Miten suhtautuiset, jos et koskaan tietäisi etukäteen, milloin miehesi tulee töistä?

aivan niin kuin moni täällä on jo vastannut. Jos on etukäteen tiedossa jotain yhteistä menoa tai mun harrastusta tai mun työmenoa, ne laitetaan kalenteriin niin silloin mies on varmuudella kotona. Muuten mies laittaa päivän aikana tekstiviestiä siitä, mihin aikaan hän ehkä on kotona, tai sitten tulee viestiä että illalla tulee mutta ei vielä tarkkaa aikaa tiedä.

Mies tekee töitä, eikä tosiaan ansaitse sitä, että vaimo kotona suuttuu siitä että hän elättää perhettä. Eri asia olisi jos mies olisi tahallaan töissä, siis siksi että ei haluaisi olla kotona ja välttelisi kotitöitä. Jos mies tulee silloin kun lapsia olen laittamassa nukkumaan, hän monesti soittaa ja sanoo että älä vielä laita niitä sänkyyn kun hän haluaa olla hetken lasten kanssa.

Tasa-arvoiseen suhteeseen ei tosiaan kuulu toisen töiden kyttääminen tai suuttuminen siitä, minkälainen työaika toisella on.Kyllä mä tämän olen tiennyt ihan alusta asti että mies on usein iltoja pois, mutta ei nyt joka ilta kuitenkaan.

Olisiko ok, jos et saisi noita viestejä päivällä, vaan miehesi kulkisi miten huvittaa?

Ja hanki ihmeessä oma elämä, ettei tarvitse olla noin riippuvainen miehen elatuksesta, joku päivä voit vielä katua.

ei sun tarvi mun puolesta huolestua, kiitos vaan!Olen kyllä töissä käyvä, mutta palkkani lto:na nyt sattuu olemaan hieman toista kuin mieheni palkka. Se elintaso, jota elämmme, ei tosiaan toteutuisi mun tuloilla. Jos meille tulisi ero, niin en kyllä pystyisi asumaan omakotitaloa, pitämään kahta autoa, siivoojaa ja käymään ulkomailla 1-2 x vuodessa. Mutta yhdessä mieheni kanssa saamme nuo asiat toteutettua eikä se tunnu minusta mitenkään pahalta ;)

Vai ettei tietäisi koska mies suvaitsee työpäivän jälkeen kotiutua?



EN sietäisi jos puoliso ravaisi työpäivän jälkeen mitään sopimatta omilla menoillaan, harrastuksissa etc. Koska tuollaisella käytöksellähän estäisi perheen yhteisen aikataulun suunnittelun ja sitoisi minut jatkuvasti kotiin/lapsiin koska en voisi itselle mitään suunnitella etukäteen, edes tietää päivällä kerkeäisinkö itse lenkille miehen työpäivän jälkeen saati varata kampaaja-aikaa.



Jos miehellä olisi todella liikkuva työaika niin varmaan alkaisi silti jurppia että voisi vähän ennakoida ja ilmoitella ainakin heti kun tietää. Paha sanoa tilanteesta jossa toisen epämääräisyys olisi tilanteen pakkoa. Ainakin kokisin hyvin stressaavaksi sellaisen, ettei toisen kotona oloa pystyisi lainkaan ennakoimaan ja varmaan saisi mies kuulla illalla kiukuttelut miten sain taas hoitaa kaikki lasten koulu- kaveri ja harrastumenot jne jne ja sitä ja tätä enkä edes tiedä koska saadaan yhteistä aikaa. Itse kaipaan niin ennakoitavuutta ja yhteistä aikataulutusta että varmaan pakkotilanteessakin saisi mies kuulla ja usein harmini tilanteesta.

täytyy ilmoittaa ajoissa tuleeko kotiin ruoka-aikaan vai ei. En ala tuhlaamaan aikaa ja rahaa ruokaan jota kukaan ei ole tulossa syömään. Muuten mieheni saattaa pistäytyä kotona montakin kertaa päivässä. Jos on lähellä hommissa. Käy välillä kotona pskalla, välillä kahvilla. Sillon suhtausun niin että yritä saada Av:n jutut poistettua koneen välimuistista.

