Tapetun 8 vuotiaan tytön tausta oli kammottava, miksi kukaan ei auttanut?

Minähän NIMENOMAAN aion vaikuttaa. Olen ottanut hyvin usein esimerkiksi serkkuni lapsen hoitaakseni kun serkku itse ei kyennyt siihen elämäntilanteensa vuoksi. Olen kirjoittanut lapsiasiamies Aulalle pitkän kirjeen vastaavista tapauksista ja kysynyt miten oikeuskäytännöt ovat niin erilaisia lapsiin kohdistuvissa rikoksissa ja vaihtelevat suuresti paikkakunnan mukaan. Olen mukana Pelastakaa lapset ry toiminnassa tukemalla heitä mm rahallisesti, kannan lahjoituksia lahjakeräyksiin lapsille, lahjoitan rahaa Unicefille jne. Siis sinä joka jeesustelet että mitä minä täällä jeesustelen, niin ryhdy sinäkin sen sijaan toimiin! Pahaa ei voi poistaa mutta sitä voi vähentää. Sinä joka tämän kommentin laitoit, olet kyllä osittain oikeassa mutta minäpä väitän että ottamalla asian esiin voimme vaikuttaa juuri nimenomaan noihin asioihin joita listasit eli mm. perheiden hyvinvointiin!!! Ja osa tätä on myös se, että viranomaisten toimia tutkitaan. Opettaja olisi voinut viedä asiaa rankemmin eteenpäin, ottaa uudelleen yhteyttä viranomaisiin, mennä pitemmälle. Säälin kyllä häntä toisaalta, hän suree tyttöä varmasti loppuikänsä koska oli osallinen hänen kuolemaansa välillisesti, näin ainakin itse ajattelisin jos olisin yrittänyt auttaa enkä pystynyt. Siis RAKENTAVIA ehdotuksia lisää. Kyllä tässä keinot keksitään. AP

Olen mukana Walkersissa ja Saappaassa, koulun vanhempaintoimikunnassa, nuorisotalolla ja koulun johtokunnassa. Tuen ystäviä, naapureita ja sukulaisia aina kun he tarvitsevat apua, en käännä selkääni sille pienelle likaiselle yksin olevalle lapselle pihassamme tai koulun pihassa tai ostarilla vaan juttelen, katson kun hän keinuu ja kehun. Helppoa arkipäivän toimintaa yhteisön hyväksi.

ehdotuksesi perusteella en saisi nähdä yhtä lapsistani enää ikinä:(

Et ehkä tiedä, että lastensuojelu ottaa yhteyttä myös lapsesta itsestään johtuvista syistä. Aina vika ei ole huonossa äidissä.

Itse toki olen huono äiti, mutta kaikki eivät ole.

Olen itse ottanut useamman kerran yhteyttä sairaasta lapsestani lastensuojeluun ja lapseni on nyt huostaanotettu ja vastentahtoisessa hoidossa

Täytyy muuttaa lakeja siten, että vanhemmat menettävät lapsensa heti, kun lastenhuojelu joutuu toisen kerran puuttumaan asioihin. Sen jälkeen lapset annetaan adoptioon eikä vanhemmilla ole mitään mahdollisuutta saada heitä takaisin tai saada heistä mitään tietoa seuraavaan 50 vuoteen.

On turha itkeä lastensuojelun lepsuutta, jos heille ei anneta riittävästi valtaa ja välineitä.

Olen ap:n kanssa yhtä mieltä siitä, että jotakin on tehtävä. Näen, että on käytännössä kahdenlaisia keinoja auttaa:



1) Julkisen keskustelun herättely

- mediat (MOT, Vauva-lehti, sanomalehdet, ajankohtaisohjelmat...=

- poliitikkojen ja muiden päättäjien lähestyminen

- näkyvyyden lisääminen kaikilla mahdollisilla foorumeilla -> miten olisi FB-kansanliike perheiden puolesta?

- Mielipidekirjoitukset lehtiin

- ym, ym

- Kansalaisaktivismi: tapahtumat, mielenosoitukset, tilaisuudet -> organisoimaan tällaista! AV-mammathan oli lähdössä liikkeelle ties minkä käsikakkaaja-paidan tai rusetin kanssa, nyt olisi vähän tärkeämmälle liikkeelle tilaus!



