Lue keskustelun säännöt.
Jouduin viemään lapsen "väkisin" kotiin, tuntuu niin pahalta
22.05.2012 |
En ole vielä koskaan aikaisemmin ollut vastaavassa tilanteessa ja nyt se sitten tapahtui.
Olimme tulossa lapsen kanssa kotiin. Tämäpä ei olisikaan halunnut tulla sisälle vaan jättäytyi kauemmaksi minusta eikä kuunnellut kun pyysin tulemaan sisälle. Lopulta kun otin muutaman askeleen lasta kohti niin lähti juoksemaan nauraen karkuun. En lähtenyt heti perään mutta sitten lapsi menikin vielä kauemmaksi ja oli pakko kiiruhtaa kun lähestyi autoja. Onneksi ei kerennyt enää pidemmälle kun pääsin lopulta lähietäisyydelle! Yritin puhua rauhallisesti ja kerroin että huonosta käytöksestä tulee joku "rangaistus", lempilelu pois tai jotain. Kuinka autoilijat eivät näe häntä jne. Että nyt on lähdettävä kotiin ja sillä siisti. Naureskeli vain ja lällätteli minulle. Sitten otin lapsen kiinni ja lähdin viemään kotiin. No, arvaahan sen miten lapsi reagoi! Kiljuu, rimpuilee, kaatuilee jne. En pysty kantamaan enää tuon ikäistä selkävaivojen takia, eikä kyllä pitäisikään. Joten yritn viedä kainaloista ja vetää kädestä ja ties mitä... Rappusissa olikin jo tosi vaikeaa mutta lopulta kyllä sain lapsen sisälle. Eteisessä huuto jatkui ja riehuminen. Vedin kengät lapsen jalasta ja tiuskin ja manailin ääneen ihan epämääräisiä...
Tilanne rauhoittui jonkun minuutin päästä ja asia käytiin läpi ja selitin että kuinka vaarallista on lähteä karkuun jne. Lapsi näytti tajuavan tehneensä väärin.
Mutta kyllä äitikin teki väärin!!!! :( Mulla siis paloi pinna ihan totaalisesti ja näin jälkeenpäin tuntuu hemmetin pahalta kun muutuin ihan hirveäksi akaksi kun "retuutin" lapsen kotiin. Mun olisi pitänyt tajuta toimia jollain toisella tavalla, vaikkakin oli kiire, niin siltikin! Ja miltä mahtoi näyttää naapureiden silmissä toi touhu? Pitävät mua varmaan ihan hirveenä äitinä!
En voi puolustella itseäni mitenkään. Tehty mikä tehty. Toivon mukaan tämmöistä ei tapahtuisi enää koskaan. Ja niin lapsi on 4 vuotias ja joku uhmakausi taas ollut päällä jokusen viikon.
Kommentit (25)
teit kun pelastit lapsen hengen. Eihän sulla ollut muuta vaihtoehtoa kun raahata se lapsi sisälle. ja kyllä jokaisella tollasessa tlanteessa hermo kiristyy, ei se oo niin vakavaa.. Moni sut tuomitsee tällä palstalla, mutta älä kiduta itseäsi niillä kommenteilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on väärin pakottaa lapsi tekemään oikein.
On eri asia retuuttaa ja tehdä väkivaltaa, kuin "retuuttaa" ja samalla näyttämällä teoilla lapselle, että aikuinen on tosissaan.
Poliisitkin muuten "retuuttavat" jos ei pahantekijä muuten usko. Tekevätkö poliisit väärin?
viimeksi tänään sain hakea meidän pojan naapurin trampoliinilta pois, kun ei tullut vaikka kuinka käskin. Rauhoitu, äläkä syyllitsä tuollaisesta itseäsi. Tsemppiä uhmiksen kans ;)
Meidän temperamenttinen 4- vuotias on sellainen että lähes päivittäin joutuu sen kanssa ottamaan yhteen.
Älä huoli, sähän vaan pidit lapsestasi huolta ja asetit sille rajoja.
on väärin pakottaa lapsi tekemään oikein.
On eri asia retuuttaa ja tehdä väkivaltaa, kuin "retuuttaa" ja samalla näyttämällä teoilla lapselle, että aikuinen on tosissaan.
Poliisitkin muuten "retuuttavat" jos ei pahantekijä muuten usko. Tekevätkö poliisit väärin?
Vertaat neljä vuotiaan uhmista poliisien retuuttamiin häiriköihin/rikollisiin!? Hieno esimerkki Hermanni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä mä ainakin nappaan autotielle karkaavan, uhmaavan lapsen äkkiä kainaloon tai jos selkä ei kestäis niin kädestä tiukasti kiinni ja heti sisälle, lempilelut illaksi hyllyn päälle ja puhuttelu vielä.
Kuinka vässykkä sä ap olet? Ei ne lapset mene rikki siitä, että sä kiellät niitä.
