään(mammanpoikia) Tästä ollut lehdistössäkin paljon. Eli ap on nyt hivenen väärillä jäljillä.

mikä ei sulje pois sitä, etteikö hänellä olisi myös omia ystäviä, kavereita, tuttavia jne.



Minusta on kummallista, että lapsen tulee vihata vanhempiaan niin paljon, ettei suostu kunnolla edes tervehtimään. Näin siis siihen asti, kunnes perustaa perheen. Siitä eteenpäin omien vanhempien on elettävä lapsensa perheen elämää eli oltava aina valmiina hoitamaan lastenlapsia, siivoamaan lapsensa koti, maksamaan lapsensa perheen laskut.



Eli mitä ihmeen kamalaa on siinä, että lapsi viihtyy omien vanhempiensa kanssa nuorena aikuisena, kun muutaman vuoden kuluttua niiden vanhempien on ryhdyttävä hänelle ilmaiseksi piiaksi ja rengiksi.

dokailun aloitin 12-vuotiaana ja elin aika hurjaa vaihetta vielä 20-vuotiaana ja tuskin käväisin kotosalla. Silti musta tuli ihan hyvä äiti omille lapsilleni, joista osa on kympin oppilaita, osa ei, kaikki ne viihtyy täällä lapsuuden kodissaan silloin kun tänne tulevat (ja käyvät kyllä usein). Tietysti onhan niitä sellaisiakin kympin oppilaita jotka nyhvää kotona aina, mutta tuskinpa se niistä vanhemmista kauheasti johtuu, enemmänkin veikkaan että ihmisen perusluonteesta ja temperamentista.

Jos seuraisit muutakin kuin Seiskaa, tietäisit, että syrjäytyneitä peräkammarin poikia ovat ne miehet, jotka ovat tippuneet kelkasta, heillä on vain pk käytynä ja asuvat vanhempiensa elättinä.

Pitäisikö aina olla joka paikassa suuna päänä perseet olalla? Jotkut hei viihtyvät kotona, antakaan nyt ihmisten olla millaisia ovat. Itse olin kamala kakara 14-17 v. Olin varmaan melko raskas taakka vanhemmilleni. Onneksi aikuistuin lopulta.