2) Ruohonjuuritasolla auttaminen

- vanhempien (naapurit, tutut, ystävät) tukeminen

- tukiperhetoiminta

- Pelat ym. lasten oikeuksien järjestöt ja niiden toimintaan osallistuminen

- Lapsien huomaaminen, tukeminen, auttaminen -> tästä on kokemusta, itse lapsena väkivallan uhriksi joutuessani koin tärkeäksi sen, että yhdessä perheessä tilanteeni tiedettiin ja tiesin, että voin sinne juosta kotoa karkuun ja saan yösijan, ruokaa ja ymmärrystä

ehdotuksesi perusteella en saisi nähdä yhtä lapsistani enää ikinä:( Et ehkä tiedä, että lastensuojelu ottaa yhteyttä myös lapsesta itsestään johtuvista syistä. Aina vika ei ole huonossa äidissä. Itse toki olen huono äiti, mutta kaikki eivät ole. Olen itse ottanut useamman kerran yhteyttä sairaasta lapsestani lastensuojeluun ja lapseni on nyt huostaanotettu ja vastentahtoisessa hoidossa

Täytyy muuttaa lakeja siten, että vanhemmat menettävät lapsensa heti, kun lastenhuojelu joutuu toisen kerran puuttumaan asioihin. Sen jälkeen lapset annetaan adoptioon eikä vanhemmilla ole mitään mahdollisuutta saada heitä takaisin tai saada heistä mitään tietoa seuraavaan 50 vuoteen. On turha itkeä lastensuojelun lepsuutta, jos heille ei anneta riittävästi valtaa ja välineitä.

lapset eivät saa huomiota niin kuin tässäkin tilanteessa. Miksi aikaa kulutetaan tyhjänpäiväisiin tapauksiin kun on olemassa lasia, jotka kärsivät vanhempien lainlyönneistä tai narsistisuudeta ohan oikeasti..MIKSI SOSIAALIVIRANOMAISET EIVÄT OSAA EROTTAA NÄITÄ.

Kyllä mielestäni lapsen selkeä oireilu on merkki siitä, että asia pitää tutukia. Tutkitaan onko oireilu sairaus vai johtuuko perheoloista. Jos ei ole fyysistä sairautta niin heti pois perheestä ja mahdollisimman pienenä.

Kyllähän tässäkin tapaukseessa olivat kaikki merkit pahoinpitelystä ilmassa ei tarvitse olla Einstein huomatakseen niitä. Tämä huostaanotto ei todellakkaan olisi ollut turha vaan juuri niiden resurssien oikeaa käyttöä johon verorahoja syydetään..

kun tässäkin ketjussa joku ihmetteli miksi lastensuojelu hyysää perheitä jossa vanhemmat ovat väsyneitä eikä niitä perheitä missä olisi OIKEITA ongelmia. Et ole ehkä koskaan kuullut varhaisesta puuttumisesta tai ennaltaehkäisevästä lastensuojelutyöstä, väsymys on myös ihan OIKEA ongelma joka voi pahimmillaan johtaa esim. mielenterveysongelmiin ja vaikka ihan perhesurmaankin, turha siis vähätellä tätäkään ongelmaa.

Ja siinä sivussa pikku pikku vapaaehtoistyön huumassa oma perhe saa tarvitsemansa huomion??? Nää vapaa ehtois järjestöt pitäis kieltää lailla...

Ja siinä sivussa pikku pikku vapaaehtoistyön huumassa oma perhe saa tarvitsemansa huomion??? Nää vapaa ehtois järjestöt pitäis kieltää lailla...

Kukas niitä teidän nuoria siellä koulun päättäjäisissä sitten huomioisi? Tai koulun pihalla viikonloppuöisin? En ole nähnyt siellä yhtään aikuista ikinä, en isää enkä äitiä joten vapaaehtoisten se on tehtävä.

Ja oma perhe voi kiitos vain hyvin, noihin harrastuksiin menee hyvin vähän aikaa viikossa perheeltä.

