Hahahahaha repeilen täällä kuinka joidenkin lasten täytyy soittaa kotiin lupa saako syödä vieraissa!

mutta mä haluan pitää kiinni siitä, että useimmiten ollaan kerran päivässä koko perhe saman pöydän ääressä samaan aikaan, jolloin voidaan keskustella.



ei sillä, etteikö muutenkin kun ruoka suussa voi puhua, mutta mulla on kotoa opittu tällanen tapa, joka oli kivaa jo muksuna

pari kertaa viikossa ja lapset on kavereilla pari kertaa viikossa. Jossain vaiheessa kavereista tulee tosi tärkeitä ja kun koulusta pääsee 14 - 16 välillä, on ihan turha soitella viideksi kotiin. Tulkoot kuuden, seitsemän aikaan ja viettäkööt loppuillan kotona.



Mä vihaan kaavoihin kangistunutta jäykkyyttä, että 24/7/365 ei jousteta.

Eikö terveen maalaisjärjen käyttö oo sallittua?

Jos lapsi on kaverin luona, kaverin vanhempi/vanhemmat ovat laittaneet siellä hyvää sapuskaa ja sanovat että jää ihan mielelläsi syömään vaan, niin miksi lapsen täytyisi kysyä nälkäisineen vatsoineen lupa syömiseen...?

Ihan älytöntä.

Siinä on kanssa voittoo vaan itelles, jääpi sulle enemmän sapuskaa tai kerta vieraat on niin miljardöörejä et heillä on varaa ruokkia vaikka koko kylä nii se on säästöä sun omalle tilipussilles!;D se et pennut ei oo huutamassa himassa ja sotkemassa ruokapöydässä, rakas mamma, käytä se aika vaikka rentoutumiseen...

melkoisen tyhmältä ihmiseltä; ihan turha kaltaisillesi on mitään selittää.

niin kauan kunnes ovat täysi-ikäisiä. Tarkoittaen tällä sitä, että vanhempien laatimista pelisäännöistä pidetään yleensä kiinni ja poikkeustapauksista neuvotellaan erikseen. Onko tää jotenkin harvinaista nykyään?

mutta kyllä odotan, että lapsi ilmoittaa jos jää syömään kaverille. JOs saa siellä ruuan, niin ihan ok että tulee kotiin vasta seiskalta, mutta en halua odotella huolestuneena tietämättä onko lapsi tlossa kotiin syömään vai ei.

pari kertaa viikossa ja lapset on kavereilla pari kertaa viikossa. Jossain vaiheessa kavereista tulee tosi tärkeitä ja kun koulusta pääsee 14 - 16 välillä, on ihan turha soitella viideksi kotiin. Tulkoot kuuden, seitsemän aikaan ja viettäkööt loppuillan kotona.

Mä vihaan kaavoihin kangistunutta jäykkyyttä, että 24/7/365 ei jousteta.

Mun mielestä perheen tulisi tehdä yhteistyötä. Eikä silleen " MÄ, MÄ, MÄ .. MÄ VAAN MÄÄRÄÄN SUA .. MÄ OLEN AIKUINEN, SÄ OLET LAPSI, JOTEN MÄ KUN OLEN AIKUINEN OLEN AINA PALJON VIISAAMPI JA PAREMPI, SÄ OOT SELVÄSTI LAPSENA NÄILLÄ POINTEILLA ALEMPIARVOINEN "



Inhoan tuollaista.



- AP

Eikä se oo tullu kotiin klo 20:00 mennessä, niin sit mun mielestä täytyis alkaa huolestumaan ja soittaa poliisille.



Jo kello 19:30 voi soittaa lapselle



Siihen asti luuhatkoon missä luuhaa, kuhan tietää et mihin aikaan kotona on ruoka ja tietää et voi tulla sillon kotiin kyllä syömään jos nälkä on. Ja kuhan hoitaa kaverilla asiallisesti läksyt, nykyään hyvä onkin kun voi kytätä wilmasta et mitä on tullu ja tarkistaa onko tullu tehtyä. Tietty jos ei läksy hommat pelitä, kumotaan tuollainen vapaus, sit se on koulusta suoraan kotia syömään välipala ja tekee läksyt ja syömään lämmin ruoka ja sen jälkeen vasta kavereiden kanssa ulos... :)



- AP

Mun mielestä perheen tulisi tehdä yhteistyötä. Eikä silleen " MÄ, MÄ, MÄ .. MÄ VAAN MÄÄRÄÄN SUA .. MÄ OLEN AIKUINEN, SÄ OLET LAPSI, JOTEN MÄ KUN OLEN AIKUINEN OLEN AINA PALJON VIISAAMPI JA PAREMPI, SÄ OOT SELVÄSTI LAPSENA NÄILLÄ POINTEILLA ALEMPIARVOINEN "

Inhoan tuollaista.