Miksi sä kokkaat vain ukollesi, kai se osaa itsekin omat ruokansa tehdä?

Totta kai syö muutkin kuin mies.

Mutta jos mie ei tule syömään niin pennuille kelpaa joku vähän pienempikin satsi.

Voihan sitä lämmittää jos on jotain laatikkoruokaa tms, mutta yleensä kun teen koko perheelle ruokaa niin panostan siihen ja oletan että se syödään yhdessä.

JOs mies ei ole kotona ruoka-aikaan, en välttämättä tarvitse itselleni muuta kuin voileivän ja teen lapsille jotain "lasten ruokaa" tyyliin nakit ja muussi.

Tietysti kokkaan miehelleni kosaka olen kotona. Miksi hänen pitäisi tehdä ruokansa itse? Jos menee töissä myöhään niin kai se käy jossain sngarilla vetämässä evästä.

täytyy ilmoittaa ajoissa tuleeko kotiin ruoka-aikaan vai ei. En ala tuhlaamaan aikaa ja rahaa ruokaan jota kukaan ei ole tulossa syömään. Muuten mieheni saattaa pistäytyä kotona montakin kertaa päivässä. Jos on lähellä hommissa. Käy välillä kotona pskalla, välillä kahvilla. Sillon suhtausun niin että yritä saada Av:n jutut poistettua koneen välimuistista.

Miksi sä kokkaat vain ukollesi, kai se osaa itsekin omat ruokansa tehdä?

Totta kai syö muutkin kuin mies. Mutta jos mie ei tule syömään niin pennuille kelpaa joku vähän pienempikin satsi. Voihan sitä lämmittää jos on jotain laatikkoruokaa tms, mutta yleensä kun teen koko perheelle ruokaa niin panostan siihen ja oletan että se syödään yhdessä. JOs mies ei ole kotona ruoka-aikaan, en välttämättä tarvitse itselleni muuta kuin voileivän ja teen lapsille jotain "lasten ruokaa" tyyliin nakit ja muussi. Tietysti kokkaan miehelleni kosaka olen kotona. Miksi hänen pitäisi tehdä ruokansa itse? Jos menee töissä myöhään niin kai se käy jossain sngarilla vetämässä evästä.

Työssäni opettajana näen paljon näiden perheiden lapsia, jotka syövät kotona miten sattuu ja mihin aikaan tahansa, eikä kenenkään perheenjäsenen tarvitse ilmoitella missä on ja milloin tulee. Nämä lapset eivät yleensä osaa pöytätapoja, välillä vihlaisee kun lapsi tai nuori kertoo, ettei heillä kukaan ole koskaan kotona ja hän yleensä on se, joka ruuan tekee, kun äiti tai isä on aina töissä. Kouluruokaa ei arvosteta, sitä heitellään ja paiskotaan miten vaan, sotketaan ja maristaan ja eletään päivät karkkien ja sipsien voimalla.



Ihan tutkimustenkin mukaan perheen olisi hyvä syödä yksi yhteinen ateria rauhassa päivän aikana siten, että kaikki ovat paikalla.

täytyy ilmoittaa ajoissa tuleeko kotiin ruoka-aikaan vai ei. En ala tuhlaamaan aikaa ja rahaa ruokaan jota kukaan ei ole tulossa syömään. Muuten mieheni saattaa pistäytyä kotona montakin kertaa päivässä. Jos on lähellä hommissa. Käy välillä kotona pskalla, välillä kahvilla. Sillon suhtausun niin että yritä saada Av:n jutut poistettua koneen välimuistista.

Miksi sä kokkaat vain ukollesi, kai se osaa itsekin omat ruokansa tehdä?