Menkää takaisin keittiöön ja paistakaa pullaa niille omille penskoille, ja jutelkaa mukavia heidän kokemastaan päivästä. Saavatpa edes yhdet lapset tuntea äitiyttä, eivätkä joka asian perässä vollottavaa maailmanparantajaa.

itse elin lapsena 70-80-90 luvuilla naristi-isän perheessä aivan järkyttävän sadistisen väkivaltaisen lapsuuden. Isäni oli psykopaattien psykopaatti, nautti lastensa rääkkäämisestä, kiduttamisesta ja pahoinpitelystä, ja eritoten lapsen pitämisestä pelossa (jatkuvia uhkailuita, pelottelua, äkillisiä varoittamattomia hyökkäyksiä). Tuli esim. keskellä yötä repimään unesta lapsen ylös ja alkoi ilman syytä hakkaamaan. Koko ajan piti elää jännityksessä, pelossa, kauhussa, isä saattoi käydä päälle ihan milloin vaan ilman syytä, itse ei voinut siis omalla toiminnalla vaikuttaa mitenkään pahoinpitelyn uhriksi joutumiseen.



Mikään neuvola, lääkäri, terkka tms ei ikinä huomannut mitään. Mustelmat ja ruhjeet äitini valehteli neuvolassa kaatumisksi tms tapaturmiksi, isäni oli kaikissa ulkopuolisissa tilanteisssa mitä herttaisin, rakastavin ja iloisen lupsakka, kukaan ei IKINÄ olisi uskonut mikä sadistinen peto hän oikeasti oli. Osasi vetää niin täysillä leppoisaa rakastavan ja tukevan isän roolia. Totuus oli toinen.



Isä hakkasi vaimoaan ja lapsiaan, oli todella ovela, esim. hakkasi jollain kepillä jalkapohjiin jolloin ei tule ruhjeita. Ei koskaan hakannut päähän/kaulaan koska ne näkyivät. Oli siis suunnitelmallinen ja systemaattisen ovela. Kaikki muut paikat olivat sitten mustina, mutta niitä itsekin lapsena peitteli ja salaili. Tiesin että isä TAPPAISI jos kertoisin jollekulle ulkopuoliselle. Olin niin peloteltu, hakattu ja nujerrettu, että en ikinä olisi uskaltanut kertoa tai pyytää apua.



Sukulaiset tiesivät tilanteen koska isäni psykopatia oli jo lapsena kohdistunut sisaruksiinsa. Arvasivat ja huomasivat että isäni hakkaa perhettään, silti KUKAAN ei puuttunut mitenkään. Katsoivat vaan muualle, teeskentilivät että ei kuulu meille, hymisivät vaan että perheen asiat kuuluu perheen itsensä selvittää.



Eli tosiaan ei mikään sossu olisi isästäni ikinä uskonut tai huomannut tätä. Suku sen sijaan huoamsi, eikä tehnyt MITÄÄN. Eli tosiaan se kansalaisvaikuttaminen on aika tärkeä pointti tässä, perheen lähellä olevat ihmiset sen hädän huomaavat jos sitä ylipäätään huomataan.



PS psykopaatti isäni pääsi kuin koira veräjästä, tuhansia pahoinpitelyjä, vuosikymmenten rääkkääminen ja ihmisten polkeminen - ei mitään saktiota!!!! Jatkaa harrastustaan tänäkin päivänä äitiini yhä, itse laitoin välit poikki kun pääsin kotoa pois muuttamaan. EI todellakaan isäni pääse edes vilaukselta näkemään minun lapsiani!

Joku kirjoitti että syyllisiä on vain tappajat, mutta kyllähän se on niin, että sivullisetkin ovat osasyyllisiä, jos näkevät että pieni lapsi kärsii eivätkä puutu, tai eivät tarpeeksi voimallisesti puutu asiaan.....jos tekee yhden lastensuojeluilmoituksen ja jättää asian siihen, niin välinpitämätön on.

Esiin tulevat tapaukset ovat vain niitä jäävuorenhuippuja.



Ongelmana on, että liian usein lapsi on viranomaisten armoilla. Myöskään viranomainen ei aina tiedä, miten ottaa asia lapsen kanssa esille. Eikä epäillystä kaltoinkohtelusta saada riittävästi näyttöä, riittävän näytön puute on suurin syy tapausten tutkimisen pysähtymiselle.



Ulkopuolisten ihmisten kynnys puuttua perheiden sisäisiin asioihin on usein liian korkea.



Viranomaiset tutkii kyllä omia laiminlyöntejään, mutta viranomaisten toimia ei käsitellä julkisuudessa.