- AP

Se että aikuinen on pomo, ei mitenkään tee lapsesta "alempiarvoista", vaan lähinnä tarkoittaa sitä, että aikuinen jolla on elämänkokemusta kuin kehittyvällä lapsella, ohjaa ja suojelee lastaan, eli kasvattaa. Aikuinen kun yleensä nyt vaan on viisaampi kuin se lapsi. Ja joissain tilanteissa ei lapselle kannata sen kummemmin alkaa asioita perustella ja silloin riittää vastaukseksi lapsen tivaamiseen MIKSI? se, että siksi, kun minä niin sanon. ainakin meidän perheessä aikuiset ovat paitsi rakastavia, lapsistaan välittäviä vanhempia, myös auktoriteetteja, joiden huolenpitoon lapset voivat luottaa kuin kallioon. Meillä lapset kunnioittavat aikuisia ja aikuiset lapsia, yhteistyötä tehdään tietyissä asioissa mutta kasvatusvastuu on taatusti vanhemmilla. Se, että antaa lasten päättää sellaisista asioista, joihin heillä ei vielä ole valmiuksia, on lasten henkistä heitteillejättöä.

Nyt meni kyllä täysin ohi koko keskustelun pointti. Siis mitä se AP:n takapuolta kutittaa, että kysyvätkö lapset vanhemmiltaan luvan syömiseen. Jos haittaa, niin miksi edes tarjoat ruokaa? Ja koko ongelma häviää sillä, että ette pyydä lastenne ystäviä enää kylään.



Tosin, ehkä vähän haiskahtaisi, että tässä on nyt kyse jostain muusta, kun tuosta luvankysymisestä. Oma elämä on varmaan vähän liian mallillaan, kun tällä tavalla pitää tulla omaa itsetuntoa pönkittämään ja haukkumaan muiden perheiden sääntöjä/tapoja ;)



Itselläni ei ole lapsia, mutta jos olisi, niin haluaisin heidän todellakin soittavan kotiin, ennenkuin muualla syö. Kyllä vanhemman pitäisi olla kontrollissa siitä, mitä lapsi (muualla kuin koulussa, kerhossa yms) laittaa suuhunsa.

Ellei se mitään vaarallista ole tai hänellä ei ole ruoka-aine allergioita tms?



Mun mielestä voi sillon syödä kun tekee mieli. Kyllä se oma keho ilmaisee millon tarvitsee mitäkin ja siihen kannattaa luottaa!



Joo ja siitä oon samaa mieltä et vanhempien tulee olla aukroriteettejä ja kasvattaa, tietyissä asioissa, mut sit esim. löytyy tälläsiä turhan päiväsiä asioita joista lapsi voi kyllä päättää itsekin. Se opettaa lasta kypsemmäksi kun saa tehdä omiakin valintoja ja kokee että saa olla iso, vanhemmat arvostaa, eikä kohtele häntä kuin pientä lellipaskapentua joka asiassa...



Tein tämän aloituksen, koska huomasin että joku toinen oli aloittanut juuri päinvastaisella tavalla mitä minä niin samantyyppisen keskustelun, niin päätin aloittaa oman koska mulla oli taas puolestaan aivan päinvastainen mielipide asiasta :)



- AP

Eikö terveen maalaisjärjen käyttö oo sallittua? Jos lapsi on kaverin luona, kaverin vanhempi/vanhemmat ovat laittaneet siellä hyvää sapuskaa ja sanovat että jää ihan mielelläsi syömään vaan, niin miksi lapsen täytyisi kysyä nälkäisineen vatsoineen lupa syömiseen...? Ihan älytöntä. Siinä on kanssa voittoo vaan itelles, jääpi sulle enemmän sapuskaa tai kerta vieraat on niin miljardöörejä et heillä on varaa ruokkia vaikka koko kylä nii se on säästöä sun omalle tilipussilles!;D se et pennut ei oo huutamassa himassa ja sotkemassa ruokapöydässä, rakas mamma, käytä se aika vaikka rentoutumiseen...

vaikka mielestäni huumorintajua onkin. Meillä yhteinen ruokaaika kerran päivässä, muutaman kerran kun jo melkein aikuisiässä olevat lapseni oli pieniä kävi niin että kyselin perään ja kaverin äiti että -sanoin jotta voi syödä meillä kun meillä tossa soppaa riitti-, ihan ystävällistä mutta teimme lapsillemme selväksi että teen koko porukalle ruokaa ja oletamme että kaikki ovat myös sitä syömässä, näille pienemille on asia tullut jo perintönä ei ole tarvinnut pasmentaa, välipala ym sitten asia erikseen tai jos joskus yökylässä poikkeuksia siis löytyy, ja lasten kaverit joilla ei samat säännöt (eli meillä vanhempien lupa) on tervetullut meillä ruokapöytään, mutta itsekkäästi haluamme miheni kanssa sen yhden yhteisn hetken päivässä jollon koko porukka kasassa, sen jälkeen on harrastuksia sun muuta menoa ja kun lapset niin eri- ikäisiä niin kotiintulo-ajat ja iltaruutiinit kaikilla eri aikaan.