Totta kai syö muutkin kuin mies. Mutta jos mie ei tule syömään niin pennuille kelpaa joku vähän pienempikin satsi. Voihan sitä lämmittää jos on jotain laatikkoruokaa tms, mutta yleensä kun teen koko perheelle ruokaa niin panostan siihen ja oletan että se syödään yhdessä. JOs mies ei ole kotona ruoka-aikaan, en välttämättä tarvitse itselleni muuta kuin voileivän ja teen lapsille jotain "lasten ruokaa" tyyliin nakit ja muussi. Tietysti kokkaan miehelleni kosaka olen kotona. Miksi hänen pitäisi tehdä ruokansa itse? Jos menee töissä myöhään niin kai se käy jossain sngarilla vetämässä evästä.

mies ei tule syömään ja vain silloin vaivaudutaan tekemään parempaa ruokaa kun mies tulee kotiin syömään? Hohhoijaa, siinäpä meilä vasta luomakunnan kruunu ja emäntänsä..

Työssäni opettajana näen paljon näiden perheiden lapsia, jotka syövät kotona miten sattuu ja mihin aikaan tahansa, eikä kenenkään perheenjäsenen tarvitse ilmoitella missä on ja milloin tulee. Nämä lapset eivät yleensä osaa pöytätapoja, välillä vihlaisee kun lapsi tai nuori kertoo, ettei heillä kukaan ole koskaan kotona ja hän yleensä on se, joka ruuan tekee, kun äiti tai isä on aina töissä. Kouluruokaa ei arvosteta, sitä heitellään ja paiskotaan miten vaan, sotketaan ja maristaan ja eletään päivät karkkien ja sipsien voimalla. Ihan tutkimustenkin mukaan perheen olisi hyvä syödä yksi yhteinen ateria rauhassa päivän aikana siten, että kaikki ovat paikalla.

päiväruokaa tuonne klo 20-21 pintaan ihan sen vuoksi että jokaisen on oltava paikalla? Kun jollakin vaan nyt on sellainen työ, että välillä venyy, niin ei kai sen vuoksi pidä lapsia nälässä pitää? äly hoi. Estääkö isän puuttuminen pöydästä kunnollisen ruoan tarjoamisen ja rauhoittumisen???

mies tekee myöskin säännöllisen epäsäännöllistä työtä. Menee joka aamu töihin jo ennen kun me muut ollaan herätty ja saattaa tulla sitten liukuvasti siinä 16-21 aikoihin. Useimmiten kuitenkin kello 18 jälkeen. Kyllähän siinä tulee itellekin pitkä päivä ja nyt varsinkin kun olen raskaana ja autokin on yleensä miehen käytössä. Onneksi lopetti nyt viikonloppuvuorot ja tietää, että on joka viikonloppu kotona ja mahdollista vähän suunnitellakin jotais yhdessä tehtävää. Mutta ei tästä mieskään nauti - ei todellakaan ja molemmat toivotaan että tätä ei jatkuisi kovin kauan. Tulevaisuudessa tod.näk tilanne on eri ja työajat säännöllisemmät. On se tosi tärkeetä että kumppani on arjessakin läsnä ja varsinkin kun lapset on pieniä. Mutta rahaa tarvitaan ja helpolla ei leipä meidänkään perheeseen tällähetkellä tule.

Työssäni opettajana näen paljon näiden perheiden lapsia, jotka syövät kotona miten sattuu ja mihin aikaan tahansa, eikä kenenkään perheenjäsenen tarvitse ilmoitella missä on ja milloin tulee. Nämä lapset eivät yleensä osaa pöytätapoja, välillä vihlaisee kun lapsi tai nuori kertoo, ettei heillä kukaan ole koskaan kotona ja hän yleensä on se, joka ruuan tekee, kun äiti tai isä on aina töissä. Kouluruokaa ei arvosteta, sitä heitellään ja paiskotaan miten vaan, sotketaan ja maristaan ja eletään päivät karkkien ja sipsien voimalla. Ihan tutkimustenkin mukaan perheen olisi hyvä syödä yksi yhteinen ateria rauhassa päivän aikana siten, että kaikki ovat paikalla.

päiväruokaa tuonne klo 20-21 pintaan ihan sen vuoksi että jokaisen on oltava paikalla? Kun jollakin vaan nyt on sellainen työ, että välillä venyy, niin ei kai sen vuoksi pidä lapsia nälässä pitää? äly hoi. Estääkö isän puuttuminen pöydästä kunnollisen ruoan tarjoamisen ja rauhoittumisen???

