Tapetun 8 vuotiaan tytön tausta oli kammottava, miksi kukaan ei auttanut?

mua kuvottaa toi tytön äiti "tein kaikkeni". Olisit sitten lopettanut ryypäämisen ja huolehtinut lapsestasi. Tyttö joutui kärsimään joka päivä, 8-vuotiaan elämänsä aikana. Äiti on ihan yhtä syyllinen kun isä ja äitipuoli. Tuomia kaikille ja elinkautinen sellainen!

mua kuvottaa toi tytön äiti "tein kaikkeni". Olisit sitten lopettanut ryypäämisen ja huolehtinut lapsestasi. Tyttö joutui kärsimään joka päivä, 8-vuotiaan elämänsä aikana. Äiti on ihan yhtä syyllinen kun isä ja äitipuoli. Tuomia kaikille ja elinkautinen sellainen!

Mistä tiedät missä se äiti oli ja mitä teki?

Tosiasia on, että sossun ym julkisen puolen palveluja leikataan koko ajan. Lastensuojelu on ajettu alas. Seuraavaksi lähtee vanhustenpalvelut ja pitkäaikaishoitopaikat. Resursseja on vähän ja henkilöstö tekee voitavansa. Luulen, että pahempaa on tulossa... Katseet pitäisi kääntää kohti päättäjiämme. Tässä tapauksessa sosssuja on turha syyttää. He vain tekevät töitään annetuilla resursseilla.

