Miksi koulussa annetaan stipendejä "luonteen" takia?

Ala-asteella jaettiin 2 stipendiä vaikka ois ollut aina paras, esim mun poika sai tokalla ja kuudennella. Eka vuonna sai hymypoika patsaan.

ja minä heidän opettajanaan sain päättää, kenelle ne annetaan. Annoin yhden stipendin parhaasta keskiarvosta, ja kaksi muuta hyvän asenteen, työrauhan ja tuntiaktiivisuuden ansiosta. Lisäksi tuli yksi musiikkipalkinto.

Noiden em. seikkojen lisäksi mm. kiinnostuneisuus johonkin aiheeseen mm. musikaalinen.

Stipendin lahjoittaja määrää perusteet.

Yleensä kouluissa palkitaan stipendeillä parhaan keskiarvon omaavia ja lisäksi sitten myös tämmöisiä, jotka ovat esimerkiksi hyviä kavereita.



Mielestäni tämä jako on erittäin hyvä. Hyvästä koulumenestyksestä saa yleensä jo hyvät numerot todistukseenkin. Mielestäni koulun yksi tärkeimpiä tehtäviä on opettaa myös hyvää käytöstä sosiaalisissa tilanteissa. Tätä ei voi kuitenkaan sisällyttää kyllä mihinkään matematiikan tms. numeroon. Miten muuten koulu voisi osoittaa esimerkiksi sitä, että arvostaa vaikka sitä avuliasta ja kaikille ystävällistä oppilasta kuin antamalla hälle stipendin?



Viimekädessä sosiaaliset taidot ovat monessakin ammatissa tärkeämpiä kuin pienet nippelitiedot, joiden osaamisesta koulu paljolti palkitsee.



Jos joku hyvä oppilas ei saa koskaan stipendiä, niin luultavasti kyseessä on esimerkiksi koulukiusaaja. Pitäisikö koulun palkita sellainen oppilas, jonka keskiarvo on esimerkiksi 9,0, mutta kiusaa muita oppilaita ja parhaassa tapauksessa vielä opettajia?



Koulujen stipedit ovat usein myös naurettavan pieniä, joten ei niitä kannata kyllä kahdehtia. 20 euroa on varsin tavallinen summa ja sillä summallahan ei saa edes kunnollista kirjaakaan. Kirjastipendit ovat siis usein arvokkaampia kuin rahalliset stipendit.

Niitä minä en ymmärtänyt..

Yleensä kouluissa palkitaan stipendeillä parhaan keskiarvon omaavia ja lisäksi sitten myös tämmöisiä, jotka ovat esimerkiksi hyviä kavereita. Mielestäni tämä jako on erittäin hyvä. Hyvästä koulumenestyksestä saa yleensä jo hyvät numerot todistukseenkin. Mielestäni koulun yksi tärkeimpiä tehtäviä on opettaa myös hyvää käytöstä sosiaalisissa tilanteissa. Tätä ei voi kuitenkaan sisällyttää kyllä mihinkään matematiikan tms. numeroon. Miten muuten koulu voisi osoittaa esimerkiksi sitä, että arvostaa vaikka sitä avuliasta ja kaikille ystävällistä oppilasta kuin antamalla hälle stipendin? Viimekädessä sosiaaliset taidot ovat monessakin ammatissa tärkeämpiä kuin pienet nippelitiedot, joiden osaamisesta koulu paljolti palkitsee. Jos joku hyvä oppilas ei saa koskaan stipendiä, niin luultavasti kyseessä on esimerkiksi koulukiusaaja. Pitäisikö koulun palkita sellainen oppilas, jonka keskiarvo on esimerkiksi 9,0, mutta kiusaa muita oppilaita ja parhaassa tapauksessa vielä opettajia? Koulujen stipedit ovat usein myös naurettavan pieniä, joten ei niitä kannata kyllä kahdehtia. 20 euroa on varsin tavallinen summa ja sillä summallahan ei saa edes kunnollista kirjaakaan. Kirjastipendit ovat siis usein arvokkaampia kuin rahalliset stipendit.