Se yhteinen ateria voi olla vaikka iltapala. Ja tottakai välillä on poikkeuksia. Mutta pääsääntöisesti kyllä, perheen tulisi pyrkiä yhteiseen ruokailuhetkeen.

milloin ehtii kotiin mutta aina ei mahdollista. Vaikka hänellä säännöllinen työaika onkin niin työpäivät venyvät.

Työssäni opettajana näen paljon näiden perheiden lapsia, jotka syövät kotona miten sattuu ja mihin aikaan tahansa, eikä kenenkään perheenjäsenen tarvitse ilmoitella missä on ja milloin tulee. Nämä lapset eivät yleensä osaa pöytätapoja, välillä vihlaisee kun lapsi tai nuori kertoo, ettei heillä kukaan ole koskaan kotona ja hän yleensä on se, joka ruuan tekee, kun äiti tai isä on aina töissä. Kouluruokaa ei arvosteta, sitä heitellään ja paiskotaan miten vaan, sotketaan ja maristaan ja eletään päivät karkkien ja sipsien voimalla. Ihan tutkimustenkin mukaan perheen olisi hyvä syödä yksi yhteinen ateria rauhassa päivän aikana siten, että kaikki ovat paikalla.

päiväruokaa tuonne klo 20-21 pintaan ihan sen vuoksi että jokaisen on oltava paikalla? Kun jollakin vaan nyt on sellainen työ, että välillä venyy, niin ei kai sen vuoksi pidä lapsia nälässä pitää? äly hoi. Estääkö isän puuttuminen pöydästä kunnollisen ruoan tarjoamisen ja rauhoittumisen???

Se yhteinen ateria voi olla vaikka iltapala. Ja tottakai välillä on poikkeuksia. Mutta pääsääntöisesti kyllä, perheen tulisi pyrkiä yhteiseen ruokailuhetkeen.

viikolla ei aina. Ja nyt puhuttiin ruoanlaitosta/päivällisestä, ei iltapalasta.

Työssäni opettajana näen paljon näiden perheiden lapsia, jotka syövät kotona miten sattuu ja mihin aikaan tahansa, eikä kenenkään perheenjäsenen tarvitse ilmoitella missä on ja milloin tulee. Nämä lapset eivät yleensä osaa pöytätapoja, välillä vihlaisee kun lapsi tai nuori kertoo, ettei heillä kukaan ole koskaan kotona ja hän yleensä on se, joka ruuan tekee, kun äiti tai isä on aina töissä. Kouluruokaa ei arvosteta, sitä heitellään ja paiskotaan miten vaan, sotketaan ja maristaan ja eletään päivät karkkien ja sipsien voimalla. Ihan tutkimustenkin mukaan perheen olisi hyvä syödä yksi yhteinen ateria rauhassa päivän aikana siten, että kaikki ovat paikalla.

päiväruokaa tuonne klo 20-21 pintaan ihan sen vuoksi että jokaisen on oltava paikalla? Kun jollakin vaan nyt on sellainen työ, että välillä venyy, niin ei kai sen vuoksi pidä lapsia nälässä pitää? äly hoi. Estääkö isän puuttuminen pöydästä kunnollisen ruoan tarjoamisen ja rauhoittumisen???

Se yhteinen ateria voi olla vaikka iltapala. Ja tottakai välillä on poikkeuksia. Mutta pääsääntöisesti kyllä, perheen tulisi pyrkiä yhteiseen ruokailuhetkeen.

Osaan jatkossa herättää lapset ylös sängystä kun mies tulee kotiin n klo 22.30. Hän kun tekee toistaiseksi pelkkää iltavuoroa ja minä aamuvuoroa. Tai toinen vaihtoehto on potkia lapset sängystä ylös aamuisin ennen klo 5 aamiaista nauttimaan ennen kuin minä töihin...