Menkää takaisin keittiöön ja paistakaa pullaa niille omille penskoille, ja jutelkaa mukavia heidän kokemastaan päivästä. Saavatpa edes yhdet lapset tuntea äitiyttä, eivätkä joka asian perässä vollottavaa maailmanparantajaa.

olet juuri tyypillinen vastuuton sivullinen, joka kääntää selkänsä... kun ei se mulle kuulu..

näinhän tehdään vaikka kyseessä olisi sukulaisperhe kuten tuossa ylhäällä joku kertoo ja siksi monet lapset kärsivät.mikään ei ole niin inhottava piirre ihmisessä kuin tämä välinpitämättömyys..

Ja kysytty että mitä helvettiä? Perhepiirissä siis. Tai ylipäänsä kukaan? Onko se itse koskaan puhunut teoistaan asioiden oikeilla nimillä?

olet juuri tyypillinen vastuuton sivullinen, joka kääntää selkänsä... kun ei se mulle kuulu

Onneksi sinä lässytät itsestäänselvyyksiä, joten maailma paranee. Omista lapsista välittäminen ja täällä jäkättäminen on joka av-naisen ainut oikea tapa vaikuttaa, muut kannattaa jättää fiksummille.

olet juuri tyypillinen vastuuton sivullinen, joka kääntää selkänsä... kun ei se mulle kuulu

Onneksi sinä lässytät itsestäänselvyyksiä, joten maailma paranee. Omista lapsista välittäminen ja täällä jäkättäminen on joka av-naisen ainut oikea tapa vaikuttaa, muut kannattaa jättää fiksummille.

terkuin KTM

On asiasta yritetty puhua, ei vaan onnistu. Isä ja äiti kiistävät kaiken, eivät myönnä mitään tapahtuneen, syyttävät etä keksimme asiat omasta päästä tai muistamme väärin. Kieltäät kaiken ja syyttelevät meitä aikuisia lapsia pahoiksi ja kiittämättömiksi.

Ei psykopaatti myönnä mitään!

No, isälleni tulee kyllä kurja vanhuus kusivaipoissa, ei liene mikään ylläri että kukaan meistä ei halua tavata isää ollenkaan....

Opettajana minua ohjattiin lastensuojelusta näin:



Narkomaaniperheen lapsi: "Asia on tiedossa, mutta emme voi puuttua ennen kuin jotain akuuttia tapahtuu. Eli sitten kun tapahtuu jotain isompaa ja naapurit hälyttää paikalle." Puolitoistatuntisen puhelun jälkeen loppukommentti oli: "kuule sinä nuorena opettajana et ehkä nyt ihan ymmärrä tätä kuviota. Ja lapset on yllättävän vahvoja."



Vakavasti oirehtiva lapsi sai diagnoosiksi vaikean depressiivisyyden, mutta koska perheneuvolan kaikki rahat olivat käytetty jo helmikuussa terapia siirtyi vuodella. Äidin väsynyt kommentti: jos se vaikka siinä välissä reipastuu eikä terapiaa tarvita.



Nostan hattua kaikille lastensuojelualalla jaksaville, paljon ihmeitä tapahtuu, mutta tämä oma kädettömyys ja prosessin hitaus lasten kannalta tuntui tukalalta.

Sossutädit ovat suurelta osin roskasakkia jotka touhuavat vain virkansa puolesta mitättömiä pikkuasioita, mutta koulun ja päiväkodin aikanaan olisi pitänyt reagoida.