Ne jotka täällä into pinkeänä ovat kirjoittamassa nimiään adresseihin ja tutkituttamassa viranomaisten toimintaa voisivat siinä ohessa ihan mielenkiinnosta tutustua vähän siihen, mitä lastensuojelu pitää sisällään ja mitä ne "sossuntädit oikein puuhastelee". Tässä mm. yksi hyvä linkki <a href="http://www.sosiaaliportti.fi/fi-fi/lastensuojelunkasikirja/tyoprosessi/…" alt="http://www.sosiaaliportti.fi/fi-fi/lastensuojelunkasikirja/tyoprosessi/…">http://www.sosiaaliportti.fi/fi-fi/lastensuojelunkasikirja/tyoprosessi/…; En väitä etteikö sosiaalipuolelta löytyisi niitä epäkelpoja, empatiakyvyttömiä ja työhönsä kyllästyneitä yksilöitä, kuten varmasti ihan miltä tahansa alalta, mutta kaikesta huolimatta ja omien kokemusteni perusteella voin sanoa, että suurin osa sosiaalialalle hakeutuvista haluaa ihan vilpittömästi auttaa työssään lapsia ja perheitä ja ahdingossa olevia ihmisiä. Useimmiten työtä on aivan kohtuuton määrä ja kiinnostaisikin tietää miten paljon juuri sosiaalialalla tehdään ilmaiseksi ylitöitä. Työasiat pyörii monella mielessä vielä pitkään työajan jälkeenkin ja ainaisen kiireen keskellä huono omatunto ja riittämättömyys ovat lähtemättömiä seuralaisia "olisi pitänyt ehtiä paremmin paneutua tähänkin Ville-Petterin keissiin", mutta kun asiakkaita tulee ovista ja ikkunoista, niin jotenkin vain on selvittävä ja aina joku asia jää vaivaamaan, vaikka kuinka hyvin yrittäisi tehdä työnsä. Vastuu on todella painava ja raskas, kun kyse on ihmiskohtaloista, kuten tässäkin tapauksessa. Sosiaalialalle vielä hakeutuu niitä ylitunnollisia ja vastuullisia ihmisiä, joista osa valitettavasti uupuu työtaakkansa alle ja vaihtaa alaa. Se on todella sääli, koska ammattitaitoisista työntekijöistä on muutenkin huutava pula ja tarve sosiaalialalla. Sosiaalityötä ja sosiaalityöntekijöitä sekä heidän tekemisiään/tekemättä jättämisiään on hyvin helppo arvostella, koska tässäkään tapauksessa sosiaalityöntekijät eivät voi millään tavalla puolustaa itseään. Lain mukaan heitä sitoo täydellinen vaitiolovelvollisuus yksittäisen perheen ja lapsen asioissa. Käytännössä he eivät voi puolella sanalla ottaa julkisessa mediassa kantaa kyseiseen tapaukseen syytettiinpä heitä kuinka rankasti tahansa. Vaikka he kuinka tietäisivät tehneensä parhaansa tässäkin tapauksessa, heidän on vain nieltävä se sonta, jota kaadetaan niskaan. Tässä nyt puolustelen sosiaalityöntekijöitä vain siitä näkökulmasta mitä itse olen nähnyt ja kokenut, mutta en tietenkään voi sanoa, etteikö tässä tapauksessa olisi voitu jotain tehdä paremmin/nopeammin/toisin, koska en ole ollut kyseisessä keississä mukana. Mielestäni on vain täysin hyödytöntä syyttää "sosiaalitätejä" lapsen kuolemasta. Syyllisiähän ovat ne, jotka teon tekivät. Sitten voidaankin kysyä, että olisiko heidän suhteensa ollut jotain tehtävissä aiemmin, että näin ei olisi päässyt käymään? Olivatko he avun tarpeessa/halusivatko apua ja jos halusivat, saivatko sitä? Onko yksilöllä enää mitään vastuuta tekosistaan tässä yhteiskunnassa? Jos lapsella on ongelmia niin helposti ollaan ensimmäisenä syyttämässä koulua tai yhteiskuntaa, ei ole riittävästi rahaa koulupsykologeihin tai sossu ei puutu asioihin ajoissa. Eikö lähtökohta pitäisi kuitenkin olla se, että ne jotka jälkikasvua tähän maahan hankkivat, ovat vastuussa ja heidän pitäisi huolehtia näistä ihmisen aluista? Sosiaalityön tarkoituksena on ensisijaisesti tukea ja auttaa vanhempia heidän vaativassa tehtävässään, mutta valitettavasti joskus joudutaan turvautumaan äärimmäisiin keinoihin lapsen suojelemiseksi ja hänen kasvunsa ja kehityksensä turvaamiseksi. Prosessi ei kuitenkaan ole mitenkään yksinkertainen ja mustavalkoinen, vaan vaatii tarkkaa harkintaa ja monen eri ammattilaisen näkemyksiä niin koulu-, sosiaali- ja terveyspuolelta, että lapsen ja perheen elämässä ei aiheutettaisi enemmän haittaa kuin hyvää. Varsinkaan huostaanottoprosesseissa kaikki ei tapahdu sormia napsauttamalla ellei tilanne ole niin akuutti ja juuri sillä hetkellä silmin nähtävissä, että kiireellinen huostaanotto on ainoa vaihtoehto. Tilanteiden kehittymistä on äärimmäisen vaikea ennustaa, eihän sosiaalityöntekijät ole 24/7 vahtimassa mitä perheessä tapahtuu.

lähinnä ihmettelen sitä, että juuri pienten lasten kohdalla ei alenneta kynnystä huostaanottoon.

Pieni lapsi tarvistsee normaaalit rutiinit ja turvallisen aikuisen, johon hän voi luottaa, että ei yöllä saa nukkua ja varmasti se aikuinen tulee aamulla herättämään ja antaa aamupuuron.

Silloin hänellä on ainakin paremmat mahdollisuudet saada edes jonkilainen perusturva.

Miksi näiden pienten annetaan olla biobvanhempien kodissa, jos heistä ei huolehdita tai jopa pahoinpidellään niin kuin tässä tapauksessa. Miksi biovanhemmilla on niin hyvät oikeudet lapsiinsa. Miksi lapsi uhrataan vanhempien terapialeluksi.

Pienten lasten huostaanottokynnystä pitää alentaa vain siten saamme myös näiden moniongelmaisten teinien joukon vähenemään ja sossuille jää enemmän aikaa hoitaa oikeita tapauksia eli pienten lasten huostaanottoja.

