Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jouduin viemään lapsen "väkisin" kotiin, tuntuu niin pahalta
22.05.2012 |
En ole vielä koskaan aikaisemmin ollut vastaavassa tilanteessa ja nyt se sitten tapahtui.
Olimme tulossa lapsen kanssa kotiin. Tämäpä ei olisikaan halunnut tulla sisälle vaan jättäytyi kauemmaksi minusta eikä kuunnellut kun pyysin tulemaan sisälle. Lopulta kun otin muutaman askeleen lasta kohti niin lähti juoksemaan nauraen karkuun. En lähtenyt heti perään mutta sitten lapsi menikin vielä kauemmaksi ja oli pakko kiiruhtaa kun lähestyi autoja. Onneksi ei kerennyt enää pidemmälle kun pääsin lopulta lähietäisyydelle! Yritin puhua rauhallisesti ja kerroin että huonosta käytöksestä tulee joku "rangaistus", lempilelu pois tai jotain. Kuinka autoilijat eivät näe häntä jne. Että nyt on lähdettävä kotiin ja sillä siisti. Naureskeli vain ja lällätteli minulle. Sitten otin lapsen kiinni ja lähdin viemään kotiin. No, arvaahan sen miten lapsi reagoi! Kiljuu, rimpuilee, kaatuilee jne. En pysty kantamaan enää tuon ikäistä selkävaivojen takia, eikä kyllä pitäisikään. Joten yritn viedä kainaloista ja vetää kädestä ja ties mitä... Rappusissa olikin jo tosi vaikeaa mutta lopulta kyllä sain lapsen sisälle. Eteisessä huuto jatkui ja riehuminen. Vedin kengät lapsen jalasta ja tiuskin ja manailin ääneen ihan epämääräisiä...
Tilanne rauhoittui jonkun minuutin päästä ja asia käytiin läpi ja selitin että kuinka vaarallista on lähteä karkuun jne. Lapsi näytti tajuavan tehneensä väärin.
Mutta kyllä äitikin teki väärin!!!! :( Mulla siis paloi pinna ihan totaalisesti ja näin jälkeenpäin tuntuu hemmetin pahalta kun muutuin ihan hirveäksi akaksi kun "retuutin" lapsen kotiin. Mun olisi pitänyt tajuta toimia jollain toisella tavalla, vaikkakin oli kiire, niin siltikin! Ja miltä mahtoi näyttää naapureiden silmissä toi touhu? Pitävät mua varmaan ihan hirveenä äitinä!
En voi puolustella itseäni mitenkään. Tehty mikä tehty. Toivon mukaan tämmöistä ei tapahtuisi enää koskaan. Ja niin lapsi on 4 vuotias ja joku uhmakausi taas ollut päällä jokusen viikon.
Kommentit (25)
En mä tajuu että miksi tämä oli nyt mulle näin kova paikka. Kun lapsi oli pienempi niin jouduin useasti viemään/kantamaan sisälle. Eikä siinä ollut mitään ihmeellistä. Mutta nyt kun lapsi on tuon ikäinen niin tuntuu pahalta toimia noin? Ensimmäinen lapsi ei tuollaista tehnyt enää 4 vuotiaana. Nyt kun poika on vanhempi niin kyllä joudun olemaan tosi tiukka monessa asiassa ja se onnistuu ihan hyvin. Mutta tämä pienempi lapsi. Jostain kumman syystä tunnen itseni mokanneeksi. Ja se että miten mun pinna paloi niin pahasti niin tuntuuhan se ikävältä. Mitä jos vaikka lasta sattuisikin kun joutuu "retuuttamaan". Aikuisellahan on voimaa ja kun on suuttunut niin pelkään että voisin satuttaa tajuamatta sitä, pitää liian kovasti kiinni tai jotain. Sellasetkin mietinnät alkoivat pyöriä päässä tapahtuman jälkeen. Kylläpäs tuli kummalllista, sekavaa tekstiä ;) No, yritän käydä nukkumaan ja tajuta etten ole ihan pimahtanut tapaus...kait.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus vanhempien on PAKKO vetää lapselle rajat. Joillekin lapsille ei selvä sana tunnu riittävän ja heidät on pakko kantaa pois vaarallisesta tilanteesta. joidenkin lasten kanssa taas voi neuvotella...
Meiltä löytyy kumpaakin sorttia ja kaikkea siltä väliltä.
kuulostaa ensilukemalta kovalta, niin äiti reagoi intuitiivisesti aivan oikein:
Tässä tilanteessa lapsi todennäköisesti vastustaa kotiinlähtöä, koska ero äidistä on ollut liian pitkä. Äiti ottaa tilanteen haltuunsa näyttäen selvästi, että hän OIKEASTI välittää lapsestaan ja haluaa ottaa tämän mukaan kotiin, eikä vain kysele, että "tykkäisitköhän nyt lähteä kotiin, vai et...?".
Noh, minä joudun noihin tilanteisiin vähän väliä, lapsi kohta 5-vuotias ja todella omapäinen. Et tehnyt yhtään mitään väärin. Sun tehtävä on asettaa rajat, jos lapsi ei tottele niin sitten on vain käytettävä fyysistä voimaa. Meillä lähdetään päiväkodistakin välillä itkupotkuraivareiden kera niin että joudun sylissä kantamaan.
teillä on ollut tosi helppo lapsi, jos ensimmäistä kertaa kävi noin. Meillä on voimakastahtoisen uhmaikäisen kanssa tuollainen ollut lähes päivittäistä. Että revi siitä...
Alue: Aihe vapaa
Noh, minä joudun noihin tilanteisiin vähän väliä, lapsi kohta 5-vuotias ja todella omapäinen. Et tehnyt yhtään mitään väärin. Sun tehtävä on asettaa rajat, jos lapsi ei tottele niin sitten on vain käytettävä fyysistä voimaa. Meillä lähdetään päiväkodistakin välillä itkupotkuraivareiden kera niin että joudun sylissä kantamaan. Noi karkuun lähtemiset tosiaan vaarallisia, koska lapsi ei silloin havannoi ympäristöään. Omani lähti juoksemaan Tampereen Hämeenkadun yli punaisia päin äkkiarvaamatta. Onneksi oli sunnuntaiaamu, joten autoilijoita ei paljoa ollut, muuten olisi käynyt kalpaten. Tietysti nuo "väkisinretuuttamiset" tuntuvat itsestäkin pahalta, ja joskus olen havainnut vinoja katseita ja paheksuvaa mutinaa joidenkin kanssaihmisten taholta mutta turha siitä on ottaa nokkiinsa.