Itse sosiaalipuolella työskennelleenä ja hieman lastensuojelutyötäkin tehneenä en voi sille mitään, että näen punaista lukiessani tämän tyyppisisä kommentteja. Sosiaalityöntekijän koulutus on pitkä, työ erittäin vaativaa ja tarkoin lakien säätelemää (virheen tehdessäsi vastaat siitä oikeuden edessä) ja palkkausta ei ole millään tavalla suhteutettu työn vaativuuteen. En tiedä kuinka hyvin tunnet "sossuntätien" työnkuvaa ja mihin perustat väitteesi "pikku puuhastelusta". Monikaan alaa tuntematon ei ilmeisesti käsitä sitä, että kun "sosiaalitädit" puuttuvat perheen sisäisiin asioihin, heidän tekemisiään valvoo tarkasti laki ja kaikki toimet on tarkkaan dokumentoitava. Lapsia ei niin vain huostaanoteta ilman selkeää näyttöä laiminlyönneistä, keinona huostaanotto on muutenkin viimesijainen. Viime aikoina tiedotusvälineissä onkin ollut niitä raivoisia vanhempia, jotka kokevat, että heidän lapsensa on aivan syyttä suotta huostaanotettu. Toimenpiteenä huostaanotto on kuitenkin niin raskas prosessi, että siihen tuskin aivan kepein perustein lähdetään. Nyt lehtien palstoilla naapurit ym. revittelevät kuinka ovat olleet huolissaan lapsesta, mutta kuinka monta ls-ilmoitusta todellisuudessa on tehty?Me emme sitä koskaan saa tietää, koska sossusta ei näitä tietoja voida luovuttaa (tämän sanelee laki). Emme myöskään näe täältäkäsin sitä, mitä sosiaalitoimi on asian hyväksi tehnyt. "Sosiaalitädit" kun eivät kulje kyltti kädessä, että "Nyt menemme tapaamaan perhe X:ää kotikäynnille, tiedoksi kaikille uteliaille". Usein sosiaalityöntekijällä saattaa olla hyvin vähäiset tiedot perheestä ja lapsen taustoista, kun hän kotikäynnille lähtee. Jos kaikki näyttää päällisin puolin olevan kunnossa (niinkuin hyvin usein onkin ja vanhemmat laittavat tuolloin parastaan), on hyvin vähän kättä pidempää mihin tarttua. Harvemmin vanhemmat sossuntädin silmien alla alkavat esim. lastaan pahoinpidellä. Kaiken lisäksi ja valitettavasti myös perättömiä lastensuojeluilmoituksia tehdään jatkuvasti, mutta niidenkin tarkistaminen on tärkeää ja vie resursseja. Resurssit sosiaalipuolella muutenkin ovat todella vähäiset ja työntekijät äärimmäisen ylikuormitettuja. Työtehtävät ei todellakaan ole helpoimmasta päästä. Kuten alussa sanoinkin esim. väärin perustein tehdystä huostaanotosta olet sitten ihan henkilökohtaisesti oikeuden edessä vastaamassa. Ehkäpä sinun olisi kannattanut hakeutua sosiaalialalle töihin, olisi sitten sielläkin edes joku pätevä ja osaava?? Tapaus on todella karmea ja osanottoni kaikille tytön läheisille. Itse en nyt kuitenkaan lähtisi sossua syyttelemään tapahtuneesta, sossun tehtävänähän on auttaa ihmisiä vaikeissa elämäntilanteissa. Tällaisia ääritapauksia tuskin millään ammattipätevyydellä koskaan pystytään täysin estämään. Se on varmasti totta, että paljon enemmän olisi ollut tehtävissä, jos resursseja ennaltaehkäisevään työhön olisi enemmän. Sehän taas ei ole "sossuntätien" vika, että kunnat eivät budjeteissaan sosiaalityötä kovin korkealle arvosta ja ketkäs siellä kunnissa ovat päättämässä? Ei suinkaan virkamiehet, vaan kuntalaisten keskuudestaan vaaleilla valitsemat edustajat.

niin hienosti että sossuntädin joutuvat oikein vastaamaan teoistaan?

Ne jotka täällä into pinkeänä ovat kirjoittamassa nimiään adresseihin ja tutkituttamassa viranomaisten toimintaa voisivat siinä ohessa ihan mielenkiinnosta tutustua vähän siihen, mitä lastensuojelu pitää sisällään ja mitä ne "sossuntädit oikein puuhastelee". Tässä mm. yksi hyvä linkki http://www.sosiaaliportti.fi/fi-fi/lastensuojelunkasikirja/tyoprosessi/…