Ne jotka täällä into pinkeänä ovat kirjoittamassa nimiään adresseihin ja tutkituttamassa viranomaisten toimintaa voisivat siinä ohessa ihan mielenkiinnosta tutustua vähän siihen, mitä lastensuojelu pitää sisällään ja mitä ne "sossuntädit oikein puuhastelee". Tässä mm. yksi hyvä linkki <a href="http://www.sosiaaliportti.fi/fi-fi/lastensuojelunkasikirja/tyoprosessi/…" alt="http://www.sosiaaliportti.fi/fi-fi/lastensuojelunkasikirja/tyoprosessi/…">http://www.sosiaaliportti.fi/fi-fi/lastensuojelunkasikirja/tyoprosessi/…; En väitä etteikö sosiaalipuolelta löytyisi niitä epäkelpoja, empatiakyvyttömiä ja työhönsä kyllästyneitä yksilöitä, kuten varmasti ihan miltä tahansa alalta, mutta kaikesta huolimatta ja omien kokemusteni perusteella voin sanoa, että suurin osa sosiaalialalle hakeutuvista haluaa ihan vilpittömästi auttaa työssään lapsia ja perheitä ja ahdingossa olevia ihmisiä. Useimmiten työtä on aivan kohtuuton määrä ja kiinnostaisikin tietää miten paljon juuri sosiaalialalla tehdään ilmaiseksi ylitöitä. Työasiat pyörii monella mielessä vielä pitkään työajan jälkeenkin ja ainaisen kiireen keskellä huono omatunto ja riittämättömyys ovat lähtemättömiä seuralaisia "olisi pitänyt ehtiä paremmin paneutua tähänkin Ville-Petterin keissiin", mutta kun asiakkaita tulee ovista ja ikkunoista, niin jotenkin vain on selvittävä ja aina joku asia jää vaivaamaan, vaikka kuinka hyvin yrittäisi tehdä työnsä. Vastuu on todella painava ja raskas, kun kyse on ihmiskohtaloista, kuten tässäkin tapauksessa. Sosiaalialalle vielä hakeutuu niitä ylitunnollisia ja vastuullisia ihmisiä, joista osa valitettavasti uupuu työtaakkansa alle ja vaihtaa alaa. Se on todella sääli, koska ammattitaitoisista työntekijöistä on muutenkin huutava pula ja tarve sosiaalialalla. Sosiaalityötä ja sosiaalityöntekijöitä sekä heidän tekemisiään/tekemättä jättämisiään on hyvin helppo arvostella, koska tässäkään tapauksessa sosiaalityöntekijät eivät voi millään tavalla puolustaa itseään. Lain mukaan heitä sitoo täydellinen vaitiolovelvollisuus yksittäisen perheen ja lapsen asioissa. Käytännössä he eivät voi puolella sanalla ottaa julkisessa mediassa kantaa kyseiseen tapaukseen syytettiinpä heitä kuinka rankasti tahansa. Vaikka he kuinka tietäisivät tehneensä parhaansa tässäkin tapauksessa, heidän on vain nieltävä se sonta, jota kaadetaan niskaan. Tässä nyt puolustelen sosiaalityöntekijöitä vain siitä näkökulmasta mitä itse olen nähnyt ja kokenut, mutta en tietenkään voi sanoa, etteikö tässä tapauksessa olisi voitu jotain tehdä paremmin/nopeammin/toisin, koska en ole ollut kyseisessä keississä mukana. Mielestäni on vain täysin hyödytöntä syyttää "sosiaalitätejä" lapsen kuolemasta. Syyllisiähän ovat ne, jotka teon tekivät. Sitten voidaankin kysyä, että olisiko heidän suhteensa ollut jotain tehtävissä aiemmin, että näin ei olisi päässyt käymään? Olivatko he avun tarpeessa/halusivatko apua ja jos halusivat, saivatko sitä? Onko yksilöllä enää mitään vastuuta tekosistaan tässä yhteiskunnassa? Jos lapsella on ongelmia niin helposti ollaan ensimmäisenä syyttämässä koulua tai yhteiskuntaa, ei ole riittävästi rahaa koulupsykologeihin tai sossu ei puutu asioihin ajoissa. Eikö lähtökohta pitäisi kuitenkin olla se, että ne jotka jälkikasvua tähän maahan hankkivat, ovat vastuussa ja heidän pitäisi huolehtia näistä ihmisen aluista? Sosiaalityön tarkoituksena on ensisijaisesti tukea ja auttaa vanhempia heidän vaativassa tehtävässään, mutta valitettavasti joskus joudutaan turvautumaan äärimmäisiin keinoihin lapsen suojelemiseksi ja hänen kasvunsa ja kehityksensä turvaamiseksi. Prosessi ei kuitenkaan ole mitenkään yksinkertainen ja mustavalkoinen, vaan vaatii tarkkaa harkintaa ja monen eri ammattilaisen näkemyksiä niin koulu-, sosiaali- ja terveyspuolelta, että lapsen ja perheen elämässä ei aiheutettaisi enemmän haittaa kuin hyvää. Varsinkaan huostaanottoprosesseissa kaikki ei tapahdu sormia napsauttamalla ellei tilanne ole niin akuutti ja juuri sillä hetkellä silmin nähtävissä, että kiireellinen huostaanotto on ainoa vaihtoehto. Tilanteiden kehittymistä on äärimmäisen vaikea ennustaa, eihän sosiaalityöntekijät ole 24/7 vahtimassa mitä perheessä tapahtuu.