Heistä alakoulun aikana stipendin saa 6 eli kyllä se hyvä oppilas jää ilman stipendiä vaikka ei ole koulukiusaaja, koska jaossa on esim. kivan kaverin stipendi, ahkeran koulumatkailijan stipendi, reippaan esiintyjän stipendi jne. mutta ei stipendiä sille, joka tekee läksynsä ja osaa kokeissa.

Aika lailla hymyilyttäviä ovat stipendit, joita surkeat oppilaat saavat kannustuksen takia. Ei ne tapojaan paranna, mutta pääsevät vittuilemaan niille ahkerille, että kannattiko muka lukea kun stipendin sai sillä, että kertoi hoitavansa kotona kania.

myös sosiaalisesti lahjakas sekä hyvin kognitiivisesti pärjäävä oppilas!



Lapsen kehityksen eri osa-alueet kulkevat vuorovaikutuksessa keskenään, jolloin usein eri kykyalueiden kehitys riipuu toisistaan. Kognitiivisesti kyvykäs on usein myös sosiaalisesti kyvykäs jne.

aikamoisia "lohdutuspalkintojahan" nuo tuppaavat olemaan. Mieluummin pitäisi antaa stipendi ns. priimusten lisäksi arvosanojaan kovalla työllä korottaneille oppilaille. Minusta rahapalkinto vaatii jotain vähän konkreettisempaa perustetta kuin kivan hymyn...



Itse muistan kouluajoilta harmillisen monta ysin oppilasta joille ei herunut yhtä ainutta stipendiä koko kouluaikana. Stipendeistä meni aina 2-3 kpl samoille kympin tytöille ja loput näille "kiva asenne"-oppilaille. Tasaisen laadukasta työtä palkittiin harvoin.

myös sosiaalisesti lahjakas sekä hyvin kognitiivisesti pärjäävä oppilas! Lapsen kehityksen eri osa-alueet kulkevat vuorovaikutuksessa keskenään, jolloin usein eri kykyalueiden kehitys riipuu toisistaan. Kognitiivisesti kyvykäs on usein myös sosiaalisesti kyvykäs jne.

jokin koulussa opittu tai siellä tarvittava taito sen sijaan että stipendin perusteluna on pelkkä kerrottu tekeminen, joka ei edes liity kouluun? Yhtä hyvin voisi väittää kasvattavansa kotona koiranpentuja, vaikka vihaisi koiria. Mitä tekemistä sillä kotona olevan kanin hoitamisella on koulutyön kanssa?

Vielä jaetaan. Tai riippuu varmaan koulusta, että jaetaanko vai ei.

Siihen en osaa sanoa mitään, että jaetaanko noita alakoulun stipendejä jossain vain yksi per vuosi, mutta useimmiten luokasta saa 2 per luokka stipendin kyllä + vielä usein joidenkin ulkopuolisten lahjoittajien stipendit päälle (yleensä muutama stipendi per koulu). Jos keskiarvo on 9, niin väitättekö todella, että pystyy välttämään stipendin saamisen ala-asteella joka vuosi, jos on myös mukava kaveri toisille?

Ennen ajateltiin että on hienoa pyrkiä hoitamaan koulu kunnolla, olla inhimillinen ja kannustava muita kohtaan jne. mutta nykyään on hienompaa olla persoonallinen tättähäärä, joka vaikka niitä eläimiä hoivailee bestiksensä kanssa sillä aikaa kun muut tekevät läksyjä. :) Eivät nämä tietenkään sulje toisiaan pois, mutta eikö tämäntyyppiset stipendit voisi jakaa JOKAISELLE luokassa, ihan vain sen luokan + vanhempiensa kesken?



Tässä maassa ei voi enää rehellisesti kisata mistään kun aina se syrjii jotain toista. Osallistuin itse runokilpailuun jossa oli tiukat ehdot ja voittaja olikin sitten se, joka ei noudattanut ehtoja. Lieneekö ylläri, että oli vähemmistöön kuuluva tapaus?

voisi luopua ala-asteella kokonaan. Yläasteella ja lukiossa ne ovat paikallaan.



Vielä aikuisenakin ärsyttää ala-asteen toiminta. Stipendit jaettiin aina luokan parhaalle, paitsi 5. luokalla, jolloin olisi ollut minun vuoroni (luokan paras keskiarvo tuona vuotena). Tänä vuonna meidän luokan stipendin sai "sosiaalisin oppilas" (open lellikki). Enkä ollut koulukiusaaja, vaan kiusattu.