Meillä puljataan tuosta jokainen päivä. Ja kyllä, olen huutanut tuossa omassa pihassakin ja raahannut sisään rimpuilevana. nykyään tosin riittää "laskeminen". "Kakkosen" kohdalla livahtaa sisälle tai autoon tai missä ollaankin. Ikää 2. Vanhempi lapsi teki aikanaan samaa tässä iässä. Kiva ja kiltti lapsi nyt, ikää 9.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja humalaisen ördääjän älyllinen kapasiteetti voi olla yllättävän lähellä toisiaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että olisit vain puhua maanitellut ja lapsi olisi juossut auton alle?
Joskus on toimittava. Ei se lapsen raahaaminen sisälle ole retuuttamista tai vaarallista, jos et aivan raivona siinä kisko ja vahingoita tahallasi. Jos sen sijaan teit sen mitä piti, veit lapsen sisälle, kun lapsi ei suostunut itse tulemaan, niin toimit aivan oikein. Viis naapureista. Mikään ei ole raivostuttavampi näky kuin maanitteleva äiti, jolla ei ole uskallusta koskea omaan lapseensa, vaikka vaara ihan oikeasti uhkaa.
En ole vielä koskaan aikaisemmin ollut vastaavassa tilanteessa ja nyt se sitten tapahtui.
Olimme tulossa lapsen kanssa kotiin. Tämäpä ei olisikaan halunnut tulla sisälle vaan jättäytyi kauemmaksi minusta eikä kuunnellut kun pyysin tulemaan sisälle. Lopulta kun otin muutaman askeleen lasta kohti niin lähti juoksemaan nauraen karkuun. En lähtenyt heti perään mutta sitten lapsi menikin vielä kauemmaksi ja oli pakko kiiruhtaa kun lähestyi autoja. Onneksi ei kerennyt enää pidemmälle kun pääsin lopulta lähietäisyydelle! Yritin puhua rauhallisesti ja kerroin että huonosta käytöksestä tulee joku "rangaistus", lempilelu pois tai jotain. Kuinka autoilijat eivät näe häntä jne. Että nyt on lähdettävä kotiin ja sillä siisti. Naureskeli vain ja lällätteli minulle. Sitten otin lapsen kiinni ja lähdin viemään kotiin. No, arvaahan sen miten lapsi reagoi! Kiljuu, rimpuilee, kaatuilee jne. En pysty kantamaan enää tuon ikäistä selkävaivojen takia, eikä kyllä pitäisikään. Joten yritn viedä kainaloista ja vetää kädestä ja ties mitä... Rappusissa olikin jo tosi vaikeaa mutta lopulta kyllä sain lapsen sisälle. Eteisessä huuto jatkui ja riehuminen. Vedin kengät lapsen jalasta ja tiuskin ja manailin ääneen ihan epämääräisiä...
Tilanne rauhoittui jonkun minuutin päästä ja asia käytiin läpi ja selitin että kuinka vaarallista on lähteä karkuun jne. Lapsi näytti tajuavan tehneensä väärin.
Mutta kyllä äitikin teki väärin!!!! :( Mulla siis paloi pinna ihan totaalisesti ja näin jälkeenpäin tuntuu hemmetin pahalta kun muutuin ihan hirveäksi akaksi kun "retuutin" lapsen kotiin. Mun olisi pitänyt tajuta toimia jollain toisella tavalla, vaikkakin oli kiire, niin siltikin! Ja miltä mahtoi näyttää naapureiden silmissä toi touhu? Pitävät mua varmaan ihan hirveenä äitinä!
En voi puolustella itseäni mitenkään. Tehty mikä tehty. Toivon mukaan tämmöistä ei tapahtuisi enää koskaan. Ja niin lapsi on 4 vuotias ja joku uhmakausi taas ollut päällä jokusen viikon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun lapsi ei vahingoittunut, ja löysi nyt sen rajan, jonka yli sun kanssa ei voi mennä. Ja sitähän se lapsi selvästi nyt etsi käytöksellään. Ei elämä lapsen kanssa vaan voi aina olla särmätöntä ja johdonmukaista, rauhallista keskustelua, vaikka niinhän sitä toivoisi.
Meillä myös kohta nelivuotias ja välistä on pakko näyttää lapselle, että olen ihan tosissani jossain asiassa, eikä se aina onnistu lempeästi hymistelemällä. Joskus on ihan hyvä vaan harjoittaa rehellistä tunneilmaisua. Nimeomaan äidin vuoksi, ettei äitiydestä tule naamiota, jota noudatetaan jonkun kasvatusoppaan ihanteiden mukaan, ja johon kuuluu se, ettei äiti saa koskaan suuttua, olla vihainen tai mitään muutakaan kuin tasaisen tyyni muumimamma.