täytty sanoa, eetä tässä 8-vuotiaan pienen tapauksessa mikään noista hienoista asioista ei toteutunut.

Huvittavista on tuo jatkuva toisto 'lapsen näkökulmasta käsin'. Miten se toteutui tässä tapauksessa, jossa niin monet tekivät ilmoituksia, että lapsi ei voi hyvin.

Kaikkea voi laitta paperille, mutta käytäntö voi olla ihan muuta.

Avoimeen ministeriöön.

Kun suurin osa asiakkaista on kuitenkin jollain tavalla inhimillisiä ihmisiä, jotka eivät todellakaan tapa lapsiaan. Arvo siinä sitten ne tapaukset, joissa lapsen turvallisuus on todella uhattuna. Näitä on varmasti todella pieni prosentti kaikista tapauksista.



En tosin käsitä miten pedofiili ja lastaan selvästi pahoinpidellyt saa pitää lapsensa kotonaan kun monelta on lapset viety paljon vähäisemmin perustein.

Kun suurin osa asiakkaista on kuitenkin jollain tavalla inhimillisiä ihmisiä, jotka eivät todellakaan tapa lapsiaan. Arvo siinä sitten ne tapaukset, joissa lapsen turvallisuus on todella uhattuna. Näitä on varmasti todella pieni prosentti kaikista tapauksista. En tosin käsitä miten pedofiili ja lastaan selvästi pahoinpidellyt saa pitää lapsensa kotonaan kun monelta on lapset viety paljon vähäisemmin perustein.

hyvin, että sossuilla on kiire. Tämä vaan tuntuu niin uskomattomalta kun tytössä on näkynyt pahoinpitelyn jälkiä ja ollut muutenkin ahdistunut.

Milloin lapsen hätään vastataan, jos ei tällaisissa tapauksissa en vaan tajua tätä.

kun tässäkin ketjussa joku ihmetteli miksi lastensuojelu hyysää perheitä jossa vanhemmat ovat väsyneitä eikä niitä perheitä missä olisi OIKEITA ongelmia. Et ole ehkä koskaan kuullut varhaisesta puuttumisesta tai ennaltaehkäisevästä lastensuojelutyöstä, väsymys on myös ihan OIKEA ongelma joka voi pahimmillaan johtaa esim. mielenterveysongelmiin ja vaikka ihan perhesurmaankin, turha siis vähätellä tätäkään ongelmaa.

Suomessa on liikaa avuntarvitsijoita ja liian vähän resursseja sosiaalityössä. Perimmäinen kysymys on, miksi on niin paljon suomalaisia perheitä, jotka eivät pärjää? Jokin mättää, kun on niin paljon avuntarvitsijoita. Jokin mättää, kun on niin paljon ihmisiä, jotka eivät pysty huolehtimaan itsestään ja omasta elämästään, saati sitten lastensa.

Missä on ihmisten oma vastuu? Miksi aina se syyllinen on sossu? Onko suomalaisista kasvanut liian lepsua kansaa, onko tukia ja avustuksia siinä mielessä liikaa, että se mahdollistaa liian "helpon" elämän. Siis elämän tukien varassa. ELämän, jossa ei itse oteta mistään vastuuta.