En väitä etteikö sosiaalipuolelta löytyisi niitä epäkelpoja, empatiakyvyttömiä ja työhönsä kyllästyneitä yksilöitä, kuten varmasti ihan miltä tahansa alalta, mutta kaikesta huolimatta ja omien kokemusteni perusteella voin sanoa, että suurin osa sosiaalialalle hakeutuvista haluaa ihan vilpittömästi auttaa työssään lapsia ja perheitä ja ahdingossa olevia ihmisiä. Useimmiten työtä on aivan kohtuuton määrä ja kiinnostaisikin tietää miten paljon juuri sosiaalialalla tehdään ilmaiseksi ylitöitä. Työasiat pyörii monella mielessä vielä pitkään työajan jälkeenkin ja ainaisen kiireen keskellä huono omatunto ja riittämättömyys ovat lähtemättömiä seuralaisia "olisi pitänyt ehtiä paremmin paneutua tähänkin Ville-Petterin keissiin", mutta kun asiakkaita tulee ovista ja ikkunoista, niin jotenkin vain on selvittävä ja aina joku asia jää vaivaamaan, vaikka kuinka hyvin yrittäisi tehdä työnsä. Vastuu on todella painava ja raskas, kun kyse on ihmiskohtaloista, kuten tässäkin tapauksessa. Sosiaalialalle vielä hakeutuu niitä ylitunnollisia ja vastuullisia ihmisiä, joista osa valitettavasti uupuu työtaakkansa alle ja vaihtaa alaa. Se on todella sääli, koska ammattitaitoisista työntekijöistä on muutenkin huutava pula ja tarve sosiaalialalla. Sosiaalityötä ja sosiaalityöntekijöitä sekä heidän tekemisiään/tekemättä jättämisiään on hyvin helppo arvostella, koska tässäkään tapauksessa sosiaalityöntekijät eivät voi millään tavalla puolustaa itseään. Lain mukaan heitä sitoo täydellinen vaitiolovelvollisuus yksittäisen perheen ja lapsen asioissa. Käytännössä he eivät voi puolella sanalla ottaa julkisessa mediassa kantaa kyseiseen tapaukseen syytettiinpä heitä kuinka rankasti tahansa. Vaikka he kuinka tietäisivät tehneensä parhaansa tässäkin tapauksessa, heidän on vain nieltävä se sonta, jota kaadetaan niskaan. Tässä nyt puolustelen sosiaalityöntekijöitä vain siitä näkökulmasta mitä itse olen nähnyt ja kokenut, mutta en tietenkään voi sanoa, etteikö tässä tapauksessa olisi voitu jotain tehdä paremmin/nopeammin/toisin, koska en ole ollut kyseisessä keississä mukana. Mielestäni on vain täysin hyödytöntä syyttää "sosiaalitätejä" lapsen kuolemasta. Syyllisiähän ovat ne, jotka teon tekivät. Sitten voidaankin kysyä, että olisiko heidän suhteensa ollut jotain tehtävissä aiemmin, että näin ei olisi päässyt käymään? Olivatko he avun tarpeessa/halusivatko apua ja jos halusivat, saivatko sitä? Onko yksilöllä enää mitään vastuuta tekosistaan tässä yhteiskunnassa? Jos lapsella on ongelmia niin helposti ollaan ensimmäisenä syyttämässä koulua tai yhteiskuntaa, ei ole riittävästi rahaa koulupsykologeihin tai sossu ei puutu asioihin ajoissa. Eikö lähtökohta pitäisi kuitenkin olla se, että ne jotka jälkikasvua tähän maahan hankkivat, ovat vastuussa ja heidän pitäisi huolehtia näistä ihmisen aluista? Sosiaalityön tarkoituksena on ensisijaisesti tukea ja auttaa vanhempia heidän vaativassa tehtävässään, mutta valitettavasti joskus joudutaan turvautumaan äärimmäisiin keinoihin lapsen suojelemiseksi ja hänen kasvunsa ja kehityksensä turvaamiseksi. Prosessi ei kuitenkaan ole mitenkään yksinkertainen ja mustavalkoinen, vaan vaatii tarkkaa harkintaa ja monen eri ammattilaisen näkemyksiä niin koulu-, sosiaali- ja terveyspuolelta, että lapsen ja perheen elämässä ei aiheutettaisi enemmän haittaa kuin hyvää. Varsinkaan huostaanottoprosesseissa kaikki ei tapahdu sormia napsauttamalla ellei tilanne ole niin akuutti ja juuri sillä hetkellä silmin nähtävissä, että kiireellinen huostaanotto on ainoa vaihtoehto. Tilanteiden kehittymistä on äärimmäisen vaikea ennustaa, eihän sosiaalityöntekijät ole 24/7 vahtimassa mitä perheessä tapahtuu.