Vaikka kuinka yrittäisit, että laapset toimivat kuin aikuiset, olette hyvissä väleissä ja kavereita ja teillä olisi aina mukavaa ja kivaa yhdesä et mitenkään voi onnistua siinä. Älä siis edes yritä. Sinun tehtäväsi ei ole mikään kivastelu. Sinun tehtäväsi on viime kädessä pitää huolta lapsesta, jonka tavoitteet ovat aivan erilaiset kuin omasi. Lapselle saa ihan hyvällä mielellä tuottaa pettymyksiä, asettaa rajoja ja estää tekemästä tyhmyyksiä. Älä ole epävarma vaan tee se rinta rottingilla, niin lapsikin oppii, että en saa äidille huonoa omaa tuntoa, jos minä teen väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan kuten vankila versus teinin kotiaresti.
Tai ajokortin/ajoneuvon menetys versus lelu varikkoon, jos sillä lyö sisarusta.
Yhtä lailla voisi esim. teinin kotiarestia kauhistella, siinähän rajoitetaan liikkumisvapautta. Ai että, olen hirveä mamma, kun en keksi juuri sitä taikasanaa, jolla teini olisi tekemättä tyhmyyksiä...
Jos rajoitetaan pienenä, niin todennäköisesti ei tarvitse joutua poliisin retuuttamaksi tai menettää sitä ajokorttiaan...
on väärin pakottaa lapsi tekemään oikein.
On eri asia retuuttaa ja tehdä väkivaltaa, kuin "retuuttaa" ja samalla näyttämällä teoilla lapselle, että aikuinen on tosissaan.
Poliisitkin muuten "retuuttavat" jos ei pahantekijä muuten usko. Tekevätkö poliisit väärin?
Vertaat neljä vuotiaan uhmista poliisien retuuttamiin häiriköihin/rikollisiin!? Hieno esimerkki Hermanni.
Jotenkin ihanaa, että sulla tuli oikeesti tollaisesta huono omatunto. Meillä on 1v 8kk tyttö, jonka joudun väkisin tuomaan lähes päivittäin sisään ja vielä riisumaan ulkovaatteetkin lapsen rimpuillessa ja kiljuessa. Sama myös, kun puetaan ulkomvaatteita. HIrveä riehuminen, rimpuilu, potkiminen jne. En minä tuohon mukaan lähde, siis en huuda tai karju, ihan rauhallisesti vaan puen tai riisun, mutta väkisin sen joudun tekemään.
Mitenköhän kauan mekin oltais päivittäin ulkona, jos lapsi saisi päättää koska tullaan sisälle? Kunhan uhmailee ja kokeilee rajojaan. Ja napakat otteet pitää olla rappukäytävässä, että saan lapsen reippaasti sisälle ja ettei lapsi riehumisen lomassa satuta itseään kaiteisiin jne. Monesti olen kauppakeskuksestakin kantanut kirkuvan lapsen parkkihallin puolelle, lapsi on ollut vaan suorana mun kainalossa, välillä pää alaspäin tms.
Pointti on se, ettää tuollaista se on. Ethän sä voi antaa 4 vuotiaan määrätä, mitä te teette??
Nyt rauhoitut.
oletko ihan ok??? siis lapsesi saa nyt traumoja! äiti oli tosissaan!! voi kamalaa... eikä mussukka saanutkaan tehdä mitä haluaa!!! GRR!!
Meillä oli kerran lapsiperhe kylässä, ja juuri ennen kotiinlähtöä 5-vuotias meni piiloon sängyn alle, kun ei olisi vielä halunnut lähteä. Siellä sitten äiti maanitteli tyttöä vartin verran. Houkutteli karkilla ja pelotteli pehmolelujen menetyksellä. Likka kihersi sängyn alla. Mulla paloi pinna ja otin lasta käsistä ja vedin sen pois sängyn alta.
jestas kuinka tämä äiti alkoi mulle huutamaan, ettei häneen lapseensa saa koskea, että kyllä se sieltä olisi puhumalla tullut....
ehkä vähän asian vierestä, mutta relaa ntyt hyvä ihminen, tuollaista se lasten kanssa on. Jos niille vaan selittää ja selittää, niin teiltä menee koko elämä siinä selittämisessä. Joskus pitää vaan toimia.
Juu, tollaset vanhemmat on todella syvältä. Hyvä että näytit vähät suoraa toimintaa..
sun lapsi sai elinikäiset traumat kohdeltuasi häntä kertomallasi tavalla.
Lastensuojeluun lähtisi ilmoitus alta aikayksikön, jos olisin naapurisi ja nähnyt tilanteen.
SIis ihan oikeasti???
Tuollaista se elämä on. Lapsi kokeilee rajojaan, ja lapselle tekee ihan hyvää nähdä, että äidilläkin on ne rajat, että aina ei vaan lässytellä ja paijailla päätä.