Meillä on sovittu ystäväpiirin vanhempien kanssa erikseen että lapset syö siellä missä ruoka-aikaan ovat mutta jos joku muksu tulee yllättäin leikkimään kyllä kysytään vanhemmilta aina lupa.



Eihän me voida tietää jos lapselle on vaikka suunniteltu jotain ohjelmaa ko illalle, sovittu kotona että jotain ruokia ei syödä (esim jos meillä olisi mäkkäripäivä) jne.

Syyt

- lapsemme eivät syö esim. vähävaraisen perheen ruokia

- tiedän mitä ja kuinka paljon lapseni syö, varmistan terveellisyyden

- lapset istuvat edes kerran päivässä vanhempien kanssa nokakkain ja keskustelevat päivän kuulumisista



Eikös olekin hyviä syitä?

Sulla näyttää ap olevan suuria vaikeuksia kunnioittaa ja arvostaa muita. Mikä sulle on tässä asiassa noin vaikeaa, että olet lähes sekaisin päästäsi?

JOkaisella perheellä on omat tapansa ja vaikka se sun tapasi nyt olisikin elämää suurempi ja parempi kuin muilla niin kyllä sulla on silti syytä kunnioittaa toisia perheitä ja heidän tapojaan. olet suorastaan röyhkeä.

Meillä on melko mutkatonta puolin ja toisin tuo lasten syöminen kavereilla ja kavereiden meillä, mutta kyllä silti kysellään, esim, soitetaan että saakos se teidän lapsi täällä syödä, koska voi olla sovittuna kotona ihan mitä vaan.

Onko tämä joku paskimpien provojen tai idioottimaisimpien aloittajien viikko?

aikaisemmin ainakin oli tapana sopia ruokailut kavereilla joko etukäteen tai soittamalla varmistaa, että tämä sopii. Joillakin perheillä on kummallisia tapoja, syövät esim. yhden aterian päivässä koko perhe yhdessä, yleisimmin ehkä iltaruoka, ja keskustelevat päivän tapahtumat ja seuraavan päivän aikataulut siinä samalla.

Ihan peruskohteliaisuutta mielestäni ilmoittaa asiasta, mutta ehkä kaikille ei opeteta kotona mitään tapoja?

No ainakin minulle on kotona opetettu aikoinaan ettei ruoka suussa puhuta... :) - AP

...te ruokapöydässä istutte? Outoa... Meillä porukat osaa sekä syödä että keskustella. Tällä tavalla: 1. ruokaa suuhun, 2. ruoka pureskellaan ja niellään, 3. sanotaan jotain, 4. laitetaan taas ruokaa suuhun jne. Ei ole vaikeaa, kokeilkaa vaikka :D

Ja tuohon itse ketjun aiheeseen: minusta on kohteliasta soittaa äidille/isälle ja kysyä, saako jäädä kaverille syömään. Kuuluu ihan perus hyviin tapoihin.

kontrollifriikkejä

kunhan ei ihan tavaksi tule, mutta ilmoittaa pitää. Ei ole kyse pelkästään senkertaisesta ruokamäärästä, vaan toisten ihmisten vaivannäön kunnioittamisesta, minkä haluan opettaa lapsille.



Muutenkin on sovittu, että pitää ilmoittaa, jos ei tule kotiin, kun tietää, että häntä kotiin odotetaan.



Nämä ovat ihan peruskäytöstapoja, toisten ihmisten huomioonottamista, sen ymmärtämistä, että omat suunnitelmanmuutokset koskettavat usein muitakin ihmisiä, ja niistä on asiallista ilmoittaa.

kunhan ei ihan tavaksi tule, mutta ilmoittaa pitää. Ei ole kyse pelkästään senkertaisesta ruokamäärästä, vaan toisten ihmisten vaivannäön kunnioittamisesta, minkä haluan opettaa lapsille.

Muutenkin on sovittu, että pitää ilmoittaa, jos ei tule kotiin, kun tietää, että häntä kotiin odotetaan.

Nämä ovat ihan peruskäytöstapoja, toisten ihmisten huomioonottamista, sen ymmärtämistä, että omat suunnitelmanmuutokset koskettavat usein muitakin ihmisiä, ja niistä on asiallista ilmoittaa.

Just näin ajattelen minäkin. Outoa vaahtoomista täynnä koko ketju etenkin ap:n osalta. Provokatiiviosta toimintaa lienee.