Ensimmäisinä vuosina odotin aina miestä kotiin. En minään tiettynä kellonaikana, mutta toivoin iltaisin että mies tulisi kotiin. Hän saattoi tulla yhdeltätoista tai kahdeltatoista tai vasta aamuyön puolella ja minusta tuntui pahalta, otin sen jotenkin henkilökohtaisesti.



Välillä oli kokonaisia päiviä, ettei lapsi nähnyt isäänsä, se oli minusta hieman kurjaa. On jäänyt mieleen joku kerta kun lapsi oli parivuotias ja mies tuli illalla kotiin kun oltiin vielä hereillä. Lapsi hihkui eteisessä innoissaan: "Isi tuli käymään!"



En osaa sanoa missä vaiheessa aloin tottua siihen että mies tulee ja menee miten sattuu, muta enää se ei ole ollut minulle pitkään aikaan ongelma. Hän lähtee töihin puolilta päivin tai myöhemmin ja saattaa tulla kotiin milloin tahansa iltakuuden ja aamukahden välillä. Enää ei ole sellaista niin kuin joskus aikaisemmin, että mies ei ollenkaan tullut yöksi kotiin. Näitä on sattunut ihan muutaman kerran, lähinnä olen ollut miehen jaksamisesta huolissani näiden tolkuttomien valvomisten kohdalla. Joskus hän on nukahtanutkin töissä.



Kaikilta ei vain se normaali työrytmi onnistu ja täytyy olla tyytyväinen että on aloja, joilla töitä saa tehdä silloin kun se itsestä tuntuu luontevalta.

Työssäni opettajana näen paljon näiden perheiden lapsia, jotka syövät kotona miten sattuu ja mihin aikaan tahansa, eikä kenenkään perheenjäsenen tarvitse ilmoitella missä on ja milloin tulee. Nämä lapset eivät yleensä osaa pöytätapoja, välillä vihlaisee kun lapsi tai nuori kertoo, ettei heillä kukaan ole koskaan kotona ja hän yleensä on se, joka ruuan tekee, kun äiti tai isä on aina töissä. Kouluruokaa ei arvosteta, sitä heitellään ja paiskotaan miten vaan, sotketaan ja maristaan ja eletään päivät karkkien ja sipsien voimalla. Ihan tutkimustenkin mukaan perheen olisi hyvä syödä yksi yhteinen ateria rauhassa päivän aikana siten, että kaikki ovat paikalla.

päiväruokaa tuonne klo 20-21 pintaan ihan sen vuoksi että jokaisen on oltava paikalla? Kun jollakin vaan nyt on sellainen työ, että välillä venyy, niin ei kai sen vuoksi pidä lapsia nälässä pitää? äly hoi. Estääkö isän puuttuminen pöydästä kunnollisen ruoan tarjoamisen ja rauhoittumisen???

Se yhteinen ateria voi olla vaikka iltapala. Ja tottakai välillä on poikkeuksia. Mutta pääsääntöisesti kyllä, perheen tulisi pyrkiä yhteiseen ruokailuhetkeen.

viikolla ei aina. Ja nyt puhuttiin ruoanlaitosta/päivällisestä, ei iltapalasta.

Kyllä meillä lapset osaavat ruokatavat ja yhteinen ruokahetki on perheellemme tärkeä. Meillä kuitenkin iltapala ja viikonlopun ateriat ovat ainoita, jolloin on ihan koko perhe paikalla. Muulloin mies syö lasten kanssa aamiaisen ja minä lounaan ja päivällisen ja sitten se koko perheen iltapala. Eikä se, että mies tulee töistä joskus klo. 17 ja 20 välillä ole varsinaisesti vielä epäsäännöllistä elämää. Olenhan minä täällä kotona lasten kanssa ja kun olen työelämässä niin minä olen se joka pääsääntöisesti hakee lapset hoidosta. Lapsilla on selkeä ja säännöllinen päivärytmi ja tapakasvatukseen kiinnitetään huomiota.

En siis ihan purematta niele tuota väitettä, jonka mukaan juuri tämä miehen epäsäännöllinen kotiintuloaika töistä olisi syy lasten ja nuorten pahoinvointiin.