Stipendin säännöt pitäisi ainakin kertoa etukäteen. Ei ole reilua, että säännöt ovat "paras oppilas", kunnes paras keskiarvo on oppilaalla, joka ei ole opettajan mieleen, ja siitä seuraa säännön tilapäinen muutos, jotta voidaan palkita opettajan suosima oppilas.

2 lasta saivat stipendin tunnollisesta ja ahkerasta koulutyöstä, 1 hyvästä kaveruudesta ja 1 kyvykkyydestä taideaineissa (tämä oli Lions Clubin stipendi). En näe tässä mitään epäreilua... tosin noi hyvät koululaiset oli myös aika lahjakkaita, eli en tiedä, paljonko ovat tehneet TÖITÄ loistavien kateemisten taitojensa eteen, mutta ilmeisesti kuitenkin koulussa asennoituneet asiallisesti

ja sitoutumista sekä vastuuntuntoa, mitkä ovat kaikki arvokkaita ominaisuuksia ja kertovat ihmisen persoonallisuudesta ja liittyvät myös laadukkaaseen akateemiseen koulutyöhön. Koulun tavoite on paitsi kasvattaa tiedollisia valmiuksia, myös taidollisia sekä kasvattaa lapsen kokonaispersoonallisuutta.

Pieni lapsi kehittyy kokonaisvaltaisesti, kehityksen eri osa-alueet tukevat toisiaan.



Se tarvitaanko stipendejä ylipäätään onkin eri asia - ehkä, tai sitten ei. Minusta on hyvä jos niitä annetaan, että arviointiperusteluja on useita erilaisia ja että niiden jaossa ollaan oikeudenmukaisia.

Olin hyvin ahkera lukiossa, lukion päättötodistuksen keskiarvo oli 9,8 ja kirjoitin viisi L:ää. Meillä jaettiin stipendejä valtavia määriä, yli puolille 104:stä ylioppilaasta löytyi stipendi. Osa näistä arvokkaitakin. Tuntui tosi nöyryyttävältä kuunnella näitä "iloinen persoona"-stipendi on arvoltaan 500 markkaa, kun itse sain 20 oppilaan joukossa hyvä koulumenestys -stipendin arvoltaan 50 markkaa. Kirjekuoressa pelkkä viisikymppinen eikä muuta. Sen sijaan koko kouluajan lusmuillut poika sai "paras tsemppaaja"-palkinnon 1000 markkaa siitä, että yllättäen menestyikin yo-kirjoituksissa C:n tasoisesti, vaikka koko kouluajan luultiin, ettei saa kuin A:n paperit...



En ollut toki koulun paras, mutta olin aina ollut ahkera, ja ihan oikeasti tuntui väärältä, että ne kunnon stipendit lipesivät kaikille muille ja minä sain sen lohtustipendin, jonka saivat kaikki ne ahkerat mutta liian kiltit ja hiljaiset ja tasaisen menestyneet oppilaat.

Eli oma äiti kuolee, pysyn iloisena, saan rahaa? Nice.

Mä en ymmärrä niitä ”kiva kaveri -stipendejä”, jotka muut oppilaat äänestävät. Äänethän toki hajaantuvat, mutta omien lasteni luokalla stipendin on saanut mm. kiusaaja, koska hänellä oli useita hännystelijöitä. Tai sitten piti äänestää sekä tyttöä että poikaa ja stipendin sai tyttö, joka pelasi aina poikien kanssa jalkapalloa ja sai siksi kaikkien poikien äänet. Erityisen reilu tai mukava hän ei ollut.

Miettiessäni omaa kouluaikanaani, niin stipendit menivät niille, jotka osasivat parhaiten mielistellä opettajaa. Kuitenkin he olivat kiusaamassa muita, kun opettaja ei ollut kuulemassa ja näkemässä. Parhaita koulussa he eivät todellakaan olleet. Olin itse ujo ja hiljainen. Olisin hyötynyt valtavasti, kun joku olisi minua kannustanut eteen päin ja sanonut, että olen hyvä. Nuo stipendit menevät täysin pärstäkertoimen mukaan, johon hiljaisella ja ujoilla oppilailla ei ollut mitään jakoja.